Väänänen, Pietari (1764 - 1846)

kansanrunoilija, valtiopäiväedustaja, herastuomari

Pietari Väänänen toimi talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajana sekä Ruotsin vallan että suuriruhtinaskunnan ajalla. Päättäväisenä ja hyvänä puhujana tunnettu Väänänen oli paitsi säätynsä vaikutusvaltaisia edustajia myös kansanrunoilija.

Pietari Väänänen syntyi talollisenpoikana nykyään Juankoskeen kuuluvalla Muuruveden Murtolahdella 1764. Vuodesta 1791 hän viljeli omaa kotitaloaan, joka oli runsaan parinkymmenen kilometrin päässä Kuopion kaupungista, vesistöjen takana. Lahjakasta ja aloitekykyistä Väänästä kutsuttiin kotiseudullaan maailman viisaaksi. Niinpä hänet valittiin Kuopion käräjille lautamieheksi. Hankalat liikenneyhteydet saivat Väänäsen puuhaamaan kirkkoa ja hautuumaata kotitalonsa maille, mutta pyyntö evättiin tuolloin. Vasta paljon myöhemmin, vuonna 1900, Muuruvedestä tuli itsenäinen seurakunta. Kirkko rakennettiin 1904.

Väänänen valittiin 1800 Norrköpingin valtiopäiville Vähän-Savon ylisen kihlakunnan edustajana, ja hän sai luultavasti siellä herastuomarin arvon. Kun Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa 1809, Väänänen valittiin talonpoikaissäädyn edustajana Porvoon valtiopäiville. Hän oli valtiopäivien etevimpiä talonpoikaisedustajia ja toimi siviili- ja talousvaliokunnassa sekä valtiopäiväin lopussa asetetussa toimitusvaliokunnassa. Väänänen oli luonteeltaan päättäväinen, ja hänellä oli selkeä esitystapa, joten sääty käytti häntä jatkuvasti luottamusmiehenään, ja hänen kerrotaan vaikuttaneen monella tapaa sen päätöksiin. Hän teki anomuksen kouluopetuksen järjestämisestä suomalaislapsille heidän omalla äidinkielellään, mutta valiokunnan kannatuksesta huolimatta aloite ei johtanut tulokseen. Väänänen sai toiminnastaan myös julkista arvostusta, ja häntä palkittiin muun muassa ansiomitalein.

Monitaitoinen Väänänen oli myös kansanrunoilija. Norrköpingin valtiopäivillä hän sepitti (->) Kustaa IV Adolfin kruunauksen kunniaksi runon Weisu Kuningan ja Drottningin Kruunauxesta ynnä Printsin syndymästä. Runo oli nähtävästi tarkoitettu esitettäväksi perinteiseen kaksinlaulantatyyliin "vanhalla Savon maan tavalla". Väänänen runoili 1805 kuninkaan Saksasta-paluusta. Kun (->) Aleksanteri I vieraili Suomen-matkallaan Kuopiossa 1819, Väänänen oli häntä vastaanottaneiden joukossa. Hän sepitti hallitsijan käynnin kunniaksi runon, joka lähetettiin Pietariin.

Väänänen kuului aikansa harvoihin kirjoitustaitoisiin kansanrunoilijoihin. Hänen runonsa eivät ole erityisen eloisia, mutta ne ovat muodoltaan varmoja ja kuvastavat valistuneen, maailmalla liikkuneen talonpojan elämännäkemystä.

Vaimonsa kuoltua Pietari Väänänen muutti Kuopioon ja toimi siellä jonkin aikaa ruokatavarakauppiaana. Vanhuudenpäiviään hän vietti poikansa, Taipalsaaren kirkkoherran Anders Johan Venellin luona.

Pietari Väänänen 11.9.1764 Muuruvesi, K 9.3.1846 Taipalsaari. V talollinen Lauri Pietarinpoika Wäänänen ja Kristiina Rissanen. P 1791 - talollisentytär Eeva Savolainen S 1766, K 1825. Lapset: Eva Christina S 1792; Lars Samuel S 1793, K 1828, talollinen, herastuomari; Lena Catharina S 1796; Maria S 1798; Anders Johan (Venell) S 1800, K 1868, kirkkoherra; Juliana S 1804; Johanna S 1807.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Kahdeksantoista runoniekkaa. 1889; V. Laurila, Suomen rahvaan runoniekat 1. 1956.

Maija Hirvonen

Julkaistu 30.7.2007.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI