Haartman, Gabriel Erik von (1757 - 1815)

lääketieteen professori, hallituskonseljin jäsen

Eric Sundström. Helsingin yliopistomuseo Arppeanum.

Gabriel Erik von Haartman teki ensin uran lääketieteen professorina ja käytännön lääkärinä. Turun akatemian rehtorina hän oli Suomen sodan aikana Pietarissa järjestämässä Suomen hallintoa. Hänet nimitettiin hallituskonseljin jäseneksi ja sitten finanssipäälliköksi, mutta hän kuoli pian tämän jälkeen.

Gabriel Erik von Haartmanin, alkuaan Haartman, ensimmäinen tunnettu esi-isä oli porilainen porvari, ja sen jälkeen kolme poikaa alenevassa polvessa olivat kaikki henkikirjureita. Gabriel Erik von Haartman valitsi toisin ja loi komean uran lääkärinä ja valtiomiehenä sekä Ruotsin että Venäjän vallan aikana. Valintaan on varmasti vaikuttanut isoisän veljen sukuhaara, jossa oli paljon tunnettuja lääkäreitä. Esimerkiksi von Haartmanin isän serkku oli Suomen lääketieteen isänä tunnettu (->) Johan Haartman (1725 - 1787). Ehkä näiden esikuvien innoittamana Gabriel Erik Haartman saavutti lääketieteen tohtorin arvon 1781. Sen jälkeen hänet nimitettiin ensin apulaiseksi, 1784 anatomian, kirurgian ja synnytysopin ja 1789 käytännöllisen lääketieteen professoriksi. Hän saavutti mainetta käytännön lääkärinä, yliopiston opettajana ja tiedemiehenä. Saavutustensa ansiosta hänet valittiin ensin 1801 Ruotsin tiedeakatemian ja sittemmin 1808 Pietarin lääketieteellisen akatemian jäseneksi.

Varsinaisen valtiollisen uran von Haartman loi Venäjän vallan aikana, kun hänet oli nimitetty juuri ennen Suomen sotaa 1808 Turun akatemian rehtoriksi. Hän toimi asemansa puolesta akatemian edustajana Suomen lähetyskunnassa. Hän oleskeli Pietarissa useita kuukausia sodan ollessa vielä käynnissä ja pääsi osallistumaan Suomen ylemmän keskushallinnon järjestämiseen. Itse keisarille Haartman piti 24.11.1808 myönnetyssä audienssissa yliopiston puolesta ranskankielisen puheen, jonka seurauksena keisari lupasi täyttää konsistorin toivomukset. Samaan aikaan Suomen lähetyskunnan puheenjohtaja (->) Carl Erik Mannerheim onnistui kulissientakaisella toiminnallaan romuttamaan Pietarissa suunnitelman säätyjen valitsemasta hallituskomiteasta. Muiden lähetyskunnan jäsenten tapaan myös Haartman piti yhteyttä korkeisiin venäläisiin virkamiehiin. Näiden keskusteluiden seurauksena esimerkiksi Venäjän apulaisulkoministeri Soltykov pyysi Haartmania laatimaan suunnitelman keskushallinnon järjestämisestä. Laadittu ehdotus ei ole kuitenkaan säilynyt. Näkyvien tehtäviensä ansioista Haartman aateloitiin 1810 nimellä von Haartman, ja hänet kutsuttiin 1811 hallituskonseljin jäseneksi.

Myöhemminkin Pietarin korkeat suomalaiset virkamiehet käyttivät von Haartmania mielellään asiantuntijana, kun hallituskonseljin järjestyssääntö oli jatkuvien muutossuunnitelmien kohteena. Esimerkiksi vuoden 1812 lopulla von Haartman jätti valtiosihteeri (->) G. M. Armfeltille kielteisen lausunnon (->) J. A. Ehrenströmin hallintolaitossuunnitelmasta. Äänenpainot olivat jyrkkiä. Hallituskonseljin kollegiossa käytännössä työskennelleen ja 27 vuotta professorina toimineen von Haartmanin mielestä asioiden käsittely konseljissa "akateemisella tavalla" ja "juhlallisella keikailulla" oli vastenmielistä. Häntä huolestutti se, että konseljin käyttämä sanamuoto "Me Aleksanteri" herätti turhaan venäläisten korkeimpien virkamiesten kateutta. Ehrenström närkästyi lausunnoista ja totesi havainneensa hallinnon uudistamisen olevan "... todellinen Herran arkki, johon ei saa koskea; olisi näin ollen uhkarohkeata minun puoleltani pyrkiä tähän pyhättöön". Vastustuksesta huolimatta Armfelt oli päättänyt viedä uudistuksen päätökseen, mutta kun keisari oleskeli sotarintamalla, uudistusta oli mahdoton esitellä. Lopulta suunnitelma raukesi 1814 Armfeltin kuoleman vuoksi. Hanke oli ehtinyt kuitenkin osoittaa konseljin jäsenten roolin konseljia koskevissa asioissa. Vaikka konseljin jäsenet olivat jatkuvan arvostelun kohteena, he eivät itse saaneet osallistua huonosti toimivaksi osoittautuneen organisaation korjaukseen. Konseljin piiristä vain poliittiset jäsenet, heidän joukossaan von Haartman, saivat osallistua.

Vaikka professori G. E. von Haartman oli Suomen lähetyskunnan jäsenenä vaikuttanut (->) R. H. Rehbinderin nimitykseen valtiosihteeriksi ja Suomen asiain komitean jäseneksi, Rehbinder ei huolinut suojelijaansa myöhemmin Suomen asiain komitean jäseneksi, vaikka myönsikin von Haartmanin pätevyyden. Rehbinderin mielestä hän oli kuitenkin juonittelija vailla vertaa, ja juonittelu yhdistyneenä hänen itsekkyyteensä olisi vaikeuttanut komitean työtä. Rehbinderin toivomuksesta von Haartman sijoitettiin hallituskonseljiin, jossa hänen juonitteluillaan ei olisi Rehbinderin mielestä suurta vaikutusta. Von Haartman osoitti pian tämän toiveen turhaksi. Kun Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen finanssipäällikkö (->) Erik Tulindberg ei kyennyt selviytymään tehtävistään, von Haartman nimitettiin 1811 hänen apulaisekseen ja jo 1812 hänen seuraajakseen. Von Haartman ryhtyikin hoitamaan asioita hämmästyttävän tarmokkaasti. Budjetin laadintaa tehostettiin uudistamalla tulo- ja menoarviokaavat 1814. Ruotsin rahan säilyminen Venäjän ruplan rinnalla aiheutti ongelmia. Tästä ja muistakin rahaoloja korjaavista ratkaisuista von Haartmanilla oli monia suunnitelmia, jotka hänen poikansa (->) Lars Gabriel von Haartman samassa virassa myöhemmin 1840- ja 1850-luvulla toteutti.

G. E. von Haartmanin suuri vaikutusvalta ja menestys eri aloilla näkyivät hänen ympärilleen syntyneestä sukuverkostosta, jolla oli useita paikkoja senaatissa aina 1860-luvulle saakka. Säädyltään vaatimattomaan (-> Haartman) sukuun syntynyt von Haartman oli avioitunut aatelissäätyyn ja kohentanut asemaansa myös aineellisesti: vaimo oli saanut myötäjäisinään neljä kertaa miehensä vuotuista professorinpalkkaa vastaavan summan. Von Haartmanin perheen vaikutuspiirissä kasvoi monta tulevaa senaattoria. Majuri Bengt Georg De la Mylen yksityiskoulussa Rymättylässä Maanpään rusthollissa opiskeli samaan aikaan hänen poikansa L. G. von Haartmanin kanssa kaksi tämän toveria, myös Turun eliitin poikia, (->) Johan Petter Winter ja (->) Carl Fredrik Richter, joista jälkimmäinen oli von Haartmanin tuleva lanko. Heistä kaikista kolmesta tuli myöhemmin senaatin jäseniä. L. G. von Haartman itse avioitui turkulaisen kreivi Carl Erik Mannerheimin tyttären ja leskeksi jäätyään tämän sisaren kanssa. Samassa koulussa opiskeli myös toisen pojan Carl Daniel von Haartmanin kaksi poikaa, joiden sisaret avioituivat myöhemmin J. A. von Bornin ja Otto af Schulténin kanssa, joista tuli senaatin jäseniä. Keisarinnan hovineidiksi nimitetty von Haartmanin tytär Anna Charlotta von Haartman avioitui 1834 everstiluutnantti Casimir von Kothenin kanssa, josta tuli senaatin jäsen 1853.

G. E. von Haartman oli aikansa maineikkaimpia suomalaisia valtiomiehiä. Suhteidensa avulla hän työskenteli tehokkaasti ja väsymättömästi monella alalla ja toimi välillä omavaltaisestikin. Lopulta työtaakka oli hänelle liian raskas. Työ jäi kesken vain 58-vuotiaalta. Von Haartman jää kuitenkin historiaan 1800-luvun monilahjakkuutena, jonka syvä erityisasiantuntemus ei sulkenut pois laajaa näkemystä kokonaisuuksista.

Gabriel Erik Haartman vsta 1810 von Haartman S 9.3.1757 Nauvo, K 2.8.1815 Turku. V varalääninkamreeri Gabriel Haartman ja Margareta Lithander. P1 1787 - Fredrika Lovisa von Mell S 1770, K 1792, P1 V apteekkari Lars Henrik von Mell ja Hedvig Dorotea von Aken; P2 1796 - Fredrika Sofia Fock S 1777, K 1849, P2 V majuri Georg Johan Fock ja Ulrika Beata Rehbinder. Lapset: Lovisa Dorotea S 1788, K 1846, P kapteeni Otto Reinhold Georg Fock; Lars Gabriel S 1789, K 1859, senaatin talousosaston varapuheenjohtaja; Hedvig Margareta S 1790, K 1866, P hovioikeuden presidentti Carl Fredrik Richter; Carl Daniel S 1792, K 1877, lääkintöhallituksen pääjohtaja; Georg Gabriel S 1797, K 1799; Margareta Sofia S 1807, K 1860, P valtioneuvos Nils Gustaf Nordenskjöld; Gustaf Reinhold S 1810, K 1849, luutnantti; Johan Robert S 1811, K 1838, ylioppilas; Jakob Fredrik S 1813, K 1815; Anna Charlotta S 1815, K 1849, P kenraaliluutnantti Casimir von Kothen.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. L. G. von Bonsdorff, Lars Gabriel von Haartman intill 1827. 1946; M. Klinge et al., Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808 - 1917. 1989; N. Pesonen, Terveyden puolesta sairautta vastaan : terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900-luvulla. 1980; M. Tyynilä, Senaatti : tutkimus hallituskonselji-senaatista 1809 - 1918. 1992.

GABRIEL ERIK VON HAARTMANIN MUKAAN NIMETTY. Katu (Johan Haartmanin kanssa) 1954, Helsinki.

Raimo Savolainen

Julkaistu 12.1.2001. Päivitetty 5.3.2008.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI