Rumjantsev, Nikolai Petrovitsh (1754 - 1826)

Venäjän valtakunnankansleri, mesenaatti, keräilijä

Museovirasto.

Nikolai Petrovitsh Rumjantsev oli Venäjän ulkoministeri 1807 - 1812, vuodesta 1809 valtakunnankanslerin arvoisena. Hän osallistui keisari Aleksanteri I:n rinnalla Porvoon valtiopäivien avajaisiin maaliskuussa 1809 ja oli Venäjän toisena päävaltuutettuna Haminan rauhanneuvotteluissa saman vuoden syksyllä. Rumjantsev oli tunnettu tieteen ja tutkijoiden mesenaattina, hän tuki myös suomalaisten tiedemiesten ja Turun keisarillisen akatemian toimintaa, ja hänestä kaavailtiin akatemian kansleria G. M. Armfeltin jälkeen 1814.

Kreivi Nikolai Petrovitsh Rumjantsev kuului tunnettuun venäläiseen ylimyssukuun ja sai asemansa mukaisen erinomaisen kasvatuksen hovin lähipiirissä ja opintomatkoilla Länsi-Euroopassa. Keisarinna (->) Katariina II:n aikana hän yleni kamariherraksi ja toimi pitkään Venäjän ministerinä Frankfurtissa Saksan valtiopäivillä. Keisari (->) Paavali I:n hallituskaudella hän nousi senaattoriksi 1797. Keisari (->) Aleksanteri I:n ministeriöuudistusten yhteydessä hänet nimitettiin 1802 kauppaministeriksi, ulkoministeriksi 1807 ja valtakunnankansleriksi 1809 sekä valtakunnanneuvoston puheenjohtajaksi 1810. Hän ei kuitenkaan voinut hyväksyä keisarin Ranskan-politiikan käänteitä ja loppukesästä 1814 pyysi ja sai eron kaikista julkisista tehtävistään.

Venäjän kulttuurihistoriassa Rumjantsev on tullut tunnetuksi maan historian, kirjallisten muistomerkkien ja muinaismuistojen tutkimuksen ensimmäisenä suurena tukijana. Rumjantsevin piirin nimellä tunnettu tutkijoiden ryhmä aloitti 1810-luvulla Pietarissa Venäjän varhaishistorian lähteiden järjestelmällisen julkaisemisen. Rumjantsevia ja ryhmän jäseniä kiinnostivat valtakunnan vanhempi historia, kronikat ja kirjallisuuden muistomerkit, kansatiede ja uudenaikainen kielitiede. Rumjantsevilla oli laaja ulkomaisten yhteyksien verkosto, ja hän rahoitti tutkimustyötä, retkikuntia ja tutkimustulosten julkaisemista. Hänen tunnetuimpia saavutuksiaan oli Venäjän valtakunnan vanhimpien asiakirjojen ja valtiosopimusten moniosainen laitos, josta ensimmäiset osat ilmestyivät 1813. Hän keräsi venäläisiä ja slaavilaisia vanhoja käsikirjoituksia; hänen kirjastonsa käsitti yli 700 käsikirjoitusta ja noin 28 000 kirjanidettä, lisäksi hänellä oli runsaat raha-, antikviteetti- ja mineraalikokoelmat. Kirjastosta ja kokoelmista muodostettiin hänen kuolemansa jälkeen 1831 Rumjantsevin museo -niminen julkinen laitos, joka vuodesta 1861 toimi Moskovassa. Nykyään se on Moskovan suuri ulkomaisen taiteen museo Pushkin-museon nimisenä. Rumjantsevin museo on ollut myöhemmän Venäjän valtionkirjaston (sittemmin Lenin-kirjaston) kokoelmien pohjana.

Rumjantsev liittyy Suomen kulttuurihistoriaan historianharrastuksensa kautta. Hänen Pietarin tutkijapiiriinsä kuului myös suomalaissyntyinen pappismies ja historiantutkija (->) Anders Hipping, joka tutki Nevansuun varhaisinta historiaa. Hipping puolestaan esitteli Rumjantseville nuoren (->) A. J. Sjögrenin käsikirjoituksen suomen kielen ja kirjallisuuden historiasta, Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur. Rumjantsev kustansi Sjögrenin esikoisteoksen 1821 ja kutsui hänet Pietariin kirjastonhoitajakseen 1823. Tässä ympäristössä Sjögrenin tutkijanura lähti alkuun: apuna olivat nimenomaan Rumjantsevin piirin hyvät kontaktit, työskentelymahdollisuudet ja läheiset suhteet tiedeakatemiaan.

Jätettyään kaikki muutkin julkiset tehtävänsä Rumjantsev ei voinut ottaa vastaan Turun akatemian kanslerin tehtäviä 1814 (->) G. M. Armfeltin jälkeen, mutta samoina vuosina hän monin tavoin yritti suunnata sen tutkijoiden mielenkiintoa suomalais-venäläisen historian yhteisiin kysymyksiin, kuten lahjoittamalla palkinnon varjaagikysymystä koskevaan kilpakirjoitukseen. Rumjantsev lahjoitti yliopistolle myös arvokkaita taideteoksia, kuten Aleksanteri I:n ja kuningatar (->) Kristiinan marmoriset rintakuvat. (->) Gustaf Renvallin kokoama ensimmäinen laajempi suomen kielen sanakirja, Suomalainen Sana-Kirja : Lexicon Linguae Finnicae, joka ilmestyi 1823 - 1826, painettiin Rumjantsevin kustannuksella, ja Renvall omisti teoksensa hänelle.

Nikolai Petrovitsh Rumjantsevin tukeman historiallisen, kansatieteellisen ja kielitieteellisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan kautta luotiin vuosikymmeniksi eteenpäin perusta Venäjän patrioottiselle aatesuuntaukselle. Sekä konservatiivien että radikaalien romantikkojen kansallinen paatos nojasi voittoisaan isänmaalliseen sotaan Napoleonia vastaan sekä vastalöydettyyn suureen menneisyyteen. Rumjantsevin piirin monet julkaisut ja Nikolai Karamzinin vuodesta 1818 ilmestynyt moniosainen Venäjän valtakunnan historia kuuluvat edelleen Venäjän historiankirjoituksen perusteoksiin.

Nikolai Petrovitsh Rumjantsev S 3.4.1754 Pietari, K 3.1.1826 Pietari. V sotamarsalkka, kreivi Petr Aleksandrovitsh Rumjantsev-Zadunaiskij ja hovimestarinna, ruhtinatar Jekaterina Mihailovna Golitsyna.

URA. Opintomatka Alankomaihin, Ranskaan, Saksaan, Italiaan 1774 - 1779.

Kamariherra 1773; Venäjän ministeri Frankfurtissa 1781 - 1795; senaattori 1797; vesiteiden johtaja 1801 - 1808; kauppaministeri 1802 - 1808; Venäjän ulkoministeri 1807 - 1812; valtakunnankansleri 1809 - 1812; valtakunnanneuvoston puheenjohtaja 1810 - 1814.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Russki Biografitsheski Slovar 25. Moskva: P. Majkov, Rumjantsev, Nikolai Petrovitsh; A. Ivanovskij, Gosudarstvennyj kancler graf Nikolaj Petrovich Rumjancov : biograficheskij ocherk s prilozheniem. Sankt-Peterburg 1871; P. K. Grimsted, The Foreign Ministers of Alexander I : political attitudes and the conduct of Russian diplomacy, 1801 - 1825. Berkeley 1969.

Rainer Knapas

Julkaistu 9.10.2006.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI