Armfelt, Johanna (1779 - 1846)

vapaaherratar, kartanonrouva

Johanna Taube avioitui nuorena August Filip Armfeltin kanssa. Hänestä tuli Viurilan kartanon emäntä, joka kävi kirjeenvaihtoa lankonsa Gustaf Mauritz Armfeltin kanssa tämän Joensuun kartanon hoidosta ja kaikista muista asioista. Omaa talouttaan Johanna Armfelt hoiti hyvin tarkasti, mikä antoi aiheen uskomattomiin juttuihin.

Johanne eli Jeannette tai lyhyemmin Jeana Armfeltin saituudesta kerrottiin 1800-luvulla aivan uskomattomia juttuja. Vanhoilla päivillään vapaaherratar valvoi omaisuuttaan päivin ja öin, malttamatta edes nukkua tai raskimatta kunnolla syödä. Vuosisadan alussa vapaaherrattaren tarkkuus oli tappaa hänen aviomiehensä August Filip Armfeltin. Koska pöydässä ei saanut syödä tarpeekseen, aviomies etsi ruokaa muualta. Hän löysi kellarista ohukaislautasen ja vieläpä sokeria päällä. Hän ahmi nälkäänsä ja makeanhaluunsa - ja sairastui lähes kuollakseen rotanmyrkystä. Perheen kirjeenvaihdon mukaan syy oli kuitenkin taloudenhoitajattaren, ei rouvan itsensä.

Johanna Lovisa Fredrika Taube syntyi Tenholan Prästkullan kartanossa kapteeni Johan Reinhold Tauben ja hänen ruotsalaissyntyisen puolisonsa, vapaaherratar Fredrika Lovisa Sofia Giösin toisena tyttärenä marraskuussa 1779. Äidinäitinsä puolelta Johanna Taube oli kreivillistä Posse-sukua. Avioon hän ehti perheensä ensimmäisenä, jo keväällä 1796 vapaaherra August Filip Armfeltin kanssa. Morsian oli siis vasta 16-vuotias. Sulhanen oli kaksi kertaa vaimonsa ikäinen, Ruotsin hovissakin esiintynyt upseeri, ja mikä merkittävintä nuoren vaimon kannalta, (->) Gustaf Mauritz Armfeltin pikkuveli. August Filip Armfelt oli ottanut eron armeijasta 1795 hoitaakseen suvun mittavaa maaomaisuutta, Halikon Joensuuta ja Viurilaa.

Käytännössä maaomaisuudesta vastasi Johanna Armfeltin anoppi Maria Katarina Wennerstedt aina kuolemaansa asti eli vuoteen 1803. Nuoripari perusti kodin Viurilaan, ja anoppi kirjoitti Gustaf Mauritz Armfeltille saaneensa hyvän miniän: ahkeran, kiltin, hyvän ja järkevän. Poika sai olla onnellinen valintaansa. Eräs huono puoli miniässä oli, sillä hän ei tuonut rikkaita perintöjä. Taubet eivät olleet suinkaan varattomia vaan omistivat neljä kartanoa, mutta tyttärelle ei irrotettu myötäjäisiä.

Perusta Johanna Armfeltin taloudellisuudelle oli laskettu, sillä anoppi arvosti hänen kuuliaisuuttaan, ei syntyperäänsä eikä sukulaisavioliiton kautta saatuja yhteyksiä. Osa oli varmasti kodinperintöä. Aviomies näki vaimonsa taloudellisuuden kielteisenä ja neuvoi naimista suunnittelevalle kapteeni Georg Wilhelm Bruncronalle välttämään Taubeja. Heidät naituaan mies ei saanut koskaan nousta pöydästä vatsa täynnä eikä tuntenut olevansa herra talossaan. Bruncrona ei uskonut vaan nai Eleonora Tauben.

Gustaf Mauritz Armfelt näki kälynsä vasta käydessään kotimaassaan 1801. Johanna Armfelt oli tällöin 21-vuotias nuori äiti, joka oli synnyttänyt ensimmäisen poikansa. Kolmen viikon aikana syntyi ystävyys, joka sittemmin syveni vuosien mittaan. Gustaf Mauritz Armfelt alkoi liittää kotiin äidille kirjoittamiinsa kirjeisiin viestejä myös "ainoalle ja kaikkein rakkaimmalle kälylleen", ja äidin kuoltua kirjeenvaihto jatkui langon ja kälyn välisenä.

Armfeltin veljesten välit olivat huonot. Osasyynä tähän oli se, miten huonosti August Filip kohteli vaimoaan. Aviomies ei ymmärtänyt puolisonsa viehätysvoimaa eikä tämän arvoa. Gustaf Mauritz Armfeltilla sen sijaan oli tunnetusti silmää naiskauneudelle. Johanna Armfeltilla oli muitakin ihailijoita, varsinkin Riilahden kartanon Johan Fredrik Aminoff.

Käytyään Joensuussa 1803 Gustaf Mauritz Armfelt alkoi suunnitella laajoja rakennustöitä, suunnittelijoinaan tukholmalainen arkkitehti (->) Carl Christoffer Gjörwell ja (->) Charles Bassi. Käytännön rakennusvalvonta tuli kälyn vastuulle; lanko kutsui luottonaistaan todelliseksi enkeliksi maan päällä. Veljesten perintö oli jaettu, ja vanhempi oli saanut perinteikkään Joensuun, mutta samaan aikaan hän asui itse Ruotsissa ja muualla ulkomailla.

Myös Johanna Armfeltin kotona Viurilassa rakennettiin. Charles Bassi suunnitteli säädynmukaisen kivirakennuksen, jonka piirustukset valmistuivat syksyllä 1804, rakennustyöt alkoivat 1806 ja rakennus valmistui 1811. Kartanon sisustaminen kesti vuoteen 1814. Viurilan urakat on tutkimuskirjallisuudessa luonnollisesti katsottu kartanon isännän August Filip Armfeltin eikä Johannan ansioksi.

Suomen sotaa edeltäneet vuodet ja varsinkin sota sitoivat langon ja kälyn lopullisesti entistä tiiviimmin yhteen. Johanna Armfelt oli sopiva ja luotettava kirjeenvaihtotoveri, jolle voi uskoa sekä henkilökohtaiset taloudelliset ja omaa uraa koskevat huolet että valtakunnan yleisiä asioita. Kälyn persoonallisuus kiehtoi Gustaf Mauritz Armfeltia, olihan tämä naisellisen miellyttävä, hyvä ja vaatimaton. Kaikissa muissa suhteissa käly täytti miehiset ihannevaatimukset. Kälylle voi puhua kuin vertaiselle ja hänelle voi uskoa kaikki asiat, myös sotilaalliset ja diplomaattiset.

Joensuun asioiden hoito ja ennen muuta kartanon tuoton lähettäminen Ruotsiin langon toivottoman rahatilanteen paikkaamiseksi oli vaikeaa ja raskasta. Johanna Armfeltin elämää vaikeuttivat lisäksi epäonnistunut avioliitto ja synnytykset sekä esikoistyttären kuolema. Niinpä ei ole ihme, että Suomeen 1810 ehtinyt lanko näki rakkaan kälynsä vanhentuneen ja sairastelleen.

Kesän 1811 kaivokuuri Kangasalla palautti Johanna Armfeltin terveyttä, mutta ei lopullisesti. Pietariin siirtynyt lanko tahtoi auttaa, sekä läheisyyttään että kiitollisuuttaan Joensuun jatkuvasta hoitamisesta, ja kutsui kälynsä Pietariin lepäämään pariksi viikoksi. Seuraavasta vuodesta hän otti veljenpoikansa Magnus Reinholdin kasvattaakseen tämän Pietarissa. Setä oli suunnitellut myös tyttären kasvatusta, mutta tämä menehtyi samaan aikaan.

Johanna Armfeltin saituus selittyy hänen saamallaan vastuulla. Hän hoiti tunnollisesti lankonsa omaisuutta. Heidän ystävyytensä syveni ja lämpeni vuosien mittaan, mutta ei koskaan loukannut Gustaf Mauritz Armfeltin avioliittoa. Menneiden vuosisatojen käytöstavoille on ominaista, että nuoren kälyn kesti vuosikausia opetella sinuttelemaan 22 vuotta vanhempaa lankoaan. Viimeisen kirjeensä Gustaf Mauritz Armfelt lähetti vain kaksi päivää ennen kuolemaansa.

Langon kuolemasta huolimatta Johanna Armfeltin oli jatkettava omaa elämäänsä. Hän sai vielä kaksi lasta, mutta nämä kuolivat nuorina. Gustaf Mauritz Armfeltin kuoltua pikkuveli August Filip sai kunnianosoituksia, sillä hänet nostettiin 1818 vapaaherraksi ja seuraavana vuonna todelliseksi kamariherraksi Venäjän hovissa. Hän eli vuoteen 1839.

Johanna Armfeltin elämä sammui vuosikymmeniä lankoaan myöhemmin, vasta 1846. Saitana ja ahneena pidetty vanhus ehti nähdä kaikkien lastensa kuoleman ja joutui valvomaan lastenlastensa kasvattamista. Magnus Reinhold Armfelt, setänsä lemmikki ja ainoa aikuiseksi kasvanut, oli solminut avioliiton vapaaherratar Adelaide Gustava Aspasia Armfeltin kanssa, mutta kuoli hänkin ennen äitiään. Johanna Armfelt ehti nähdä pojanpoikansa August Magnus Gustaf Armfeltin (1826 - 1894) aikuistumisen.

Johanna Lovisa Fredrika Taube vsta 1796 Armfelt S 13.11.1779 Tenhola, K 7.2.1846 Kemiö. V majuri Johan Reinhold Taube ja Fredrika Lovisa Giös. P 1796 - kamariherra, vapaaherra August Filip Armfelt S 1768, K 1839, PV Turun läänin maaherra, kenraalimajuri Magnus Vilhelm Armfelt ja vapaaherratar Maria Catharina Wennerstedt. Lapset: Maria Charlotta Lovisa S 1798, K 1800; Wilhelmina Johanna Augusta S 1799, K 1812; Magnus Reinhold S 1801, K 1845, kapteeni, kreivi; Gustaf Ulrik S 1814, K 1819; Carl Gustaf Wilhelm S 1820, K 1825.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. C. von Bonsdorff, G. M. Armfelts korrespondens med sin svägerska // Historiska och litteraturhistoriska studier 1. 1925.

Anneli Mäkelä-Alitalo

Julkaistu 4.5.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI