Kalm, Pehr (1716 - 1779)

talousopin professori, tutkimusmatkailija

Luonnontutkija Pehr Kalm saavutti kansainvälistä mainetta kirjallaan Pohjois-Amerikkaan tekemästään matkasta. Tultuaan nimitetyksi Turun akatemian talousopin professoriksi Kalm pyrki löytämään tapoja kohottaa kansakunnan taloutta. Ulkomaisten kasvien, kuten silkin tuotantoon tarpeellisen mulperipuun, viljelyä kokeiltiin, mutta suurin osa kasveista ei menestynyt toivotulla tavalla.

"Talousopin professori voi uskomattomasti edistää niitä toimenpiteitä, joihin Valtakunnan Korkeastiluvalliset Säädyt ovat ryhtyneet Suomen vaurastuttamiseksi." Näin kirjoitti Pehr Kalm anoessaan Turun akatemian ensimmäistä, 1747 perustettua talousopin professuuria. Hän sai viran ja hoiti sitä kuolemaansa saakka. Toimelias Kalm pyrki virassaan edistämään hyödyn aikakauden pyrkimyksiä kansakunnan talouden kohottamiseksi ja ehti toimimaan pappinakin. Kalmin tunnetuimmat saavutukset liittyvät hänen matkoihinsa. Niistä merkittävin oli 1747 - 1751 matka Pohjois-Amerikkaan, jonka kuvaus käännettiin saksaksi, englanniksi ja hollanniksi.

Pehr Kalm syntyi 1716 Ångermanlandissa, missä Närpiön Korsnäsistä kotoisin oleva Kalmin perhe oli evakossa suuren Pohjan sodan tieltä. Kotipitäjänsä kappalaisena toiminut isä Gabriel Kalm kuoli kesken pakomatkan pojan syntymän aikoihin, ja äiti, vaasalaista kauppiassukua oleva Katarina Ross, palasi sodan jälkeen poikansa kanssa takaisin Pohjanmaalle Vöyriin. Nuori Kalm laitettiin Vaasan triviaalikouluun huhtikuussa 1730, ja 1735 hän kirjoittautui Turun akatemiaan. Hän opiskeli mineralogiaa lääketieteen professori (->) H. D. Spöringin johdolla sekä kuunteli (->) Johan Browalliuksen ja (->) C. F. Mennanderin luentoja luonnonhistoriasta. Spöring, Browallius ja Mennander olivat kaikki tutustuneet empiirisen luonnontutkimuksen uusiin virtauksiin ja välittivät tietojaan myös Turkuun.

Browalliuksen kehotuksesta Kalm kirjoittautui 5.12.1740 Uppsalan yliopistoon. Opiskelu kävi mahdolliseksi Turun hovioikeudenneuvoksen, vapaaherra Sten Carl Bielken tuella, joka katsoi Kalmin sopivaksi hoitamaan tiluksiaan Uppsalan lähellä Lövstassa. Bielke osallistui tiiviisti 1739 perustetun Ruotsin Kuninkaallisen tiedeakatemian toimintaan, millä tuli olemaan suuri merkitys myös Kalmin elämänuralle.

Kalm innostui empiirisestä luonnontutkimuksesta varsin varhain, sillä jo 1737 - 1738 hän teki tarkkoja säähavaintoja ollessaan kotiopettajana Lieksassa ja Kiteellä. Hänen ilmeinen lahjakkuutensa ja matkustushalunsa sopivat hyvin Bielken suunnitelmiin: valtakunnan eri osiin suuntautuvilta retkiltä saataisiin hyödyllistä tietoa luonnonoloista ja taloudesta, ja Uppsalan yliopiston kasvikokoelmiakin voitaisiin kartuttaa. Bielke lähetti Kalmin omalla kustannuksellaan matkoille: ensin Kalmin matka suuntautui Savoon ja Karjalaan kesällä 1740. Kahden vuoden päästä hän keräsi huomioita Länsi-Götanmaan ja Bohuslänin "luonnonhistoriasta, fysiikasta, lääketieteestä, talousopista ja muinaismuistoista", kuten myöhemmin julkaistu matkakuvaus kansilehdellään lupaa. Viimeisen kotimaan tutkimusmatkoistaan Kalm teki vielä 1745 Länsi-Götanmaan eteläosiin.

Tiedeakatemia suunnitteli lähettävänsä Kalmin jonnekin kauemmas etsimään uusia viljelyskasveja. Puhetta oli ensin ainakin Grönlannista ja Hyväntoivonniemestä, joskin Bielke olisi pitänyt Siperiaa hyödyllisempänä. Bielken kiinnostus Siperiaa kohtaan kumpusi matkasta, jonka hän oli tehnyt Kalmin kanssa Venäjälle 1744. Miehet olivat tuolloin matkanneet Baltian ja Pietarin kautta Moskovaan ja kierrelleet Ukrainassakin. Linnén painokkaasta toivomuksesta tiedeakatemia kuitenkin päätti lähettää Kalmin Pohjois-Amerikkaan.

Tutkimusmatkoilleen Kalm valmistautui huolellisesti. Erityisesti talvella 1741 - 1742, kun tiedeakatemian suuresta hankkeesta alettiin puhua, hän ryhtyi lukemaan edeltäjiensä kertomuksia ja tekemään listaa niistä asioista, joita matkoilla oli määrä havainnoida. Kalm perehtyi ahkerasti kasvioppiin Linnén opastuksella ja opetteli määrittämään sijaintinsa pituus- ja leveyspiirit tähtitieteen professori Anders Celsiuksen luennoilla. Laajoista opinnoistaan huolimatta Kalm ei koskaan puolustanut maisterinväitöskirjaa. Tutkinnon puute ei kuitenkaan ollut estänyt häntä saamasta 1746 Turun akatemian luonnonhistorian ja talousopin dosentuuria. Talousoppia oltiin ajan hengen mukaisesti ottamassa yliopiston oppiaineeksi, ja magister docensin nimittäminen oli ensimmäinen askel. Varsinainen "luonnonhistorian ja talousopin" professuuri rahoitettiin lakkauttamalla runousopin oppituoli. Uuden viran haltijaksi nimettiin 31.8.1747 Kalm Browalliuksen ja Linnén tuella.

Kalmin nimitys talousopin professoriksi oli yhteydessä suunniteltuun Pohjois-Amerikan matkaan, joka piti osittain rahoittaa Kalmin palkalla. Hän lähti matkaan lokakuun alussa 1747 yhdessä renkinsä Jungströmin kanssa laivalla Göteborgista Lontooseen. Englannissa Kalm vietti puolisen vuotta odotellen sopivaa jatkoyhteyttä. Hän käytti ajan hyväkseen opettelemalla kieltä, tapaamalla muita Amerikan-kävijöitä ja perehtymällä Englannin maanviljelykseen. Vasta 5.8.1748 Kalm suuntasi Gravesendista Philadelphiaan Mary Gally -laivalla. Matka kesti vajaat kuusi viikkoa, ja laiva saapui perille jo 15.9.

Saavuttuaan Uudelle mantereelle Kalm asettui aluksi Philadelphiaan, jossa oli paljon ruotsalaisia 1638 perustetun siirtokunnan ansiosta. Ensimmäisenä Kalm kuitenkin kertoo tutustuneensa Benjamin Frankliniin, joka toimi tuohon aikaan postimestarina Philadelphiassa. Tuttaviensa kehotuksesta Kalm pidättäytyi lähtemästä pohjoiseen vasten talven tuloa. Linnétä ja muita tiedeakatemian jäseniä tämä uutinen ei ilahduttanut, sillä he halusivat Kalmin tutustuvan niihin seutuihin, joiden ilmanala olisi lähimpänä ruotsalaista. Kalm vietti pääosan talvea 1748 - 1749 Raccoonissa, mutta tutustui myös New Jerseyn kasvillisuuteen ja kävi New Yorkissa.

Kalmin matkan pääosuus alkoi toukokuussa 1749. Hän suuntasi Hudson-jokea ylös Albanyyn ja edelleen Ranskan omistamaan Kanadaan, aina Montréaliin ja Quebeckiin saakka. Quebeckin pohjoispuolella, Cap aux Oyes'ssa, matkalaiset kääntyivät takaisin, koska seutu kävi intiaanien vuoksi liian levottomaksi. Ranskalaisilta Kalm sai lähes kuninkaallisen kohtelun, sillä matkaa oli valmisteltu perusteellisesti diplomaattiteitse. Talveksi Kalm palasi Raccooniin vanhoja jälkiään pitkin, mutta kesällä 1750 hänelle tarjoutui uusi mahdollisuus lähteä Albanyn kautta Suurten Järvien alueelle. Hän vieraili myös Niagaran putouksilla, ja hänen ainoalaatuinen kuvauksensa niistä julkaistiin heti tuoreeltaan Franklinin toimittamassa Pennsylvania Gazettessa sekä myöhemmin myös eurooppalaisissa lehdissä.

Ennen Niagaran-matkaansa Kalm vietti siis talven 1749 - 1750 Raccoonissa järjestellen aineistojaan. Myös hänen henkilökohtaisessa elämässään tapahtui merkittäviä: hän meni naimisiin. Raccoonissa asui ruotsalaisen siirtokunnan pastorin Johan Sandinin leski Anna Margaretha Sjöman. Sandin oli kuollut edellisenä talvena, ja uudenvuoden päivänä 1750 Kalm vihittiin nuoren lesken kanssa, jolla oli tuolloin alle kaksivuotias tytär avioliitostaan Sandinin kanssa. Lisäksi nuoripari sai vielä kahta vuotta myöhemmin yhteisen pojan. Kalmin ja hänen nuorikkonsa kotimatkan aloittaminen viivästyi vielä muutamia kuukausia sen jälkeen, kun Kalm oli palannut Niagaralta. Helmikuussa 1751 alkoi myrskyisä paluumatka Lontooseen, ja Tukholmaan laiva saapui vasta toukokuun lopulla. Edessä oli vielä muutto Turkuun talousopin professoriksi.

Kalm paneutui tarmokkaasti järjestämään Amerikan-matkansa tuomisia sen virkavapausvuoden aikana, jonka hän tähän tarkoitukseen vielä sai. Amerikasta kerättyjä siemeniä oli jo jaettu kylvettäväksi eri puolille Ruotsia, mutta nyt Kalm ryhtyi itsekin tutkimaan hyötykasvien menestymistä Pohjolassa. Hän järjesti koepuutarhan ensin oman talonsa tontille Turkuun, mutta sai 1752 käyttöönsä myös tilan Hirvensalosta. Varsinainen yliopistollinen puutarha saatiin Turkuun vasta 1757 niin sanotun Piispantalon tontille, mikä sekin oli paljolti Kalmin ansiota.

Kokeet osoittivat pian, ettei suurin osa kasveista menestynyt toivotulla tavalla. Erityisesti mulperipuun viljelyltä oli odotettu paljon, jotta Ruotsissakin olisi voitu ryhtyä tuottamaan silkkiä. Suomalaiset talonpojat eivät innostuneet käyttämään Kalmin esittelemää amerikkalaista tuohivenettä - kuningas (->) Adolf Fredrikin huvitukseksi tuohiveneajelu sentään kelpasi tämän vieraillessa Turussa 1752. Myös matkakertomuksen julkaiseminen alkoi, ja En Resa til Norra America ilmestyi kolmena niteenä 1753 - 1761. Tahti oli hitaanlainen, eikä Kalm saanut neljättä osaa koskaan valmiiksi. Hänen seuraajansa, talousopin professori (->) Salomon Kreander, toimitti sitä vitkaan, eikä kustantajaakaan enää löytynyt. Vasta 1920 näkivät neljännestä niteestä päivänvalon ne osat, jotka olivat säästyneet Turun palosta.

Kalm oli viranhoidossaankin työteliäs. Hänen johdollaan julkaistiin akateemisia väitöksiä kaikkiaan 146 kappaletta, ja niistä osa oli ajan tavan mukaan hänen itsensä kirjoittamia. Varsin runsaasti kuvattiin Suomen eri kaupunkeja ja maakuntia. Myös paremman metsänhoidon tarpeellisuudesta, yrttitarhojen perustamisesta, kotimaisista kahvinkorvikkeista, eläinten sairauksista ja rikkaruohojen hyötykäytöstä kirjoitettiin. Useimmat aiheiltaan käytännönläheiset väitöskirjat olivat ruotsinkielisiä, mutta Kalm ohjasi myös latinankielisiä yleisempiä, myös poliittisia, kysymyksiä käsitteleviä väitöskirjoja. Niissä kysyttiin, paraneeko valtakunnan talous enemmän sodan vai talousopin avulla, ja osoitettiin säätyvalta itsevaltaista kuninkuutta paremmaksi. 1740-luvulla oli annettu lupa väitellä ruotsiksi latinan asemesta sellaisista aiheista, jotka edistivät taloudellista hyötyä. Niinpä Kalminkin väitöksistä noin kaksi kolmesta oli ruotsinkielisiä.

Kalm suuntautui myös teologiaan, ja joulukuussa 1757 hänet vihittiin Piikkiön kirkkoherraksi. Taustalla olivat epäilemättä uskonnon ohella taloudelliset syyt, sillä Kalm sai palkkapitäjästään lisätuloja. Piikkiön kirkkoherrana hänestä tuli myös tuomiokapitulin aktiivinen jäsen. Piikkiöstä Kalm siirtyi Maarian seurakuntaan 1763, jonne hänet myös aikanaan haudattiin. Ilmeisesti opettajiensa Browalliuksen ja Mennanderin esimerkkiä seuraten hän pyrki piispaksi 1775, mutta jäi vaalissa neljänneksi. Kalm kuoli 1779 kirkonkirjojen mukaan vesipöhöön.

Kalm sai elinaikanaan osakseen huomattavia kunnianosoituksia, ja Pietarin Keisarillinen tiedeakatemia tarjosi hänelle 1764 hyvin palkattua kasviopin professuuria. Toisaalta hän herätti myös vastustusta. "Professori Kalm on vähän aikaa sitten antanut vihkiä itsensä papiksi palkkapitäjän vuoksi; hän on varsin taitava puutarhuri, mitä kaikki aina hänen mustia käsiään myöten osoittaa. Hänen oppinsa on kovin vähäinen. Hän on tuonut tänne turmiollisen maun taloutta käsittelevine, ruotsalaisine väitöskirjoineen, eikä ilman oppinutta inhoa voi nähdä hänen vievän hillottuja karviaismarjojaan ym. kateederiin."

Matkakuvauksensa ansiosta Kalm tuli jossain määrin tunnetuksi ulkomaillakin. Hänen havaintonsa kertovat sekä luonnosta että ihmisten tavoista ja pukeutumisesta. Vielä 1900-luvulla otettiin uusia ranskannettuja painoksia hänen Kanadaa koskevista kuvauksistaan. Pysyvästi Kalmin nimi elää amerikkalaisessa kanervakasvisuvussa, jonka Linné nimesi hänen kunniakseen Kalmiaksi.

Pehr Kalm vihittiin 1768 Lundissa teologian kunniatohtoriksi, ja hänet nimitettiin 1772 Vaasa-ritarikunnnan jäseneksi.

Pehr Kalm S maaliskuu 1716 Ångermanland, K 16.11.1779 Maaria. V Korsnäsin kappalainen Gabriel Kalm ja Katarina Ross. P 1750 - Anna Margaretha Sjöman S 1722, K 1787, PV Tukholman arsenaalin komissaari Johan Sjöman. Lapsi: Pehr Gabriel S 1752, Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmentin kornetti.

URA. Ylioppilas Turun akatemiassa 1735, Uppsalan yliopistossa 1740; vihitty papiksi 1757.

Turun akatemian luonnonhistorian ja talousopin dosentti 1746; talousopin professori 1747 - .

Piikkiön kirkkoherra 1757 - 1763; Maarian kirkkoherra 1763 - .

Jäsenyydet: Ruotsin tiedeakatemia 1745; Pietarin talousseura; useiden tieteellisten seurojen kunniajäsen Uppsalassa, Tukholmassa, Göteborgissa.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Vaasan-r. K 1772. Teologian kunniatohtori Lund 1768.

TUOTANTO. Väitöskirjoista katso J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642 - 1828 I. 1966. Muista julkaisuista katso M. Kerkkonen, Pietari Kalm talousopin professorina. 1936; M. Kerkkonen, Peter Kalm's North American Journey. 1959.

Västgöta och Bohuslänska Resa. Stockholm 1746 (uusi painos 1960, 1977); En resa til Norra America 1 - 3. Stockholm 1753 - 1761 (uusi painos 1 - 4. 1904 - 1920); Beschreibung der Reise... nach dem nordlichen Amerika... Göttingen, Leipzig 1754 - 1764; Travels into North America 1 - 3. London 1770 - 1772; Reis door Noord Amerika. Utrecht 1772; Voyage de Kalm en Amerique. Montreal 1880; Pehr Kalms travels into North America. New York 1937, 1966; Voyage de Pehr Kalm en Canada 1749. Montreal 1977; Matka Pohjois-Amerikkaan. 1991; useita Pohjois-Amerikan luonnonhistoriaa käsitteleviä Kalmin kuvauksia on julkaistu englanninkielisinä käännöksinä Yhdysvalloissa 1930- ja 1940-luvulla.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Pehr Kalms amerikanska reseräkning. 1956; Pehr Kalms brev till samtida I - II. 1914, 1960.

M. Kerkkonen, Pietari Kalm talousopin professorina. 1936; M. Kerkkonen, Peter Kalm's North American Journey. 1959; M. Klinge, Professoreita. 1990; Matka-arkku : suomalaisia tutkimusmatkailijoita. 1989: A. Leikola, Valistuksen vuosisadan suomalaisia maailmalla; J. L. Odhelius, Åminnelse-tal, öfver kongl. vetensk. acad. ledamot herr Pehr Kalm. Stockholm 1780; C. Skottsberg, Pehr Kalm : levnadsteckning. Stockholm 1951.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: J. G. Geitel. 1764, Porin museo.

PEHR KALMIN MUKAAN NIMETTY. Kasvisuku Kalmia, laakereihin kuuluva amerikkalainen kasvisuku, muun muassa vuorilaakeri; kasvilajit Hypericum Kalmianum, eräs amerikkalainen kuismalaji, Lobelia kalmii, jota intiaanien kerrotaan käyttäneen syfiliksen hoitoon; hyönteislaji Lygaeus kalmii, amerikkalainen ludelaji, "silkkiyrttilude"; Pietari Kalmin katu 1985, Helsinki; Kalmgatan, Tukholma; Kalminkuja ja Pietari Kalmin puisto, Turku; postimerkki 1979.

Maija Kallinen

Julkaistu 16.9.1997.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI