Alopaeus, Magnus Jacob (1743 - 1818)

Porvoon piispa, historiantutkija

Museovirasto.

Magnus Jacob Alopaeus toimi Porvoossa ensin lukion lehtorina, sitten Porvoon hiippakunnan tuomiorovastina ja piispana. Hän työskenteli Venäjälle sodissa menetetyn ja 1812 uudestaan Suomeen liitetyn niin sanotun Vanhan Suomen kirkollisten olojen yhtenäistämiseksi muun Suomen kanssa. Alopaeus ajoi innostuneesti, mutta onnistumatta hanketta saada perustetuksi Porvooseen yliopisto Itä-Suomea varten.

Magnus Jacob Alopaeus kuului laajaan itäsuomalaiseen, rajan molemmille puolille levittäytyneeseen pappissukuun, omaksui Turussa polyhistoriallisen sivistysihanteen ja liittyi opintojensa ja avioliittonsa välityksellä (->) Henrik Gabriel Porthanin ystäväpiiriin. Hän teki pitkän päivätyön Porvoon lukion matematiikan ja teologian lehtorina ja tuli 1794 Porvoon tuomiorovastiksi. Tässä virassa hän piispan sairauden vuoksi esiintyi hiippakunnan papiston johtajana Porvoon valtiopäivillä 1809 ja piti huomiota herättäneen valtiopäiväsaarnan. Hänet nimitettiin (->) Aleksanteri I:n luottamusmiehenä samana vuonna itäisen hiippakunnan piispaksi. Kun piispan vanhimmat pojat, Pehr Johan ja Magnus, olivat tähän aikaan peräkkäin tuomiorovasteina, Alopaeuksilla oli Porvoon hiippakunnan johdossa harvinainen valta-asema.

Vanhan Suomen kirkollinen yhdistäminen Porvoon hiippakuntaan 1812 laukaisi kulttuuritaistelun Viipurin saksankielisen, neologian värittämän kirkollisen elämän ja Porvoon hiippakunnan ruotsinkielisen ja ortodoksisen jumalanpalveluskulttuurin välille. Voiton peri Alopaeuksen edustama traditionalismi, joka ei kuitenkaan ulottunut koululaitoksen piiriin. Magnus Jacob Alopaeuksen elämänikäinen harrastus oli ollut kasvatusoppi, ja hän ehdotti jopa 1809 Porvoon yliopiston perustamista.

Magnus Jacob Alopaeus syntyi Leppävirroilla heti pikkuvihan jälkeen viipurilaissyntyisen, mutta Ruotsin puolelle muuttaneen pappismiehen poikana. Hän kävi Rantasalmen triviaalikoulun ja Porvoon lukion sekä tuli 1761 ylioppilaaksi Turkuun. Opinnoissaan Alopaeus keskittyi matematiikkaan ja fysiikkaan professori Martin Johan Walleniuksen johdolla. Hänen maisterinväitöskirjansa 1766 käsitteli astronomiaa, ja Alopaeus oli ehdolla saman vuoden promootiossa priimukseksi, mutta menetti arvanvedossa tämän kunniasijan. Hän esitti 1769 tutkimuksensa jatko-osan, minkä jälkeen hänet nimitettiin matematiikan dosentiksi.

Turussa Alopaeus tutustui hovioikeudenneuvos (->) Pehr Juslénin perheeseen ja ihastui tämän tyttäreen Ulrikaan, joka oli Henrik Gabriel Porthanin serkku. Alopaeukselle ystävyydestä Porthaniin tuli tärkeä. Hän liittyi Aurora-seuraan sen neljäntenä perustajajäsenenä ja alkoi harrastaa kotimaan historiaa keskittyen aluksi oman sukunsa pappisjäsenten muistojen keräämiseen. Vuonna 1770 hän tuli Porvoon lukion matematiikan lehtoriksi, meni naimisiin Ulrika Juslenian kanssa ja alkoi kehittää lukiota korkeatasoiseksi, yliopistoa muistuttavaksi oppilaitokseksi. Hän haki 1774 matematiikan professuuria Turusta kuitenkaan saamatta sitä.

Matematiikan lehtorin virasta Alopaeus siirtyi lukion teologian lehtoriksi 1785. Hän hoiti tarmokkaasti palkkapitäjänsä Lapinjärven ja sen kappeliseurakunnan Artjärven asioita, mutta osoittautui taitavaksi myös tuomiokapitulissa kirkollisen lainsäädännön ja talouden tuntijana. Piispat (->) Gabriel Fortelius, (->) Paul Krogius ja Zacharias Cygnaeus olivat paljossa hänestä riippuvia; kahteen ensin mainittuun Alopaeus suhtautui kunnioittavasti, mutta välit Cygnaeukseen tämän tunteikkuuden ja epäkäytännöllisyyden ja Alopaeuksen itsepäisyyden vuoksi olivat katastrofaalisen huonot. Alopaeus oli mukana Gävlen valtiopäivillä 1792 ja koki samana keväänä Tukholmassa (->) Kustaa III:n murhan jälkeiset tapahtumat. Tultuaan 1794 tuomiorovastiksi hän oli Porvoon hiippakunnan todellinen johtaja. Valtakunnan asioihin hän osallistui Tukholman-matkoillaan 1794, 1799 ja 1801 pankkitarkastajana; nämä matkat olivat samalla tärkeitä tutkimusmatkoja Kamarikollegion ja Skoklosterin arkistoihin, joista Alopaeus keräsi aineistoa Porvoon lukion historiaan.

Tuomiorovasti Alopaeuksella alkoi tähän aikaan olla poliittista merkitystä (->) Kustaa IV Adolfin suomalaisena luottomiehenä, sillä kuningas perusti isänsä tavoin asemansa rajaseutujen tukeen. Niinpä Alopaeus ajoi 1802 kuninkaan sittemmin rauennutta suunnitelmaa vapaaehtoisesta suomalaisesta nostoväestä. Tuomiorovastin asemaa korosti edelleen hänen viipurilaisten serkkujensa Maximilianin ja (->) David Alopaeuksen nousu korkeisiin asemiin Venäjän ulkopolitiikan palveluksessa; David Alopaeus oli 1796 - 1808 Venäjän lähetystön virkamiehenä Tukholmassa, vuodesta 1803 lähettiläänä. Suomen sodan aikana tuomiorovastilla ei ollut - kun uskollisuusvalan vannominen keisarille kävi Viaporin kukistumisen jälkeen hyväksyttäväksi - suurempia vaikeuksia mukautua uuteen tilanteeseen. Porvoon valitseminen valtiopäiväkaupungiksi nosti Alopaeuksen keskeiseksi henkilöksi kaikissa seremonioissa; hänen valtiopäiväsaarnansa herätti huomiota paitsi tavattomalla pituudellaan myös Filippiläiskirjeen viittauksella yksimielisyyden merkitykseen.

Valtiopäivillä Alopaeus teki pappissäädyn ja talousvaliokunnan jäsenenä lukuisia ehdotuksia eri reformeiksi: hänen hallituskonseljin valtuuksia kirkollisasioissa, ruotujakoisen sotaväen hajoittamista, vankiloita, sairaalalaitosta ja koskenperkauskysymyksiä koskevat aloitteensa ja mielipiteensä johtivat usein väittelyihin, joissa vastustajana oli pappissäädyn puhemies, Turun piispa (->) Jacob Tengström. Erityisen kiusallinen turkulaisille oli Alopaeuksen heinäkuun 8. päivänä 1809 laatima mietintö yliopiston perustamisesta Porvooseen. Tuomiorovastin jo vuodesta 1805 ajama hanke hautautui tälläkin kertaa, kun valtiontalous ei kestänyt uusia kuluja, mutta Alopaeus otti keppihevosensa esille myöhemmin vielä useita kertoja. Itse idea kantoi hedelmän vasta 1960-luvulla, jolloin Itä-Suomen yliopisto perustettiin hajautettuna Kuopioon, Joensuuhun ja Lappeenrantaan.

Piispaksi 28.10.1809 nimitetty Alopaeus oli jo lähes 66-vuotias, mutta iästään huolimatta hän ryhtyi tarmokkaasti järjestämään 1811 - 1812 hiippakuntaan yhdistetyn Vanhan Suomen kirkollisten olojen muuttamista läntisen Suomen kaltaisiksi. Pitkä, kuukausia kestänyt tarkastusmatka Viipurin läänin kaukaisimpiinkin seurakuntiin johti saksalaisen liturgian syrjäyttämiseen ja luterilaisen ortodoksian saattamiseen valtaan Vanhassa Suomessa. Papiston opillisen tason nostaminen ja ankaramman moraalin juurruttaminen teki "Porvoon hiippakunnan löytölapsen" liittämisen emähiippakuntaan varsin kivuliaaksi. "Kulttuuritaisteluksi" nimitetyssä kamppailussa Alopaeus selvisi keisarin tuella voittajana, mutta Viipurin läänin maallistettua koululaitosta hän ei onnistunut palauttamaan kirkon helmaan. Saksalainen vaikutus jäi tästäkin syystä pitkään vallitsevaksi Itä-Suomen sivistysoloissa.

Magnus Jacob Alopaeuksen rakkain harrastus oli Porvoon kymnaasin ja hiippakunnan historian kirjoittaminen, jonka hän oli aloittanut jo 1770-luvulla. Sukuharrastuksesta ja kiinnostuksesta Itä-Suomen papiston vaiheisiin alkanut historiahanke paisui viisiosaiseksi teokseksi Borgå gymnasii historia (1804 - 1817). Kirjasta tuli pikkuhistorian ja hiippakunnan henkilötiedon aarreaitta, jossa ei kaihdettu anekdootteja eikä luonnehdintoja kuvattujen henkilöiden luonteenpiirteistä. Alopaeuksen muu kirjallinen tuotanto käsittää akateemisten opinnäytteiden lisäksi mietintöjä kasvatuskysymyksistä, muistiinpanoja luetuista teoksista, saarnoja ruotsiksi ja suomeksi sekä lukion juhlatilaisuuksissa pidettyjä isänmaallisia puheita.

Magnus Jacob Alopaeus S 16.12.1743 Leppävirta, K 8.8.1818 Porvoo. V kirkkoherra Johan David Alopaeus ja Maria Anderssen. P 1772 - 1818 Ulrika Juslenia S 1752, K 1823, PV oikeusneuvos Pehr Juslén ja Hedvig (Hedda) Juliana Ziervogel. Lapset: Pehr Johan S 1773, K 1814; Magnus S 1775, K 1834; Johanna Maria S 1777, K 1857; Ulrika S 1779, K 1783; Margaretha Christina S 1781; Hedvig Jakobina S 1783, K 1859; Jakob Fredrik S 1784, K 1817; Sofia Ulrika S 1786, K 1787; Margaretha Ulrika S ja K 1788; Gustava Carolina S 1789; David S 1791, K 1834; Carl Elias S 1793, K 1851; Henrik Gabriel S 1796, K 1879.

TUOTANTO. Dissertatio de Retrogradatione aliisque apparentiis motus planetarum. 1766, sekä sen jatko Continuatio. 1769; Propositiones quaedam Geometricae solutae & demonstratae. 1774; Till Hans Kongl. Maj:t Vår Allernådigste Herre och Konung, puhe. 1775; Förslag till en ny skol-inrättning i Randasalmi socken i Savolax, författadt år 1777. 1804; Borgå gymnasii historia 1-5. 1804 - 1817.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Alopaeusten kokoelma, Helsingin yliopiston kirjasto; Alopeusta koskevaa aineistoa muun muassa: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran kokoelma (saarnat), Kansallisarkisto (KA); Suomen Historiallisen Seuran kokoelma (Alopaeus-suku), KA; Porvoon lukion arkisto, KA; Senaatin kirkollistoimituskunnan arkisto, KA; Lesken perukirja vuodelta 1823, Hämeenlinnan maakunta-arkisto.

Lähdejulkaisu Ur Finlands historia : publikationer ur de Alopaeiska pappren 1 - 3. 1890 - 1895.

F. Cygnaeus, Om antagonismen mellan Biskoparne Cygnaeus d.ä. och Alopaeus. 1853; C. G. Ekmark, Åminnelse-Tal. 1819; A. Hultin, Borgå gymnasii historia 1. 1917; Huset vid Kungsvägen. 1983: E. Koskenvesa, Borgå gamla domkapitel 1723 - 1923; A. Mäkelä-Alitalo, Porvoon kaupungin historia III:1. 2000; Opetusministeriön historia 1. 1976: T. Vuorela, Keisarillisen Suomen senaatin kirkkopolitiikka 1809 - 1824; E. G. Palmén, M. J. Alopaeuksen muistiinpanoja v:lta 1792. 1915; S. Sirenius, "Vanhan Suomen" kirkon palauttaminen Suomen kirkon yhteyteen. 1913; K. Tarkiainen, Porvoon piispa Magnus Jacob Alopaeus. 1985.

Kari Tarkiainen

Julkaistu 1.3.1998.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI