Chydenius, Anders (1729 - 1803)

yhteiskunnallinen kirjailija, valtiopäiväedustaja, Kokkolan kirkkoherra

Museovirasto.

Kokkolan kirkkoherra, teologian tohtori Anders Chydenius oli valtakunnallisesti merkittävä yhteiskunnallisen ja poliittisen demokratian esitaistelija. Pyrkiessään lisäämään kansalaisten tasa-arvoisuutta hän vastusti taloudellisia monopoleja ja puolusti Ranskan ja Ruotsin varhaisliberalisteihin liittyen elinkeinovapautta. Toisaalta Chydenius huomasi työväen sorronalaisen aseman, joka johtui valtiollisten oikeuksien puutteesta ja järjestäytymättömyydestä.

Anders Chydenius näki yhteiskunnallisten uudistusten edellyttävän, että niitä haluavien osuutta valtiolliseen valtaan lisättäisiin. Sen vuoksi hän pyrki valtiopäiväedustajana 1765 - 1766 hengenheimolaisineen saamaan aikaan painovapauden ja vahvistamaan valtiosäätyjen asemaa ylimysvaltaisen salaisen valiokunnan kustannuksella. Nämä uudistukset onnistuivat, mutta jo 1772 kuningas (->) Kustaa III:n johtama vallankumous pysäytti valtiolliseen demokratiaan suuntautuvan kehityksen vuosikymmeniksi. Demokraattisena poliitikkona ja ajattelijana Chydenius oli aikakautensa merkittävimpiä miehiä koko Euroopassa, mutta ulkomailla hänen ajatuksiaan ei tunnettu.

Talouden ja tekniikan harrastajasta poliitikoksi

Sotkamossa syntynyt ja Kuusamossa kasvanut Anders Chydenius muutti 1746 vanhempiensa mukana isän uuteen toimipaikkaan Kokkolan seurakuntaan, josta tuli siitä lähtien hänen kotiseutunsa koko elämän ajaksi. Chydenius opiskeli Turun akatemiassa vuodesta 1745 ja Uppsalan yliopistossa 1750 - 1751, filosofian maisteriksi hänet promovoitiin 1754. Teologian ohella Chydenius opiskeli erityisesti fysiikkaa ja kemiaa. Hänet määrättiin 1753 Alavetelin kappelin saarnaajaksi, nimitettiin 1760 Alavetelin kappalaiseksi ja 1770 Kokkolan pitäjän ja kaupungin kirkkoherraksi.

Chydenius osallistui 1762 - 1763 Ruotsin tiedeakatemian kirjoituskilpailuihin, jotka koskivat niitynhoitoa ja työkärryjen parantamista, ja sai molemmista hopeamitalin. Hän alkoi myös kiinnostua talouspolitiikasta ja laati sitä koskevia kirjoitelmia. Tämän vuoksi häntä pyydettiin kirjoittamaan Pohjanmaan kaupunkien purjehdusoikeuksia koskeva muistio 1763 Kokkolassa pidettyyn lääninkokoukseen. Tästä alkoi Chydeniuksen poliittinen ura, joka vei hänet jo 1765 - 1766 valtiopäiville Pohjanmaan kappalaisten edustajana.

Tullessaan ensimmäisille valtiopäivilleen Tukholmaan 35-vuotias kappalainen oli poliittisesti täysin kokematon. Pappissäätyyn hänet oli lähetetty aivan konkreettisessa tarkoituksessa, puolustamaan Pohjanmaan kaupunkien kauppaoikeuksien laajentamista. Tästä asiasta Chydenius julkaisi pamfletin, jossa hän taitavasti ja voimakkain sanoin kumosi ne muodolliset ja kauppapoliittiset vastaväitteet, joilla Tukholman kaupunki oli koettanut torjua uudistusta. Pohjalaiset olivat jo vuosien 1760 - 1762 valtiopäivillä ajaneet asiaansa hyvin, eivätkä vastustajat voineet mitään Chydeniuksen todisteluille. Oulu, Kokkola, Vaasa ja Pori sekä eräät Norlannin kaupungit saivat 1765 tapulioikeudet eli vapauden käydä ulkomaankauppaa omin aluksin.

Laajentaakseen kauppapoliittista asiantuntemustaan Chydenius ryhtyi Tukholmassa lukemaan alaa koskevaa kirjallisuutta ja tutkimaan ulkomaankauppaa koskevien säädösten historiaa. Hän perehtyi aiheeseen nopeasti ja julkaisi siitä kaksi merkittävää pamflettia. Huhtikuussa 1765 ilmestynyt Källan til rikets Van-magt (Valtakunnan heikkouden lähde) kohdistui 1724 säädettyyn tuoteplakaattiin, jolla kiellettiin ulkomaalaisia tuomasta aluksillaan Ruotsiin muita kuin oman maansa tuotteita. Varhempien kirjoittajien tavoin Chydenius katsoi, että säädöksen varsinaisena tarkoituksena oli rikastuttaa tapulikaupunkien laivanvarustajia muun väestön kustannuksella. Kun näet siirtomaatavaroiden tuonnista oli tehty kotimaisten suurkauppiaiden monopoli, heidän väitettiin voivan korottaa hintoja mielensä mukaan.

Chydenius ei toisaalta kirjoittanut tuoteplakaattia vastaan enää sen jälkeen kun Pohjanmaan kaupungit olivat saaneet oikeuden ulkomaankauppaan. Laivanvarustajien suosiminen lienee näyttänyt entistä paremmin perustellulta pohjalaistenkin päästyä hyötymään siitä. Chydeniusta ei voida muutenkaan pitää kansainvälisen kaupan vapauden periaatteellisena kannattajana. Kotimaan maaseudulla käytävän kaupan vapauttamisesta hän sen sijaan kirjoitti voimakkaan pamfletin vielä 1777 ajaen maalaisväestön etua kaupunkeja vastaan.

Elinkeinovapauden puoltaja

Yleisempää asiaa Chydenius pohti heinäkuussa 1765 ilmestyneessä tärkeässä kirjasessa Den nationnale vinsten (Kansallinen voitto). Siinä hän käsittelee kotimaista talouspolitiikkaa ja kannattaa täydellistä elinkeinovapautta liittyen ranskalaisiin varhaisliberalisteihin, joiden teoksia oli julkaistu tai referoitu ruotsiksi. Tärkein heistä oli rajatonta elinkeinovapautta kannattanut markiisi Mirabeau vanhempi, jonka pääteoksen L'Ami des Hommes ensimmäinen osa oli julkaistu ruotsiksi 1759. Ruotsalaisista kirjoittajista vapaaherra Carl Leuhusen oli ottanut 1761 yhtä radikaalin kannan.

Chydeniuksen itsenäisyyttä elinkeinovapauden kannattajana ei siis pidä liioitella, vaikka hän ei tuntenutkaan kuuluisan skotlantilaisen taloustutkijan Adam Smithin käsityksiä. Tämä julkaisi elinkeinovapautta kannattavan, varhaisempiin luentoihinsa perustuvan teoksen Wealth of Nations vasta 1776. Smithin ja Chydeniuksen ajatusten yhtäläisyys johtuu yhteisistä ranskalaisista esikuvista ja siitä, että elinkeinovapautta oli rajoitettu kaikkialla Länsi-Euroopassa samaan tapaan. Chydeniuksen tavoin myös Smith katsoi, että merkantilismiksi kutsutun elinkeinopolitiikan olivat saaneet aikaan ennen kaikkea pääkaupunkien suurkauppiaat hyötyäkseen muun kansakunnan ja etenkin maaseudun kustannuksella.

Chydenius ei siis keksinyt taloudellista liberalismia, mutta hän perusteli sitä terävästi ja lennokasta tyyliä käyttäen. Hyvin ajattomalla tavalla hän todisteli, ettei suunnittelulla ja säädöksillä saataisi aikaan harmonista ja tehokasta talouselämää, koska hallintomiesten oli mahdoton tietää ennakolta tulevia tarpeita ja resursseja. Elinkeinovapautta Chydenius arvioi sitä optimistisemmin: vapaa kilpailu loisi talouselämään terveen tasapainon. Myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, jota Chydenius vaati luonnonoikeuteen nojautuen, edellytti pienyrittäjille, työläisille ja talonpojille oikeutta myydä vapaasti työvoimaansa ja tuotteitaan.

Chydeniuksen ajatus, että vapaa talouselämä palautuisi tasapainoon kuten meren vesi, vastaa tarkalleen Adam Smithin vertausta kaiken järjestävästä "näkymättömästä kädestä". Molemmat sovelsivat talouselämään Isaac Newtonin näkemystä koskemattomassa luonnossa vallitsevasta tasapainosta. Koska Chydeniuksen käytännöllinen talouselämän tuntemus oli hyvin rajoittunut, on helpompi puolustaa häntä kuin Smithiä siitä, ettei kumpikaan huomannut myös muiden tekijöiden kuin lainsäädännön voivan rajoittaa taloudellista vapautta.

Pohjanlahden kaupunkien tapulioikeuksia lukuun ottamatta Chydeniuksen talouspoliittisilla aatteilla ei ollut hänen eläessään kovin paljon vaikutusta. Pohjalaisten purjehdusvapauskin oli vakavasti uhattuna vuodesta 1774 Tukholman kaupungin ajaessa Kaskisten määräämistä Pohjanmaan ainoaksi tapulikaupungiksi. Purjehdusteknisistä syistä uudistus olisi pakottanut pohjoisemmat kaupungit turvautumaan jälleen etupäässä Tukholman välitykseen.

Chydenius riensi torjumaan vaaraa julkaisemalla jo 1774 Dagligt Allehanda -lehdessä anonyymin kirjoituksen, jossa hän tuomitsi tämän hallituksen jo omaksuman suunnitelman ja vetosi vapautta rakastaviin alamaisiin, jotta nämä eivät hyväksyisi minkäänlaista mielivaltaa. Kirjoituksen tekijä tiedettiin hovissa alusta pitäen, mutta hallitus enempää kuin Tukholman kaupunkikaan ei uskaltautunut polemiikkiin Chydeniuksen kanssa. Päinvastoin hänen kirjoituksensa vaikutti varmasti hallituksen kantaan sen torjuessa 1777 tukholmalaisten yrityksen.

Yhteiskunnallisen ja poliittisen demokratian puolustaja

Talonpojan asiaa Chydenius ajoi vuosien 1765 - 1766 valtiopäivillä monessa yhteydessä, etenkin kannattaessaan kotimaisen kauppapurjehduksen sallimista maalaisille, mikä toteutui 1766. Jo varhaisimmassa kirjassaan, maastamuuton syitä koskevassa pamfletissa, hän otti 1765 voimakkaasti kantaa myös työväen puolesta. Käsitellessään oletetun laajan maastamuuton syitä hän kuvasi maatyöläisten asemaa sanoin: "Raataa kuin orja toisten työssä niin kauan kuin jaksaa, joutua vanhoilla päivillään viskatuksi syrjään ja kuolla kurjuudessa - siinä laakerit, joiden pitäisi houkutella työväkeä rakastamaan isänmaataan."

Samaan teemaan Chydenius palasi 1778 teoksessaan Tankar om husbönders och tjänstehjons naturliga rätt (Ajatuksia isäntien ja palkollisten luontaisista oikeuksista). Sen aiheena oli ehdotus, että palkolliset jaettaisiin arvalla työvoimaa tarvitseville. Tätä vastustaessaan Chydenius analysoi työväen asemaa niin terävänäköisesti, ettei sille liene vertaa 1700-luvun kirjallisuudessa. Ollessaan vailla valtiollisia oikeuksia työväki oli yhteiskunnallisesti täysin turvatonta: "Se on maamme asukkaista suojattomin joukko, hajallaan ympäri maata, ilman ammattikuntasääntöä, ilman johtajia ... ei sillä ole järjestöjä."

Lehtikirjoituksessa Chydenius lisäsi, että tuskin yksikään työläinen tiesi valtiopäivillä käsiteltävän hänen asemaansa uhkaavia ehdotuksia. "Kuka heistä pystyy kirjoittamaan jotakin omaksi ja veljiensä puolustukseksi?", Chydenius kysyi ja päätteli: "Niin turvattomien ihmisten oikeuksia täytyy sen vuoksi hoitaa kaksin verroin huolellisesti." Lehtipolemiikin jatkuessa hän huomautti 1779 myös: "... tiedän varmasti, että jos äänestettäisiin pääluvun mukaan, saisin puolelleni suuren enemmistön." Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta koskevaa vallankumouksellista ja vielä hyvin harvinaista ajatusta, jonka Chydenius uskalsi esittää vain ohimennen ja ylimalkaisesti, hän ei ollut keksinyt itse; sekin oli mannereurooppalaista alkuperää.

Vapaudenajan poliittista elämää on totuttu ajattelemaan hattu- ja myssypuolueen välisenä taisteluna, ja sen merkeissä vuoden 1765 valtiopäivät kokoontuivatkin. Rintamanasettelu kuitenkin muuttui, kun myssypuolueeseen syntyi yhteiskunnallisia uudistuksia ajava, aatelin ylivaltaa vastustava falangi. Tätä siipeä johtivat ilmeisesti pappissäädyn radikaalit, mutta sillä oli luontainen kaikupohja talonpoikaissäädyssä ja laaja kannatus porvaristossa. Varsinaisen Ruotsin radikaaleista jyrkimpiä olivat eräät Skånen papit. Radikaalien toiminta aiheutti sen, että myssypuolueen aatelisista ja prelaateista koostuva vanhoillinen johtoryhmä alkoi vähitellen hakeutua yhteisille linjoille hattujen kanssa.

Chydenius ja muut radikaalit joutuivat huomaamaan, ettei yhteiskunnallisia uudistuksia saataisi aikaan, ellei vanhoillisten valtaa saataisi vähennetyksi. Välttämättömänä keinona tähän Chydenius piti laajojen kansankerrosten poliittisen asiantuntemuksen lisäämistä. Virikkeitä tähän ajatukseen hän oli saanut kauppaneuvos (->) Anders Nordencrantzin kirjoista, joissa tämä puhui painovapauden puolesta vaikka kannattikin ennakkosensuurin säilyttämistä. Nordencrantz vastusti aatelin ja vihaamiensa Tukholman suurkauppiaiden valtaa, mutta suoranaisesti demokraattiset pyrkimykset olivat hänelle vieraita.

Chydenius sen sijaan halusi levittää poliittista valistusta todella laajalle ja omaksui tämän vuoksi innokkaasti painovapauden ajatuksen. Hänen siitä 1765 kirjoittamansa muistion allekirjoitti muuan vanhempi pappissäädyn valtiopäivämies, porvoolainen lehtori Anders Kraftman, ja säädyn radikaalit asettuivat kannattamaan sitä. He onnistuivat toimittamaan Chydeniuksen jäseneksi painovapauskysymystä käsittelevään valiokuntaan, jonka toimintaa hän asettui käytännössä johtamaan talvella 1765 - 1766.

Vanhoillisilla oli valiokunnassa enemmistö, mutta kun he osallistuivat kokouksiin hyvin laiskasti, painovapauden kannattajat pääsivät hoitamaan suunnitteluvaiheen lähes omin päin. Suurimman työn teki Chydenius osoittaen tavatonta uutteruutta ja asiantuntemusta. Vanhoilliset eivät keksineet pitäviä argumentteja häntä vastaan myöskään suuressa deputaatiossa, joka tarkasti valiokunnan mietinnön. Keväällä 1766 painovapausvaliokunta jätti säädyille lopullisen ehdotuksensa, johon sisältyi sensuurin poistaminen paitsi uskontoa koskevilta kirjoituksilta; ne jäisivät tuomiokapitulien valvontaan. Lisäksi valiokunta ehdotti kaikkien virallisten asiakirjojen sekä valtiopäivillä syntyneiden muistioiden ja pöytäkirjojen tekemistä julkisiksi.

Vanhoilliset yrittivät torjua nämä ehdotukset mutta eivät onnistuneet: syksyllä 1766 kolmen aatelittoman säädyn enemmistö hyväksyi ne siitä huolimatta, että Chydenius oli tällä välin karkotettu valtiopäiviltä. Vuoden lopulla tuli näin ollen voimaan asetus painovapaudesta ja valtiollisten asiakirjojen julkisuudesta, ja Ruotsi oli täten saanut maailman edistyneimmän painovapauslain. Chydeniuksen osuutta tähän uudistukseen ei voida hevin yliarvioida, vaikka hänellä olikin ollut tukenaan kolmen säädyn enemmistö.

Toista tärkeää uudistusta Chydenius joutui ajamaan suostuntadeputaatiossa, jonka jäseneksi hänet valittiin kesällä 1765. Tehtävänä oli ehdottaa suostuntoja eli ylimääräisiä veroja eri säätyjen maksettavaksi, ja salainen valiokunta, joka oli vapaudenajalla pitänyt valtiontalouden tiukasti hallinnassaan, odotti säätyjen alistuvan tähän kuten ennenkin. Salainen valiokunta oli kuitenkin radikaalien silmissä aivan liian aristokraattinen: aatelilla oli siinä 50 edustajaa, papeilla ja porvareilla kummallakin 25, kun taas talonpojilla ei ollut edustusta, vaikka he maksoivat valtaosan veroista.

Suostuntadeputaation toimintaa aloitettaessa Strängnäsin piispa Jacob Serenius, vanha kiihkeä myssypoliitikko, esitti, että salaiselta valiokunnalta tuli ennen suostuntojen ehdottamista vaatia tarkka selonteko budjetin vajeesta ja säästömahdollisuuksista. Serenius ajatteli osaksi ajankohtaista epäkohtaa, valtiontalouden surkeaa tilaa, mutta valtiontalouden valvonnan siirtämistä säädyille oli toivottu varsin yleisesti jo kauan. Serenius jättäytyi ennen pitkää syrjään deputaation työstä, mutta toiset ryhtyivät toteuttamaan hänen viitoittamaansa ohjelmaa.

Deputaation varsinaiseksi johtomieheksi kohosi alkuvuodesta 1766 Chydenius, jonka työkykyä ja nerokkuutta osoittaa, että hän pystyi tähän johtaessaan samaan aikaan myös painovapausvaliokunnan työtä. Suostuntadeputaatio aloitti taistelun salaista valiokuntaa vastaan siirtääkseen finanssien valvonnan säädyille, ja jyrkintä linjaa edustivat ymmärrettävästi talonpojat. Radikaalien johtajana esiintyi kuitenkin Chydenius, jonka häikäilemätön rohkeus näyttää ikään kuin lumonneen deputaation vanhoilliset jäsenet toimettomiksi.

Aseeksi salaista valiokuntaa vastaan keksittiin lakko: deputaatio kieltäytyi ehdottamasta suostuntoja ennen kuin säädyille annettaisiin yksityiskohtaiset tiedot budjetin vajeesta ja verojen käyttösuunnitelmista. Salainen valiokunta moitti deputaatiota luottamuksen puutteesta, mutta aatelittomat säädyt tukivat deputaatiota. Maamarsalkka Thure Gustaf Rudbeckin tultua valtiopäivien puhemiehenä mieskohtaisesti neuvottelemaan asiasta lakko lopetettiin, mutta samalla suostuntadeputaatio työnsi salaisen valiokunnan entistä tiukemmin seinää vasten. Deputaation kannan esitti nytkin Chydenius, joka puhutteli maamarsalkkaa suorastaan säälimättömästi.

Kun aatelittomien säätyjen suostuntadeputaatiolle antama tuki osoittautui pitäväksi, salainen valiokunta joutui alistumaan toukokuussa 1766. Hallitusmuotoon ja valtiopäiväjärjestykseen ei tehty muutoksia, mutta valtiontalouden hoitoa koskeville säädöksille annettiin kolmen säädyn päätöksin vallankumouksellinen tulkinta. Salaiselta valiokunnalta peruutettiin valtuudet valtiontalouden hoitamiseen ja suvereniteetti siirrettiin tällä koko politiikan kannalta äärimmäisen tärkeällä alueella säätyjen täysistunnoille. Täten talonpojat saivat muiden säätyjen kanssa tasaveroiset mahdollisuudet valtionvarojen käytön valvontaan.

Rahapolitiikan arvostelija karkotetaan valtiopäiviltä

Myssyjen vanhoillisilta johtomiehiltä ei jäänyt huomaamatta, että Chydenius oli osallistunut ratkaisevalla tavalla kahden radikaalin uudistuksen toteuttamiseen, ja kesäkuun lopulla 1766 heille ilmaantui mahdollisuus katkaista Chydeniuksen poliitikonura. Veruke saatiin hänen rahapolitiikkaa koskevasta pamfletistaan Rikets hjelp, genom en naturlig finance-system (Luonnollinen rahajärjestelmä valtakunnan apuna). Siinä hän arvosteli ankarasti valtiosäätyjen syksyllä 1765 tekemää päätöstä, jonka tarkoituksena oli palauttaa Ruotsin rahan kotimainen arvo siihen, mikä se oli ollut ennen hattujen politiikan aiheuttamaa 50 prosentin inflaatiota.

Chydenius oli alkuaan hyväksynyt myssyjen rahapolitiikan, mutta vuoden 1765 lopulla hän oli luettuaan entistä tarkemmin uppsalalaisen talousteoreetikon Pehr Niclas Christierninin inflaatiota koskevan kirjoituksen omaksunut hänen käsityksensä rahapolitiikasta. Christiernin otaksui revalvaatioon tähtäävän politiikan johtavan rahamarkkinoiden sekasortoon, joka tuhoaisi yrityksen palauttaa rahan arvo ja aiheuttaisi kohtalokkaan laman. Christierninin erittäin hyvin perusteltu ennuste ei ollut riittänyt varoittamaan myssyjohtajia, koska heistä oli poliittisesti välttämätöntä hyvittää inflaatiosta kärsineitä, etenkin virkamiehiä, joiden palkan ostovoima oli puoliintunut.

Christiernin ei puuttunut käytännön politiikkaan, mutta Chydenius ryhtyi toimintaan luottaen hänen teoriaansa. Puhuttuaan tuloksetta asiasta myssyjohtajille hän kirjoitti pamfletin, jolle sensori ja radikaalien vielä tuolloin hallitsema pappissääty antoivat painatusluvan. Salainen valiokunta sen sijaan väitti, että Chydenius oli rikkonut pahoin valtiosääntöä vastaan arvostelemalla säätyjen päätöstä, ja pappissäätyä vaadittiin rankaisemaan kappalaista erottamalla hänet valtiopäiviltä.

Useimmat pappissäädyn jäsenet olivat haluttomia erottamiseen, ja ilmeisesti vain ankaramman rangaistuksen uhka Chydeniusta kohtaan taivutti kokouksen enemmistön suostumaan salaisen valiokunnan vaatimukseen. Puhemiehenä ollut Turun piispa (->) Carl Fredrik Mennander muotoili erottamispäätöksen varsin ovelasti, jotta sen peruuttaminen olisi mahdollista, mutta salainen valiokunta piti huolen siitä, että Chydenius todella karkotettiin valtiopäiviltä.

Rahapolitiikan arvosteleminen lienee ollut lähinnä veruke Chydeniuksen erottamiseen. Hänet karkotettiin vaarallisena radikaalina, kostoksi myssyjohtajien ylimysvaltaisen politiikan vahingoittamisesta painovapautta ja valtiontalouden valvontaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti toivottiin Chydeniuksen karkottamisen lannistavan radikaalit, niin että ainakin painovapausasetus voitaisiin torjua, mutta tämä toive ei toteutunut. Deflaatiopolitiikastaan myssyjohtajat eivät luopuneet, ja Chydenius saattoi pian todeta olleensa oikeassa: seuraukset olivat täysin hänen ennustuksensa mukaiset. Muistaen P. N. Christierninin ansiot on todettava, että Chydenius oli ymmärtänyt hänen teoriansa hyvin ja toiminut niihin nojautuen vastuuntuntoisena poliitikkona.

Chydeniuksen suuret saavutukset - painovapaus ja valtiontalouden valvonnan siirtäminen salaiselta valiokunnalta säädyille - avasivat hyvät mahdollisuudet Ruotsin "vapauden" eli demokratian kehittämiseen. Tähän viittaavia ajatuksia esitettiinkin, mutta vapaudenajan poliittista järjestelmää oli vaikea murtaa ilman suoranaista vallankumousta, johon aatelittomat säädyt eivät olleet kypsyneet. Niiltä puuttui myös rohkea ja nerokas johtaja, kun hatut estivät Chydeniuksen osallistumisen vuoden 1769 valtiopäiville eikä häntä valittu seuraaville.

Kustavilaisen ajan poliittisessa ristiaallokossa

Vallankumous tapahtui toiselta suunnalta ja toisin tavoittein nuoren kuninkaan Kustaa III:n otettua 1772 vallan tukholmalaisten sekä palkkoihinsa ja sotalaitoksen tilaan tyytymättömien upseerien tukemana. Uudessa hallitusmuodossa kuningas siirsi suuren osan valtiollista valtaa itselleen, ja lähivuosina hän koetti saattaa vapaudenajan valtiollisen järjestelmän ja puolueet mahdollisimman huonoon valoon. Chydeniuksen saatua molemmista puolueista huonon käsityksen hän suhtautui vallankumoukseen aluksi toiveikkaasti. Julkaistessaan 1772 kuninkaan kruunajaisten kunniaksi pitämänsä puheen hän toisaalta asetti eräitä ehtoja neuvoen Kustaata uudistamaan yhteiskuntaa ja pidättymään oman valtansa liiasta lisäämisestä.

Chydeniuksen suhde Kustaa III:n hallitukseen pysyi aina ristiriitaisena. Hän ei voinut hyväksyä sitä, että kuningas kuristi tuntuvasti painovapautta, mutta jotkut muut uudistukset näyttivät Kokkolan kirkkoherrasta hyviltä. Vuoden 1777 tienoilla hän päätti yrittää paluuta politiikkaan ilmoittautumalla kuninkaan politiikan maltilliseksi kannattajaksi, ja hänet valittiinkin Pohjanmaan kirkkoherrojen edustajaksi vuosien 1778 - 1779 valtiopäiville. Kirjanen palkollisten oikeuksista osoittaa Chydeniuksen tavoitelleen poliittista asemaa voidakseen edistää yhteiskunnallisia uudistuksia.

Tukholmassa Chydenius totesi oppositiohengen yllättävän laajuuden ja tyrmistyi itsekin Kustaan valtapyrkimyksistä. Kokkolan kirkkoherra yritti saada pappissäätyä asettumaan julkiseen oppositioon, mutta kun tämä ei onnistunut, hän pyrki lähestymään kuningasta voidakseen siten vaikuttaa häneen. Chydenius asettui näet tukemaan Kustaan yritystä suoda vierasuskoisille Ruotsin alamaisille rajoitettu uskonnonvapaus. Kuningas toteutti tahtonsa käyttäen hyväkseen muun muassa Chydeniuksen muistiota, ja palkinnoksi tämä sai, kuten eräät muutkin asiassa toimineet papit, teologian tohtorin hatun, jonka vastustajat väittivät luvatun etukäteen. Pappissääty oli näet tehnyt uskonvapausasiasta arvovaltakysymyksen, ja kuningasta tukeneet leimattiin pettureiksi. Tämän vuoksi Chydenius ei voinut päästä 1780-luvulla valtiopäiväedustajaksi.

Toisaalta Chydenius pettyi yhä pahemmin kuninkaaseen, jonka politiikkaa hän arvosteli peitetysti mutta ankarasti saarnakokoelmissaan 1780-luvun alkuvuosina. Avoimeen oppositioon Chydenius ei kumminkaan yhtynyt, ehkä siksi, että sitä johti aateli, jonka yhteiskunnalliset katsomukset olivat aivan erilaiset kuin Chydeniuksen. Kuningasmieliset virkamiehet painostivat 1792 Pohjanmaan papiston valitsemaan Chydeniuksen valtiopäiville, joilla hän kuitenkin esiintyi varovaisena oppositiomiehenä arvostellen ankarasti Kustaa III:n rahapolitiikkaa.

Yhteiskuntapolitiikkaan Chydenius palasi vielä 1799 kirjoittaessaan Suomen maataloutta haittaavista tekijöistä. Hän korosti maatyöväen ja torpparien aseman heikkoutta ja esitti parannuskeinoksi torppien ja rälssin lampuotitilojen itsenäistämistä sekä talonjakojen vapaata sallimista, mikä hillitsisi tilattoman väestön kasvua. Chydenius näet uskoi ranskalaisten liberalistien teoriaan, jonka mukaan intensiivisesti viljeltyjen pientilojen lukuisuus hyödyttäisi kansantaloutta. Hän oli saanut vaikutteita myös Tanskassa aloitetusta maareformista, josta tuli sittemmin Suomessa itsenäisyyden ajan alussa toteutettujen uudistusten tärkeä esikuva.

Chydeniuksen eläessä hänen mainitsemiaan epäkohtia ei sen sijaan juuri huomattu demokratian kiinnostaessa säätyläisiä ja porvaristoa vain sikäli kuin kyse oli aatelin etuoikeuksien karsimisesta. Chydeniuksen ajaessa myös köyhimpien talonpoikien sekä työväen yhteiskunnallisen aseman olennaista parantamista kannatus jäi hyvin niukaksi.

Pappi, lääkäri ja musiikkimies

Anders Chydenius meni 1755 naimisiin pietarsaarelaisen suurkauppiaan tyttären Beata Magdalena (Malin) Mellbergin kanssa. Lapseton avioliitto näyttää olleen sopusointuinen; Anders kirjoitti Malin-rouvastaan hyvin lämpimästi muistelmakirjoituksessaan Herda-Qväde (1766).

Chydeniuksen yksityiselämää ja sisimpiä ajatuksia ei tunneta hyvin, koska hän kirjoitti itsestään vähän ja pidättyvästi, eikä hänen kirjoittamiaan kirjeitä ole säilynyt kuin nimeksi. Hänen elämäntapansa olivat kohtuulliset, ja hänen suurimmat ilonsa näyttävät olleen työ ja musiikki. Rovastin sanotaan olleen hyvin antelias, ja Kokkolan pappilassa oli kymmeniä vuosia aina joku lapsi tai nuori varattomista sukulaisperheistä, usein kaksikin kerrallaan. Tämä on hyvä todistus myös ruustinnan luonteenlaadusta: nuoret viihtyivät hänen hoivissaan.

Pappina Chydenius oli lähellä pietismiä ja pitäessään Alavetelissä ja myöhemmin Kokkolassa sunnuntai-iltapäivisin seuroja tämän suunnan hengessä hän sai aikaan paikallisen herätysliikkeen. Hän pyrki vastustamaan herrnhutilaisuutta, jonka hän katsoi opettavan yksipuolisessa evankelisuudessaan "kuollutta uskoa". Kirkkokuria Chydenius piti yllä aikakauden normaaliin tapaan olematta erikoisen ankara. Hän kirjoitti myös kaksi laajaa saarnakokoelmaa, jotka arkkipiispa C. F. Mennanderin johtama teologis-homileettinen seura julkaisi. Chydenius toimi lääninrovastina 1781 alkaen.

Chydenius harrasti koko pappisuransa ajan lääkintätointa, jota hallitus suositteli lämpimästi papeille. Hän ryhtyi yhdessä isänsä kanssa jo 1760-luvulla edistämään Kokkolan pitäjässä isorokon estämiseksi toimitettavaa rokotusta; tästä Chydeniukset saivat suurta tunnustusta valtiovallalta. Vielä kirkkoherranakin Anders Chydenius valmisti lääkkeitä häneen turvautuville potilaille ja teki pieniä leikkauksia varsinkin parantaakseen silmäsairauksia. Punataudin levitessä sodan aikana Chydenius järjesti 1790 Kokkolaan tilapäisen kaupunginsairaalan ja johti sitä hyvin tuloksin.

Chydenius oli lämmin musiikin ystävä ja oli Kokkolan kirkkoherraksi tultuaan perustamassa kaupunkiin kapellin eli pienehkön kamariorkesterin luonteista soittoyhtyettä. Hän hankki itselleen laajan nuottikokoelman ja lienee toiminut kapellin yhtenä harjoittajana ja johtajana. Hänen papillisten tehtäviensä lisääntyminen ja muut seikat näyttävät lamauttaneen orkesterin toiminnan 1780-luvulla, mutta Chydeniuksen musiikinrakkaus säilyi hänen vanhuuteensa saakka.

Anders Chydenius unohtui Suomessa 1800-luvun ensi vuosikymmenillä lähes kokonaan, koska maamme tuolloin hyvin jähmeä valtioelämä ei suosinut hänen ajatuksiaan. Ruotsissa ne uudistukset, joiden puolesta hän taisteli 1766, palautettiin pääasiallisesti voimaan 1809, jolloin varsinkin Chydeniuksen painovapautta koskevilla kirjoituksilla oli suuri merkitys. Kotimaassa hänet huomattiin suureksi mieheksi 1800-luvun keskivaiheilta lähtien sosiaaliliberaalien arvostaessa hänen painovapautta ja elinkeinovapautta koskevia ajatuksiaan. Näitä tavoitteita väheksymättä on korostettava, että ne olivat Chydeniukselle ennen kaikkea välineinä hänen viitoittaessaan tietä paljon laajakantoisempaa päämäärää, yhteiskunnallista ja poliittista demokratiaa kohti.

Anders Chydenius S 26.2.1729 Sotkamo, K 1.2.1803 Kokkolan pitäjä. V Kokkolan kirkkoherra, rovasti Jakob Chydenius ja Hedvig Hornaea. P 1755 - Beata Magdalena (Malin) Mellberg S 1735, K 1819, PV kauppias Olof Mellberg ja Beata Mattsintytär.

URA. Ylioppilas Turun akatemiassa 1745, Uppasalan yliopistossa 1750; filosofian kandidaatti Turun akatemiasta 1753, maisteri 1754.

Vihitty papiksi Alavetelin saarnaajaksi määrättynä 1753; Alavetelin kappalainen 1760; Kokkolan pitäjän ja kaupungin kirkkoherra 1770; rovastin arvonimi 1779; lääninrovasti 1781.

Papiston edustaja valtiopäivillä 1765 - 1766, erotettu 1766; valittu valtiopäiville 1769, mutta pappissääty hylkäsi valtakirjan; edustaja valtiopäivillä 1778 - 1779, 1792.

Jäsenyydet: Aurora-seura Turku 1770; Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura 1779; Teologis-homileettinen seura Uppsala 1782; Pro fide et christianismo -seura Tukholma 1796; Suomen Talousseura Turku 1797.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Pohjantähden R 1800. Teologian tohtori Uppasala 1779.

TUOTANTO. Vederläggning af de skäl, hvarmed man söker bestrida Öster- og Västerbotniska samt Västernorrländska städerne fri seglation. Stockholm 1765; Hvad kan vara orsaken, at sådan myckenhet svenskt folk flytter utur landet? Stockholm 1765; Källan til rikets van-magt. Stockholm 1765; Den nationnale vinsten. Stockholm 1765 (englanniksi London 1931, Helsinki 1994); Rikets hjelp, genom en naturlig finance-system. Stockholm 1766; Tal vid Gustaf III:s kröning. Stockholm 1772; Uplysningar vid den ändring Kgl. Maj:t täckts göra uti seglationsfrihet // Dagligt Allehanda. 1774; Huruvida Landthandel för et rike är nyttig eller skadelig. Stockholm 1777; Tankar om husbönders och tjänstehjons naturliga rätt. Stockholm 1778; Politiska skrifter : med en historisk inledning. 1877 - 1880: Memorial angående Religionsfrihet / käsikirjoitus. 1779; G. Schauman, Biografiska undersökningar om Anders Chydenius jämte otryckta skrifter af Chydenius. 1908: Herda-Qväde / käsikirjoitus. 1766. Om det finska landtbrukets upphjälpande / käsikirjoitus. 1799; julkaisut kaksi laajaa saarnakokoelmaa, lehtikirjoituksia.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Anders Chydenius : suuri suomalainen valistuskirjailija. 1986; A. Chydenius, Politiska skrifter : med en historisk inledning å nyo utgifna af E. G. Palmén. 1877 - 1880; E. F. Heckscher, Ekonomisk-historiska studier. Stockholm 1936; A. Lille, Anders Chydenius i förhållande till samtida nationalekonomer. 1882; K. Petander, De nationalekonomiska åskådningarna i Sverige sådana de framträda i litteraturen I. Stockholm 1912; K. Sarje, Anders Chydeniuksen liberaali ajattelu ja sen lähteitä. 1985; G. Schauman, Biografiska undersökningar om Anders Chydenius jämte otryckta skrifter af Chydenius. 1908; P. Virrankoski, Anders Chydenius : demokraattinen poliitikko valistuksen vuosisadalta. 1986; P. Virrankoski, Suomen historia 1. 2002.

Kaunokirjallisuus: T. Vierros, Majesteettirikos. 1988.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Veistokset: W. Runeberg. 1903, Kokkola. Maalaukset: E. Alm. 1800, Kaustisen kirkko; P. Fjällström. 1766, Kokkolan kirkko. 1770, Alavetelin kirkko; J. F. Martin. 1805, mezzotinto Fjällströmin varhaisemman maalauksen mukaan. Mitalit: B. Aurén. 1979; G. Qvist. 1929.

ANDERS CHYDENIUKSEN MUKAAN NIMETTY. 1 000 markan seteli 1986; 10 euron juhlaraha 2003; muistohuone, Kirkonmäen kotiseutumuseo, Kokkola; säätiö, Kokkola; instituutti, Jyväskylän yliopisto, Kokkola; Chydenia, Helsingin kauppakorkeakoulu; ala-aste, Kokkola; kadut, aukiot ym. Helsinki, Kokkola; leivos, Konditoria Ke-Le, Luukkonen Ky, Kokkola; kakut, vanha pikkuleipäresepti Kokkolasta; postimerkki 1935.

Pentti Virrankoski

Julkaistu 16.9.1997.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI