Hjärne, Gustafva (1780 - 1860)

kirjailija

Jussi Kangas. SKS, Kirjallisuusarkisto.

Vapaaherratar Gustafva Hjärne oli 1800-luvulla Suomen ensimmäisiä naiskirjailijoita. Paremmin hänet kuitenkin muistetaan siitä, että hänen on väitetty osaltaan vaikuttaneen Viaporin linnoituksen nopeaan antautumiseen venäläisille Suomen sodassa 1808.

Gustafva Hjärne debytoi runoilijana Schiller-mukaelmalla Tidningar ifrån Helsingfors -lehdessä 1830. Seuraavana vuonna ilmestyneessä romanttisessa runossa Tavastehus slott : en romans från Birger Jarls af Bjelbo tidehvarf Hjärne kuvaa, kuinka (->) Birger Jaarlin kaunis sisar rakastuu pakanalliseen suomalaiseen heimopäällikköön. Linnan mustasukkainen käskynhaltija, jolle sankaritar on antanut rukkaset, muuraa hänet linnan seinään. Runo loppuu sekä sankarin että sankarittaren kuolemaan.

Tavastehus slott ilmestyi samana vuonna, kun Hämeenlinna paloi, ja pientä runoteosta myytiin kaupungin kodittomiksi jääneiden asukkaiden auttamiseksi. Gustafva Hjärnen puoliso (->) Gustaf Hjärne oli ollut Uudenmaan ja Hämeenlinnan läänin maaherra. Nimettömänä julkaistun runon alussa Gustafva Hjärne kirjoittaa, että hän oli saanut inspiraationsa kiinnostuksestaan pohjoismaisiin muinaismuistoihin ja että hän toivoo inspiroivansa "onnellisempia" eli taitavampia ja lahjakkaampia runoilijoita hakemaan myös aiheensa historiasta.

Gustafva Hjärne käänsi 1830- ja 1840-luvulla ruotsiksi kaksi pientä Th. Körnerin näytelmää. Så äro de alla -näytelmän esitti Delandin teatteriryhmä noin 1840. Guvernanten, joka oli kirjoitettu aleksandriini-runomittaan, esitettiin vasta kääntäjän kuoleman jälkeen. Lisäksi hän käänsi ranskaksi Anna Maria Lenngrenin runon Porträtterna sekä yhden (->) Zachris Topeliuksen kirjoittaman runon. Kääntämisen ohella Hjärne jatkoi myös omien runojen kirjoittamista. Paria (->) J. V. Snellmanin Saima-lehdessä julkaistua runoa on pidetty hänen kirjoittaminaan. Kirjallisessa kalenterissa Ainassa 1850 julkaistu runo Kaffekalasen on saanut inspiraation Anna Maria Lenngrenin satiireista, ja se ironisoi seuraelämän naurettavia piirteitä. Hjärne oli mukana myös kirjallisien kalentereiden Necken, Lärkan ja Aina toimituksessa.

Hämeenlinnan aikanaan Gustafva Hjärne vaikutti kirjallisuuselämään epäsuorasti eri tavoin. Mahdollisuuksiensa mukaan hän piti salonkia ja antoi siten paikalliselle seuraelämälle sivistyneen vivahteen. Hän otti suojelukseensa myös tulevan kirjailijan (->) Sara Wacklinin, joka oli jonkin aikaa 1810-luvulla kotiopettajattarena Hjärnen perheessä. Wacklinin elämäkerta-artikkelissa (->) Helena Westermarck kirjoittaa rouva Hjärnestä seuraavasti: "Tämä korkeasti koulutettu, älykäs nainen - - vaikutti ilmeisesti merkittävästi monta vuotta nuorempaan kotiopettajattareensa, ja heidän välinen ystävyytensä säilyi aina Saran kuolemaan asti. Tilaisuuden sattuessa tässä pienessä läänin pääkaupungissa maaherran rouva keräsi ympärilleen piirin kirjallisuusihmisiä, taiteilijoita ja älykköjä. Voidaan olettaa, että kotiopettajatar pääsi talon seuraelämän kautta kosketuksiin yhteiskunnallisesti korkea-arvoisten henkilöiden, sekä miesten että naisten, kanssa ja sai siten tilaisuuden oppia seurustelu- ja kohteliaisuustapoja."

Gustafva Hjärne kuului niihin upseerinvaimoihin, joiden väitettiin avustaneen venäläisiä Viaporin kukistamisessa 1808. Hänen puolisonsa oli tuolloin majuri ja Viaporin asevaraston hoitaja. Huhu lähti liikkeelle siitä, että miehensä kuoleman jälkeen vapaaherratar Hjärne sai venäläisen eläkkeen. Kirjassaan Suomen sota ja sotilaat vuosina 1808 ja 1809 (1896) myös (->) J. R. Danielson-Kalmari esittää epäilyksiä Gustafva Hjärneä sekä kapteeninrouva Helena Reutersköldiä kohtaan. Asiasta syntyneessä, pääasiassa Militärtidskrift-lehdessä käydyssä väittelyssä 1897 kirjailija (->) Adelaïde Ehrnrooth puolusti Gustafva Hjärneä. Todisteita suuntaan tai toiseen ei kuitenkaan hän eikä kukaan muukaan ole voinut esittää. Hän huomautti kuitenkin ivallisesti, että epäilyksen alaisilta naisilta oletettiin tässä yhteydessä sellaista älykkyyttä ja aloitekykyä, jota heillä ei muuten katsottu olevan lainkaan. Adeleïde Ehrnrooth huomautti myös Helsingin seurapiirien epäjohdonmukaisesta käyttäytymisestä: vaikka vapaaherratar Hjärneä pidettiin erittäin huonomaineisena, hänen kutsuillaan huviteltiin iloisesti. "Erityisen hyvin muistan jo varhaisesta nuoruudestani salaneuvos, paroni Hjärnen talon yhtenä Helsingin iloisimmista ja hauskimmista", hän kirjoitti. Vapaaherratar oli "kaikkien hänen vieraanvaraisessa talossaan pidettyjen seurapiiritapahtumien, naamiaisten, konserttien ja tanssiaisten sielu, ja hänen juhliinsa pääsystä kilpailivat kaikki. Yksi jos toinenkin tumma varjo oli ilmeisesti heitetty hänen menneisyytensä päälle, mutta siitä ei mielellään keskusteltu, sillä kaikilla oli hauskaa tämän kohteliaan ja älykkään naisen seurassa."

Erilaisissa biografisissa ja historiallisissa esityksissä Gustafva Hjärne on mainittu myöhemminkin nimenomaan Viaporin antautumiseen johtaneiden syiden yhteydessä. Lisäksi aihetta on käsitelty kaunokirjallisissa teksteissä.

Gustafva Sofia Rosenborg vsta 1801 Hjärne S 4.7.1780 Ruotsi, K 6.3.1860 Helsinki. V sotaneuvos Anders Rosenborg ja vapaaherratar Christina Charlotta Funck. P 1801 - senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, vapaaherra Gustaf Hjärne S 1768, K 1845, PV kauppakollegion asessori Carl Hjärne ja Hedvig Catharina Claesson. Lapset: Beata Sofia Johanna S 1802, K 1893, P salaneuvos Gabriel Anton Cronstedt; Gustaf Adolf S 1805, K 1857, eversti; Alexandra S 1821 (kaksonen), K 1893, P salaneuvos Sten Knut Johan Furuhielm; Hedvig S, K 1821 (kaksonen).

TUOTANTO. Katso Suomen kirjailijat 1809 - 1916. 1993.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. R. Danielson, Suomen sota ja sotilaat vuosina 1808 ja 1809. 1896; T. Rein, Johan Vilhelm Snellman. 1904; "Sain roolin johon en mahdu" : suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. 1989; Sveaborg : samtiden och eftervärlden. 1998: M. Sarantola-Weiss, Kärlek och svek : fyra romaner om Helena Reutersköld; H. Westermarck, Levnadsteckning över Sara Wacklin i utgåvan av Hundrade minnen från Österbotten. 1919; H. Westermarck, Adelaïde Ehrnrooth : kvinnospår i finländskt kulturliv. 1928; R. Öller, Ett kvartssekel av vårt litterära liv 1828 - 1853. 1920.

Kaunokirjallisuus: M. Talvio, Linnoituksen iloiset rouvat : romaani vanhan Viaporin ajoilta. 1941.

Pia Forssell

Kääntänyt Heli Alanko.

Julkaistu 14.6.2002.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI