Wahllund, Cajsa (1771 - 1843)

ravintoloitsija, majatalon pitäjä

P. O. Welin 1975. Suomen kansallismuseo. Museovirasto.

Cajsa Wahllund oli suosittu ravintolan- ja majatalonpitäjä 1810-luvulla Turussa ja seuraavina vuosikymmeninä Helsingissä. Hänen viimeinen majatalonsa oli Helsingin Kaisaniemessä, joka on saanut nimensä hänen mukaansa. Erityisen suosittu mamselli Wahllund oli ylioppilaiden parissa, ja hänen ajaltaan juontuu ruotsinkielisten ylioppilaitten perinteinen Vapun päivän vietto Kaisaniemessä.

Cajsa Wahllund syntyi 1771 Värmlannissa läntisessä Ruotsissa. Suomeen hän lienee saapunut noin 1810 eli vasta maan siirryttyä Venäjän yhteyteen. Ei tiedetä, miten hän tänne saapui, mutta mahdollisesti hän tuli jonkin säätyläisperheen taloudenhoitajana tai sukulaisten joukossa. Jos ovat mamselli Wahllundin nuoruusvuodet hämärän peitossa, varttuneella iällä hänestä tuli kaikkien säätyläisten tuntema aluksi Turussa, sitten Helsingissä.

Turun Seurahuone perustettiin syksyllä 1812, mutta sitä vuokrannut kellarimestari Beckmark teki pian konkurssin. Cajsa Wahllund ei tästä säikähtänyt vaan ryhtyi rohkeasti kellarimestarin seuraajaksi. Hän oli paitsi taitava ja tarmokas liikenainen myös ystävälliseksi ja lämpimäksi mainittu persoona. Siten ei ole ihme, että Seurahuone alkoi menestyä ja sitä alettiin pitää Turun parhaana ravintolana. Säätyläisten joukossa erityisesti Turun akatemian väki suosi mamselli Wahllundia, ja tämä saikin tehtäväkseen huolehtia tarjoilusta yliopistoväen juhlissa.

Helsingistä oli tullut Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 1812, ja sinne siirtyi myös Cajsa Wahllund 1819. Hän vuokrasi Helsingistä niin sanotun Sunnin talon nykyisen Aleksanterinkadun ja Sofiankadun kulmasta. Rakennus sisustettiin majataloksi, jossa oli sekä vierashuoneita että ravintolapalveluja. Maukkaan ruoan lisäksi asiakkaita houkutteli taloon toinen Helsingin julkisista biljardisaleista. Lukuisista Helsingfors Tidningar -lehden numeroista selviää, että kaupungissa vieraillut parempi väki majoittui mamselli Wahllundin luo. Tavallisten matkustavaisten lisäksi majataloon asettuivat kaupungissa vierailevat korkeat virkamiehet sekä erilaiset kiertävät taiteilijat.

Cajsa Wahllund laajensi nopeasti ravintolapalvelujaan. Hän vuokrasi Kaupunginkellarin, teatterin ravintolan sekä Siltasaaren kärjessä sijainneen ravintola Emilienburgin, joka tunnettiin paremmin Säästöpankin nimellä; kaupunkilaisten väitettiin näet tuovan rahansa lopulta kyseisen ravintolan kassaan. Wahllundin ravintolat olivat kuuluja hyvästä ruuastaan ja viihtyisästä ilmapiiristään. Iltaisin tarjoilu painottui ruuan sijaan usein väkevämpiin juomiin.

Töölönlahden etelärannalla oli 1700-luvun lopussa pieni puisto, jota laajennettiin 1800-luvun alussa Yleiseksi kävelypuistoksi (Allmänna promenaden), jonne kaupunkilaiset suuntasivat kävelyretkiään. Puiston suosion kasvaessa sinne perustettiin virvoitusjuomakioskeja. Kaupunki vuokrasi 1837 puistossa harjoitettavan ravintolatoiminnan 15 vuodeksi mamselli Wahllundille, joka rakennutti 1839 paikalle ravintolan ja sen yhteyteen majatalohuoneita. Rakennus toimii yhä perustajansa nimeä kantavana ravintola Kaisaniemenä. Paikasta tuli suosittu, jopa niin suosittu, että puiston alkuperäinen nimi unohtui ja koko aluetta alettiin kutsua mamselli Wahllundin mukaan Kaisaniemeksi.

Kun yliopisto Turun palon jälkeen 1827 siirrettiin Helsinkiin, Cajsa Wahllundin entiset asiakkaat tulivat jälleen hänen vakiovieraikseen. Ravintola Emilienburg ja sittemmin Kaisaniemi olivat 1830-luvulla yliopistoväen kokoontumispaikkoja, joissa kokoontuivat sekä osakunnat että Lauantaiseuran väki (->) J. L. Runebergin, (->) J. V. Snellmanin, (->) Zachris Topeliuksen ja (->) Fredrik Cygnaeuksen johdolla. Emilienburgissa pidettiin 8.5.1837 Runebergin Helsingistä Porvooseen siirtymistä edeltäneet kuuluisat läksiäiset.

Keisari (->) Nikolai I suhtautui ylioppilaisiin ennakkoluuloisesti ja rajoitti heidän kokoontumisvapauttaan. Henkilökohtaisten merkkipäivien vietto oli poikkeus, joka ei huolestuttanut keisaria. Ylioppilaille Cajsa Wahllund oli äidillinen hahmo, joka tarjosi monille aterioita pitkääkin luottoa vastaan. Siten hänen syntymäpäivänsä 1.5. tarjosi luvallisen ja muutenkin hyvän syyn kokoontumisiin. Joka kevät ylioppilaat saapuivat Vapun päivänä laulaen hänen luokseen. Tätä tervehdystä seurasi aina lukuisia, useimmiten isänmaallisia puheita sekä emännän järjestämä boolitarjoilu.

Helsingin seuraelämä sai 1830-luvun jälkipuolella kansainvälisen ilmeen, kun kaupungin eteläpuolelle perustettiin kaivohuone ja kylpylä, joiden ympärille rakennettiin puisto. Paikka oli suosittu etenkin venäläisten aatelisten keskuudessa. Koska valtakunnan ulkopuolelle oli vaikea saada matkustuslupaa, Helsinki tarjosi heille tervetullutta vaihtelua elämälle Pietarissa. Kaivopuiston alkuaikoina tarjoilusta vastasi mamselli Wahllund. Sama lämmin ilmapiiri, joka oli tuttu hänen muistakin ravitsemusliikkeistään, vallitsi myös Kaivohuoneella. Cajsa Wahllundin aika Kaivopuistossa jäi kuitenkin lyhyeksi: hänen tilalleen tuli 1839 Saksassa koulutuksensa saanut keittiömestari. Kun tarjoilu muuttui kansainvälisemmäksi, entinen lämmin ilmapiiri alkoi hälvetä.

Cajsa Wahllund kuoli 72-vuotiaana kesällä 1843 helsinkiläisten rakastamana ja kaipaamana. Ravintolatoimintaa Kaisaniemessä jatkoi hänen kasvattityttärensä Emilia Myhrman, jonka kausi oli ravintolan kulta-aikaa. Vaikka mamselli Wahllundin kuolemasta on jo yli 150 vuotta, kokoontuvat ruotsinkieliset ylioppilaat aina Vapun päivänä Kaisaniemeen.

Catharina Wahllund, Cajsa S 1.5.1771 Värmlanti, Ruotsi, K 13.7.1843 Helsinki. Kasvattilapsi: Emilia Myhrman, ravintoloitsija.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E.-M. von Frenckell, Offentliga nöjen och privata i Helsingfors 1812 - 1827. 1943; M.-L. Pehkonen, Kaisaniemi - sydämessä ja syrjässä // Narinkka 1986 - 1987. 1987; I. Qvarnström, Kaisa Wahllund : Finlands första restauratris // Hufvudstadsbladet 28.4.1940.

Georg Haggrén

Julkaistu 30.7.2007.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI