Engel, Carl Ludvig (1778 - 1840)

arkkitehti

Museovirasto.

Carl Ludvig Engel on ensimmäinen Suomessa toiminut kansainvälisesti merkittävä arkkitehti. Hänen johdollaan Helsingistä rakennettiin 1800-luvun alussa Suomen nuorelle suuriruhtinaskunnalle edustava pääkaupunki. Uusklassista tyyliä edustavat tärkeimmät rakennukset sijoitettiin Senaatintorin ympärille. Tyyli levisi Engelin johtaman intendentinkonttorin kautta eri puolille maata.

Carl Ludvig Engel syntyi Berliinissä 1778. Isä muurarimestari Johann Philipp Engel vaikutti mahdollisesti siihen, että Carl Ludvig antautui rakennusalalle. Vuoteen 1800 mennessä hän suoritti Berliinin Bauakademiessa maanmittarin tutkinnon, ja arkkitehdiksi hän valmistui 1804. Tutkintotodistuksen mukaan hän oli tehnyt oppilastöinä piirustukset koulu- ja virastotaloa, myllyjä ja viljavarastoja varten. Todistuksessa korostetaan myös Engelin eleganttia piirustustapaa.

Engelin opettajina toimivat David Gilly, Philip B. Berson ja Rothe. Hänellä oli läheinen suhde erityisesti Bersoniiin ja Rotheen, joiden kanssa hän myöhemmin oli yhteistyössä, ja vielä Suomesta käsin hän kävi kirjeenvaihtoa varsinkin Rothen kanssa. Samaan aikaan akatemiassa opiskelleita Friedrich Gillyä tai Karl Friedrich Schinkeliä Engel ei näytä tunteneen lähemmin.

Valmistuttuaan Engel sai kiinnityksen Preussin rakennushallitukseen, jossa hän työskenteli Bersonin ja Rothen kanssa. Edellisen kanssa hän suunnitteli Neuruppinin raatihuoneen sekä vieläkin säilyneen Pyhän Marian kirkon (1801 - 1804) sekä Zittaun raatihuoneen. Yhteistyöt Rothen kanssa olivat hyötyrakennuksia. Engelin vuodelta 1808 säilyneessä ansioluettelossa mainitaan Kalischin ja Königsbergin myllyt sekä Varsovan, Wraclawckin, Nackelin, Posenin, Sieradzin ja Stolpen 1805 - 1806 rakennetut myllyt. Niiden säilymisestä ei ole tietoa. Sen sijaan hänen suunnitelmansa Berliinin kruununleipomoa varten vuodelta 1806 on säilynyt. Lisäksi Engelin mainitaan laatineen 60 piirustusta patolaitteita, myllyjä ja vesipumppuja varten. Engelin Berliinin vuosien työt olivat siis hyvin teknisluonteisia, ja kiinnostus rakennustekniikkaan säilyi myös myöhemmin; hän julkaisi useita alan artikkeleita.

Napoleonin sotien takia Preussin rakennustoiminta lamaantui, ja 1808 Engel hakeutui Tallinnan kaupunginrakennusmestarin virkaan. Hän aloitti työt Tallinnassa 1809, mutta tiedot hänen toiminnastaan ovat varsin vähäiset. Eräässä kirjeessään hän luettelee suuren joukon suunnittelemiaan rakennuksia, mutta vain osa niistä voidaan paikallistaa, ja nämäkin on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta purettu. Varmuudella Engelin töinä voidaan pitää vain asuintaloja Vene-katu 15 - Pühavaimu 8 sekä Uuskatu 16 c:n laajennusta.

Engel valitti 1813 työpulaansa, ja huhtikuussa 1814 hän pyysi Tallinnan raadilta lupaa matkustaa kolmeksi viikoksi Pietariin, missä hän oli käynyt jo kaksi vuotta aiemmin. Vielä samassa kuussa Engel siirtyi Turkuun pietarilaisen tehtailija C. R. Lomanin palvelukseen kahden vuoden sopimuksella. Hänen vaimonsa ja kaksi lastansa jäivät vielä Tallinnaan.

Engel siirtyi 1813 Turkuun tekemään Lomanin sokeritehtaan laajennustyötä. Työ muodostui hänen elämänsä käännekohdaksi. Hän tutustui Turun akatemian fysiikan professoriin (->) Gustaf Gabriel Hällströmiin, jolta hän sai tehtäväkseen Turun tähtitornin suunnittelun. Ratkaisevinta Engelin tulevaisuuden kannalta oli kuitenkin hänen yhteytensä valtioneuvos (->) Johan Albrecht Ehrenströmiin.

Helsinki oli julistettu 1812 Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi, ja samana vuonna oli vahvistettu asemakaava, jonka mukaan kaupunki rakennettaisiin uudelleen vastaamaan pääkaupungin asemaansa. Työtä johtamaan perustettiin Helsingin uudelleenrakennuskomitea, ja sen puheenjohtajaksi valittiin - tosin vastoin omaa tahtoaan - valtioneuvos Johan Albrecht Ehrenström.

Kaupungin uudelleenrakentaminen alkoi heti 1812, mutta vain yksityistalojen. Ehrenström ei näet luottanut kaupungissa toimivien Viaporin linnoitusupseerien kykyyn suunnitella vaativia pääkaupungin julkisia rakennuksia. Hän etsikin kuumeisesti tehtävään kykenevää arkkitehtia. Tavalla tai toisella hän sai tietää Engelistä, ja Ehrenströmin ehdotuksesta he tapasivat Helsingissä lokakuussa 1814. Vierailun aikana Ehrenström mitä todennäköisimmin houkutteli Engeliä uudelleenrakentamiskomitean arkkitehdiksi. Engel laatikin vielä samana vuonna suunnitelmat Helsingin pörssiä sekä teatteri- ja ravintolataloa varten. Pörssitalon piirustukset ovat säilyneet, mutta suunnitelmaa ei toteutettu. Ehrenström kirjoitti innostuneesti Pietariin Suomen asiain komitean jäsenelle (->) Carl Walleenille esittääkseen Engeliä uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Walleen suhtautui asiaan varauksellisesti. Hän ehdotti tehtävään jotakuta Pietarin taideakatemian oppilasta ja suunnitelmien tarkastajaksi Pietarin johtavaa arkkitehtia Giacopo Quarenghia.

Engelin työ sokeritehtaalla päättyi keväällä 1815, ja hän seurasi Lomania perheineen Pietariin. Ehrenström oli laatinut Engelistä suosituskirjeen sekä Walleenille että valtiosihteeri (->) Robert Henrik Rehbinderille. Pietarissa Engel omaksui lopullisesti pietarilaisen empiren ja palladianismin, samalla kun hän laati suunnitelmat teatteriin Pietariin sekä kirkkoon Moskovaan. Hän tutki myös pietarilaista rakennustekniikkaa ja julkaisi siitä artikkeleita saksalaisissa lehdissä.

Neuvottelut Engelin kiinnittämisestä Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi jatkuivat, ja rakennussuunnitelmat esiteltiin (->) Aleksanteri I:lle. Engel perheineen harkitsi 1815 jo paluuta Berliiniin, jossa hänelle oli tarjottu virkaa, mutta vuoden 1816 alussa saatiin aikaan sopimus, ja Engel matkusti Suomeen vielä samana vuoden keväällä.

Engelin toiminta Suomessa jakautui kahteen kauteen. Vuosina 1816 - 1824 hän oli Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehtina ja vastasi julkisten rakennusten suunnittelusta mutta myös yksityisten henkilöiden. Vuonna 1824 Engel nimitettiin (->) Charles Bassin tilalle intendentinkonttorin päälliköksi, missä virassa hän oli kuolemaansa saakka 1840.

Kokonaisuutena Engelin suomalainen arkkitehtoninen tuotanto on poikkeuksellisen laaja ja se, samoin kuin hänen toimintansa niin Berliinissä kuin Tallinnassa, osoittavat poikkeuksellista työkykyä mutta samalla myös tietynlaista helppoutta tehdä suunnittelutyötä. Lisäksi hän oli erittäin taitava piirtäjä ja laveeraaja.

Helsingin Senaatintorilla kiteytyvät monet Engelin arkkitehtuuria hallitsevat ominaisuudet: hän hallitsi täydellisesti klassismin teorian, hänen arkkitehtuurissaan yhdistyvät monet eurooppalaiset perinteet ja sitä leimaa erinomaisen hyvä mittakaavan ja suhteiden taju.

Vuoden 1812 asemakaavassa luotu Senaatintori edustaa eurooppalaista, Rooman Capitoliumin aukioon pohjaavaa perinnettä: suorakaiteista aukiota reunustaa kaksi julkisivuiltaan symmetristä rakennusta: Senaatinpalatsi (1818) ja yliopiston päärakennus (1828). Aukion taustaa hallitsee Nikolainkirkko, nykyinen Helsingin tuomiokirkko (1818), jonka alapuolella portaikon paikalla oli alkuaan päävartio (1818). Tyylillisenä kokonaisuutena Senaatintori edustaa Engelin omaksumaa pietarilaista empireä, joka puolestaan on erään eurooppalaisen valtatyylin, palladianismin, variaatio. Italialaisen Andrea Palladion tyyli levisi laajalti Eurooppaan muun muassa hänen oppikirjansa I Quattro Libri dell´Architetturan (1570) välityksellä. Engel omisti tämän oppikirjan ja käytti sitä inspiraationlähteenään.

Engel hallitsi suvereenisti klassiset pylväsjärjestelmät, ja hän käytti niitä oikeaoppisesti antiikin sääntöjen mukaisesti. Pylväsjärjestelmien käyttöön liittyi myös aiheiden sisäinen hierarkia: pylväs on arvokkaampi aihe kuin pilasteri ja temppelipääty on arvokkaampi kuin tavallinen risaliitti, ja aiheiden hierarkialla voidaan ilmaista julkisivun takana olevien tilojen keskinäisiä hierarkioita. Senaatin julkisivun temppelipäädyn takana on keisarin istuntosali, ja kunkin kerroksen erilaisin ikkunakehin on ilmaistu, että senaatin tärkeimmät istuntosalit sijaitsevat toisessa kerroksessa. Julkisivun harmoniaksi Engel muodosti fasadin reunoille pilastereiden jäsentämät risaliitit, joilla hän jakoi pitkän julkisivun helposti hahmottuvaksi rytmiseksi kokonaisuudeksi. Myös fasadin pintakäsittely on ilmaisuvoimainen. Pohjakerroksessa on voimakas harkotus, koska sen tulee kantaa yläpuoleisten kerrosten paino.

Pylväsjärjestelmien valinnalla Engel antoi viitteen rakennuksen tehtävästä. Päävartio oli kreikkalainen pylväshalli, stoa, jonka doorilaista pylväsjärjestelmää käytettiin klassismin traditiossa usein juuri sotilasrakennuksissa. Senaatin julkisivuun Engel piirsi korinttilaisen vallan järjestelmän. Joonialainen järjestelmä taas asunnoissa tai tieteessä ja taiteessa toteutuu kenraalikuvernöörin talossa, vanhassa raatihuoneessa torin etelälaidalla sekä yliopiston päärakennuksen julkisivussa. Engelin taito soveltaa järjestelmiä kuvastuu myös Senaatinpalatsin Aleksanterinkadun puoleisessa julkisivussa.

Antiikin aikana järjestelmien välille oli syntynyt myös toinen perinne, jonka mukaan monikerroksisissa rakennuksissa tuli käyttää eri järjestelmiä niiden kuvallisen kantovoiman mukaisesti: pohjakerroksessa doorilaista järjestelmää ja sitten joonialaista, korinttilaista ja kompositajärjestelmää. Kun Engel jäsennöi Senaatinpalatsin katufasadin joonialaisella, asuntoarkkitehtuurin sekä tieteen ja taiteen järjestelmällä, hän hahmotti rakennuksen plastisena kokonaisuutena. Diagonaalisesti pitkin Aleksanterinkatua katsottuna näkyvät samanaikaisesti Senaatinpalatsin pää- ja katujulkisivu ja myös "oikeaoppinen" sekvenssi, alemmalla tasolla on joonialainen ja sen yläpuolella pääfasadin korinttilainen järjestelmä.

Klassismin kuva-ajattelu, jonka mukaan arkkitehtoniset muodot tai aiheet ovat kuvia jostakin ja näillä kuvilla voidaan kertoa jotain rakennuksen tehtävästä, toteutuu Senaatin temppelipäädyn yläpuolella olevassa suuressa kupolissa. Kupoli on puhdas julkisivuaihe, joka ei näy sisätiloista. Yhdessä pääjulkisivun korinttilaisen temppelipäädyn kanssa se on kuva antiikin Rooman kuuluisimmasta temppelistä, Pantheonista. Ilmeisesti Engel halusi ilmaista, että kyse oli nimenomaan senaatin hallintorakennuksesta, eli samalla tavalla kuin Rooman imperiumia hallitsi keisari ja Pantheon oli yksi keisariuden symboleista, samalla tavalla Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsee keisarin alainen senaatti.

Myös yliopiston päärakennuksessa on samankaltaista kuva-ajattelua. Julkisivun joonialainen järjestelmä antaa perusassosiaation tieteeseen ja taiteeseen, ja sitä korostavat myös eräät muut piirteet. Päätykolmion kärkeen oli tarkoitus sijoittaa tieteen ja taiteen suojelijan Apollon-jumalan patsas, ja fasadin henki viittaa korostetusti antiikin Kreikkaan. Senaatin roomalaishenkisen pohjakerroksen kaariaiheen ovat yliopiston pohjakerroksessa korvanneet Kreikan arkkitehtuurin peruselementit: pilari ja palkisto. Eteisaula voidaan tulkita kreikkalaiseksi, kaksikerroksiseksi avoimeksi peristylipihaksi, jonka muoto on saatu Palladion oppikirjasta. Yliopiston juhlasali taas on tulkittavissa kuvaksi kreikkalaisesta teatterista. Voimakas kreikkalaisten aiheiden käyttö selittyy sillä, että antiikin Kreikkaa pidettiin niin tieteen kuin taiteen syntysijana.

Antiikin arkkitehtuuriaiheet, stoa ja Pantheonin julkisivu, löytyvät myös yliopiston päärakennuksen julkisivun joonialaisista kapiteeleista, jotka ovat "kopiota" Ateenan Akropoliksen Erekhtheion-temppelin kapiteeleista. Eteisaulan pohjakerroksen doorilaiset kolonnit ovat saaneet inspiraationsa Etelä-Italian Paestumin temppeleistä, kun taas toisen kerroksen kolonnit kertaavat Akropoliksen Parthenon-temppelin suhdemaailmaa. Kaiken tämän Engel omaksui aikansa arkkitehtuurikirjallisuudesta.

Hyvä esimerkki aiheen ja sisällön suhteesta on myös Helsingin yliopiston kirjasto (1836). Se poikkeaa aikansa kirjastorakennuksista niin pohjakaavaltaan kuin tilarakenteeltaan, ja se onkin tulkittava eräiden roomalaisten aiheiden sovellutukseksi. Pieni sisääntulohalli on Palladion oppikirjan mukaisesti kuva roomalaisesta atriumista, ja varsinaiset kirjastotilat muodostuvat suuresta, poikittaisesta tynnyriholvin kattamasta ja pylväskäytävien reunustamasta tilasta, jota samanmuotoiset mutta pienemmät salit reunustavat pituussuunnassa. Pohjakaava- ja tilarakenteen Engel oli omaksunut antiikin Rooman Diocletianuksen kylpylästä, jonka hän tunsi 1770 julkaistuista Palladion mittauspiirustuksista. Antiikin kirjastoja ei vielä tunnettu arkeologisen aineiston perusteella, mutta sen sijaan kylpylöissä tiedettiin olleen sekä taidekokoelmia että kirjastoja. Näin Engel loi assosiaation antiikin kirjastosta kylpylöiden tilarakenteen avulla. Rakennuksen korinttilainen järjestelmä selittynee puolestaan sillä, että kyseessä oli antiikin roomalainen esikuvarakennus, ja korinttilainen järjestelmä assosioitiin erityisesti roomalaiseksi järjestelmäksi.

Engelin Senaatintoria reunustavissa rakennuksissa kuvastuu eurooppalaisia perinteitä myös rakennustyyppien perusrakenteissa. Helsingin tuomiokirkko - kupolin ja keskeistornin hallitsema ristikirkko - edustaa Rooman Pietarinkirkosta juontuvaa arkkitehtuuriperinnettä, joskin sen välittöminä esikuvina ovat olleet Engelin kotikaupungin Berliinin Gendarmenplatzin kaksoiskirkot 1780-luvulta. Senaatinpalatsin perusrakenne taas pohjautuu Claude Perrault'n Pariisin Louvren 1660-luvun laajennusosan muodostamaan arkkitehtuuriperinteeseen. Senaatintori rakennuksineen on siis poikkeuksellinen synteesi mitä moninaisimmista perinteistä, joista Engel on luonut äärimmäisen harmonisen ja kauniin kokonaisuuden.

Engelin kädenjälki näkyy myös monissa muissa helsinkiläisissä rakennuksissa. Hän suunnitteli todellakin kokonaan uutta pääkaupunkia, ja hän korostikin usein kirjeissään saamaansa suurta etuoikeutta.

Sotilasarkkitehtuuri oli oleellinen osa Helsingin uudelleenrakentamista, ja tästä ovat muistoina Katajanokan moninaisen rakennushistorian tuloksena syntyneet kasarmit (1816), nykyinen Kaartin kasarmi (1818), Sotaväen tarkastajan asuintalo, nykyisin valtioneuvoston juhlahuoneisto (1820) ja Kantonistikoulun päärakennus (1820). Helsingin nykyinen kaupungintalo (1828) rakennettiin alkuaan kaupungin seurahuoneeksi. Engelin piirtämiä, vieläkin säilyneitä yksityisiä asuintaloja ovat Heidenstrauchin palatsi, nykyinen presidentinlinna (1817), Sundmanin talo Eteläranta 10 (1817) ja Cavoniuksen talo Pohjois-Esplanadi 21 (1819).

Intendentinkonttorin päällikkönä Engel joutui aivan toisenlaisten tehtävien pariin. Hän joutui suunnittelemaan mitä erilaisimpia julkisia rakennuksia: lääninhallituksia, kaupunkien raatihuoneita, koulurakennuksia, sairaaloita, vankiloita, tullihuoneita, majakka- ja luotsiasemia, kirkkoja ja asemakaavoja. Erityisen merkittävä oli toteuttamatta jäänyt ehdotus suurta työ- ja ojennuslaitosta varten (1823), joka osoittaa Engelin kykyä paneutua täysin uudenlaisiin ongelmiin sekä toisaalta taitoa muuntaa vaikeita ja laajoja tilaohjelmia toimiviksi pohjakaavoiksi. Hän laati suunnitelmia myös kartanoiksi ja hautakappeleiksi.

Intendentinkonttori vastasi maan julkisen rakentamisen valvonnasta ja oli tarvittaessa velvollinen laatimaan myös suunnitelmia. Rakennustoiminta oli 1820-luvulla ja seuraavina vuosikymmeninä vilkasta, ja intendentinkonttorissa laadittiin vuosittain jopa kymmenittäin piirustuksia erityyppisiä julkisia rakennuksia varten. On keskusteltu siitä, missä määrin kaikki nämä suunnitelmat voidaan lukea nimenomaan Engelin tuotantoon. Suuresta Engel-näyttelystä 1990 vastannut tutkijaryhmä arvioi hänen panoksensa intendentinkonttorin päällikkönä niin keskeiseksi, että on perusteltua pitää suunnitelmia hänen tekeminään, joskin viraston muu henkilökunta on vaikuttanut niiden syntyyn.

Engelin keskeinen panos oli siinä, että hän etsi eri julkisten rakennusten kategorioille eräänlaista arkkitehtonista identiteettiä. Julkisten rakennusten kehitykselle oli nimittäin ollut leimallista, että niiden pohjakaavaratkaisut olivat hyvin pitkälle perustuneet asuntoarkkitehtuurin normatiivisiin pohjakaavoihin. Jo Charles Bassin mutta enenevässä määrin juuri Engelin aikana pohjakaavat alettiin piirtää rakennuksen toiminnan mukaisesti. Suunnitellessaan Hämeenlinnan lääninhallitusta (1836) Engel piti sitä eräänlaisena lääninhallitus-rakennuksen prototyyppinä. Samantapainen pyrkimys normatiivisuuteen heijastui myös lääninsairaaloissa (Hämeenlinna 1839, Mikkeli 1840).

Erityisen normatiiviseksi muodostui Turun vuoden 1828 palon jälkeinen asemakaavoitus. Tässä asemakaavassa Engel kiteytti joukon suunnitteluperiaatteita, joilla pyrittiin ennaltaehkäisemään suurpaloja. Kaavoille oli ominaista vähintään 30 kyynärän (noin 18 metriä) katuleveys, kaupungin jakaminen paloalueisiin muita leveämmin puistokaduin, korttelien sisäiset, puuistutuksin varustetut palokujat sekä kerrosta korkeampien puutalojen kieltäminen. Näitä periaatteita seurattiin sitten kaikissa Engelin johdolla laadituissa asemakaavoissa: Tampereella (1830), Hämeenlinnassa (1831), Porvoossa (1832), Jyväskylässä (1833) ja Mikkelissä (1837).

Suomalaisen puukirkkoarkkitehtuurin kansanrakentajat olivat luoneet vahvan perinteen. Useat kirkkotyypit säilyivät käytössä niin Bassin kuin Engelin aikana, mutta julkisivuissa ja sisäpintojen jäsentelyssä seurattiin ajankohtaista muotokieltä. Engelin aikana intendentinkonttorissa laadittiin 51 kirkkosuunnitelmaa ja 33 tapulipiirustusta sekä noin 10 laajempaa kirkon korjaussuunnitelmaa. Ristikirkko, jossa oli suuri keskeiskupoli ja -torni, tuli entistä yleisemmäksi. Lisäksi Engelin aikana syntyi muutamia uudentyyppisiä ratkaisuja. Nokian kirkko (1835) on Rooman Pantheonin inspiroima pyörökirkko, kun taas Haminan kirkko (1838) on kreikkalaisen temppelin mukaelma.

Carl Ludvig Engel on ensimmäinen nimenomaan Suomessa toiminut kansainvälisesti merkittävä arkkitehti, ja on selvää, että hänen päätyönsä muodostavat mitä keskeisimmän osan maamme rakennusperinnettä.

Carl Ludvig Engel S 3.7.1778 Berliini, K 14.5.1840 Helsinki. V muurarimestari Johann Philipp Engel ja Hedwig Güntherberg. P 1816 - Charlotte Barth S 1782, K 1831. Lapset: Emilie Charlotte S 1812, K 1815; Carl Eduart S 1813, K 1815; Carl Alexander S 1818, K 1843, arkkitehti; Ludwig Albert S 1820, K 1897, upseeri; Johann Wilhelm S 1821, K 1849, lääketieteen ja kirurgian tohtori.

TEOKSET. Katso Carl Ludvig Engel 1778 - 1840 : näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 7.8. - 14.9.1990. 1990.

TUOTANTO. Ein wichtiger Beitrag zur Holzsparkunst. Berlin 1821: Anleitung zum Bau des Russischen Stubenofens, nebst Bemerkungen über die Mittel, welche in Russland angewendet werden, um sich in Gebäuden gegen die Einwirkungen der Kälte zu verwahren; Bemerkungen über einige Unvollkommenheiten der gewöhnlichen Dachverbände // Journal für die Baukunst 2. Berlin 1830; Richtige Anweisung zur Heitzung der Gebäude mit erwärmter Luft. Berlin 1830; Salz als Schutzmittel gegen die Fäulniss der Balkenköpfe in den Gebäuden // Journal für die Baukunst 2. Berlin 1830; Über die Fundamentirung der Küchen in den obern Stockwerken // Journal für die Baukunst 2. Berlin 1830; Über Fundamente aus Bruchsteinen ohne Mörtel // Journal für die Baukunst 2. Berlin 1830; Einrichtung der Ramm-Maschinen, um unter allen Umständen den Aufsetzer zu vermeiden // Journal für die Baukunst 6. Berlin 1833; Wie sich Mauern an die Stelle gesprengter, hölzerner Wände setzen lassen // Journal für die Baukunst 6. Berlin 1833; Dächer mit Papier bedeckt // Journal für die Baukunst 7. Berlin 1834; Einiges über den Bau feuerfester Treppen // Journal für die Baukunst 7. Berlin 1834; Portiken, oder Säulengänge, ganz aus Mauerziegeln zu erbauen // Journal für die Baukunst 7. Berlin 1834; Nachtrag zu dem Aufsatze über Dächer von Papier, No. 4. im ersten Hefte dieses Bandes des gegenwärtigen Journals S. 73 etc. // Journal für die Baukunst 7. Berlin 1834; Über das Bedecken der Dächer mit Eisenblech // Journal für die Baukunst 8. Berlin 1834; Bemerkungen über die Art in Petersburg zu bauen, und über die Beschaffenheit der Baumaterialien : C. L. Engelin käsikirjoitus museoviraston rakennushistorian osaston arkistossa. 1982; Kirjeet - Brev - Briefe. 1989.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. Ahrenberg, Karl Ludvig Engel / Tekniska Föreningens i Finland förhandlingar 1897; Arkkitehdin työ : Suomen Arkkitehtiliitto 1892 - 1992. 1992; Ars : Suomen taide 3. 1989; Bibliotheca renovata. 1957: L. Pettersson, Engelin kirjastorakennus; Y. Blomstedt, Johan Albrecht Ehrenström : kustavilainen ja kaupunginrakentaja. 1963; Carl Ludwig Engel : Ausstellung in Berlin im Oktober 1970. Berlin 1970; Carl Ludvig Engel 1778 - 1840 : näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 7.8. - 14.9.1990. 1990; The Finnish Institute at Athens : inaugural Lectures 21 - 22 May 1985. 1986: H. Lilius, The Greek revival in Finnish architecture around 1800; A. Halila, Suomen rakennushallinto 1811 - 1961. 1967; Helsingin kaupungin historia III:1. 1950: C. Lindberg, G. Rein, Asemakaavoittelu ja rakennustoiminta; Icon to Cartoon : a Tribute to Sixten Ringbom. 1995: H. Lilius, Greek, Roman or Medieval? The Choice of Style in Finnish Architecture 1780 - 1830; T. Keinänen, Helsingin empire // Helsinki-Seuran vuosikirja 1972 - 1973. 1974; M. Klinge et al., Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808 - 1917. 1990; R. Knapas, Eastern and Western Neoclassicism in Finland // Journal of the Society of Architectural Historians 38. 1979; Konsten i Finland. 1978: C. J. Gardberg, Empiren; J. Lemström, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. 1987; H. Lilius, Die Steinarchitektur und die Bretterverkleidung von Holzbauten // Suomen Museo. 1965; H. Lilius, Carl Ludvig Engelin Turun asemakaava // Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu 32 - 33. 1968 - 1969. 1969; H. Lilius, Stortorgets i Helsingfors norra fasad : kring några Carl Ludvig Engels ritningar // Finskt Museum. 1971; H. Lilius, Suomalaisen koulutalon arkkitehtuurihistoriaa : kehityslinjojen tarkastelua keskiajalta itsenäisyyden ajan alkuun // Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 83. 1982; H. Lilius, Esplanadi 1800-luvulla. 1984; I. Lounatvuori, J. Sinisalo, C. L. Engelin kartanosuunnitelma vuodelta 1823 : lisiä uusgotiikan esiintymiseen Suomessa // Suomen Museo. 1998; V. Lukkarinen, Niinsanottujen Engel-kirkkojen probleema // Suomen Museo. 1987; C. Meissner, Carl Ludwig Engel : Deutscher Baumeister in Finnland. Berlin 1937; O.-I. Meurman, C. L. Engel rakennustekniikan kehittäjänä I - II // Arkkitehti 2 - 3/1973; Muistomerkki : kirjoituksia Antero Sinisalolle. 1987: H. Koskinen, Eckerön tulli- ja postitalon suunnitteluvaiheet ja rakentaminen. I. Lounatvuori, Pietarin teatterit ja C. L. Engel; Muistomerkki : rakennetun historian ulottuvuuksia. 1999: J. Sinisalo, E. Mäkiö, Aine ja ideaali : havaintoja pylväiden rakentamisesta uusklassismin Helsingissä; M. Muthreich, Helsingin keisarillinen palatsi vuosina 1811 - 1837 // Helsinki-Seuran vuosikirja. 1968; E. Nervander, Till Carl Ludvig Engels minne // Finsk Tidskrift 12. 1882; Ortodoksinen kirkko Suomessa. 1979: K. Pöykkö, Suomen 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuolen ortodoksiset kirkot; R. Pakarinen, J. Virtanen, Nikolainkirkon kortteli. 1992; V. I. Piljavski, N. E. Wickberg, C. L. Engelin piirustukset tutkimuksen kohteena // Arkkitehti 4/1978; K. Pöykkö, Helsingin tuomiokirkko. 1971; K. Pöykkö, Das Hauptgebäude der Kaiserlichen Alexander-Universität von Finnland : eine Untersuchung der Entwurfsstadien und Baugeschichte des Gebäudes von Carl Ludwig Engel mit Klärung des Stil- und Ideengeschichtlichen Hintergrunds und Erläuterung der Kompositionsmittel // Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 74. 1972; K. Pöykkö, Valtioneuvoston juhlahuoneisto. 1980; K. Pöykkö, Greek Revivalin vaikutuksesta Suomen arkkitehtuuriin // Historiallinen arkisto 77. 1982; K. Pöykkö, Carl Ludvig Engel 1778 - 1840 : pääkaupungin arkkitehti. 1990; Rakennushallitus 1811 - 1986 : 175 vuotta / näyttelyluettelo. 1986: H. Lilius, "Kaikkia valtakuntia hyödyntävä ja kaunistava rakennustaide" : autonomian aika ja Suomen intendentinkonttori; S. Ringbom, Intendentskontoret och Åbo Domkyrka efter branden 1827. 1977; A. Sinisalo, Kaksi C. L. Engelin ideaalisuunnitelmaa // Arkkitehti 3 - 4/1967; J. Sinisalo, P. Granstedt, Carl Ludvig Engel ja Heidenstrauchin talon suunnittelu // Suomen Museo 1978; J. Sinisalo, Katajanokan kasarmin suunnittelu ja rakentaminen 1816 - 1838 // Suomen Museo 1980; J. Sinisalo, Arkkitehtikunnan muotoutuminen Suomessa : arkkitehdit ja rakennushallinto 1810 - 1865; J. Sinisalo, Engelin kaksi kirjakokoelmaa // Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti 1/1996; J. Sinisalo, Intendentinkonttorin kirjasto vuoteen 1842 // Suomen Museo. 1996; Suomi & Pietari. 1995: J. Sinisalo, Pietari ja Suomen rakennustaide 1800-luvun alkupuoliskolla; O. Stenius, Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto. 1969; Taidehistoriallisia tutkimuksia 7. 1984: H. Lilius, Arkitekturikonografiska problem i finsk nyklassicism; Töid kunstiteaduse ja -kriitika alalt 3. Tallinn 1980: H. Üprus, Carl Ludwig Engel Tallinnas; Valtioneuvoston linna. 1998; N. E. Wikberg, Empirestudier : uppsatser om arkitekturen i Finland och Baltikum under förra hälften av 1800-talet och om bevarandet av empiretidens byggnadsminnen i Helsingfors. 1945; N. E. Wickberg, Privathus i Kronohagen i Helsingfors under empiretiden. 1978; N. E. Wickberg, Senaatintori. 1981; N. E. Wickberg, Människan och Arkitekturen. 1982; Yliopiston Helsinki : University Architecture in Helsinki. 1989.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Veistokset: F. Nylund. 1941, Helsinki. Mitalit: F. Nylund. 1912.

CARL LUDVIG ENGELIN MUKAAN NIMETTY. Ludviginkatu 1820 ja Engelinaukio 1908, Helsinki; postimerkki 1950.

Henrik Lilius

Julkaistu 1.2.2000.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI