Brehmer, Josef (1789 - 1874)

tehtailija, kartanonomistaja

Museovirasto.

Josef Brehmer, vuoteen 1850 Bremer, karkasi kotoaan Suomen sotaan ja taisteli myöhemmin muun muassa Napoleonia vastaan. Sotilasuran jälkeen hän ryhtyi tehtailijaksi ja tilanomistajaksi. Hän omisti aikanaan Jokioisten kartanot, verkatehtaan ja Högforsin ruukin.

Kun Josef Brehmer 1861 myi omistamansa Jokioisten kartanot pojilleen, kartanokokonaisuuteen kuului neljän ja puolen manttaalin päätila, 19 sivutilaa sekä 471 torppaa ja 104 muuta alustalaistilaa kolmen pitäjän alueella. Kaikkien tilusten yhteinen pinta-ala oli yli 26 000 hehtaaria. Tämän valtavan maaomaisuuden lisäksi Brehmer oli aiemmin omistanut Jokioisten verkatehtaan ja omisti edelleen Vihdin eli Karkkilan Högforsin ruukin. Kaikessa toimessaan hän oli raudankova ja taitava liikemies, mutta hänessä oli myös annos seikkailijaa, joka oli alun perin aikonut sotilasuralle.

Josef Brehmerin Västeråsissa syntynyt isoisä (->) Jacob Bremer muutti 16-vuotiaana Turkuun velipuolensa kauppa-apulaiseksi, perusti kymmenen vuotta myöhemmin oman liikkeen ja alkoi harjoittaa ulkomaankauppaa. Myöhemmin hän hankki osuuksia Someron Åvikin lasitehtaasta ja joistakin vesisahoista sekä turkulaisista sokeri-, tupakka- ja buldaanitehtaista. Yhdessä lankonsa Hans Henrik Wittfoothin kanssa hän perusti Järvenojan paperitehtaan Prunkkalaan (Auraan) 1764. Hän oli myös Turun huomattavimpia laivanvarustajia, ja hänen hallussaan olivat Turun molemmat laivanveistämöt. Lisäksi hän omisti Tuorlan ja Raadelmaan ratsutilat lähellä Turkua.

Jacob Bremerin poika Josef Bremer vanhempi (1743 - 1814) osti Wechterin verkatehtaan Turusta sekä Teijon ja Perniössä sijaitsevan Kirjakkalan ruukit laajoine tiluksineen. Teijoon hän perusti Suomen ensimmäisen rautavalimon. Ansioistaan hän sai (->) Kustaa III:lta ylitirehtöörin arvonimen. Elämänsä loppuvaiheessa hänet kuitenkin asetettiin mielisairauden vuoksi holhouksenalaiseksi.

Josef Bremer vanhemmalla oli kaikkiaan seitsemän aikuiseksi kasvanutta poikaa, joista Robert Bremer (1777 - 1844) tuli tunnetuksi omalaatuisista astrologisista ja meteorologisista tutkimuksistaan ja ennustuksistaan. Josef Bremer vanhemman veli Carl Fredrik Bremer (1770 - 1830) omisti isänsä perintönä Tuorlan kartanon ja hänen tyttärensä (->) Fredrika Bremer puolestaan antautui 1828 kirjailijaksi, teki laajoja matkoja aina Palestiinaan ja Amerikkaan asti ja kirjoitti useita näiltä matkoilta aiheensa saaneita teoksia.

Josef Bremer nuorempi, joka vuodesta 1850 alkoi kirjoittaa nimensä muodossa Brehmer, opiskeli ylioppilaana Uppsalan yliopistossa mutta tuli 1805 apulaiseksi isänsä liikkeeseen. Suomen sodan puhjettua 1808 hän meni isänsä vastustuksen vuoksi salaa armeijan palvelukseen ja sai ylioppilaana lankonsa majuri Gustaf Wilhelm Schalienin tuella tykkijunkkarin viran. Hän haavoittui Alavuden taistelussa, korotettiin upseeriksi ja sai urhoollisuusmitalin. Kun Suomen armeija antautui Sievissä 25.3.1809, hän joutui venäläisten vangiksi.

Rauhan solmimisen jälkeen Brehmer siirtyi tykistön aliluutnanttina Ruotsin armeijaan, osallistui 1813 - 1814 sotaretkeen Napoleonia vastaan ja erosi 1817 kapteenin arvoisena. Samana vuonna hän palasi Suomeen ja osti veljeltään Hans Henrik Bremeriltä Kirjakkalan ruukin.

Brehmer vuokrasi 1822 Jokioisten kartanon, joka maaherra (->) Erns Gustaf von Willebrandin kuoleman jälkeen oli jäänyt tämän vävyn (->) Carl Erik Mannerheimin ja serkun (->) Adolf Fredrik von Willebrandin hoitoon. Kartanolle etsittiin edelleen ostajaa, mutta kun Suomesta ei löytynyt kyllin maksukykyistä aatelista, Brehmer tarjoutui lunastamaan sen. Kartano oli vanha säteri ja Brehmer oli porvarillista syntyperää, minkä vuoksi kauppa kohtasi vastustusta. Muita ostajia ei kuitenkaan löytynyt, joten hän sai ostaa kartanon kaikkine sivutiloineen, rauta- ja verkatehtaineen sekä myllyineen ja sahoineen 100 080 hopearuplan hinnasta 1827. Samaan aikaan hän myi Kirjakkalan ruukin.

Brehmer oli ponteva liikemies ja isäntänä ankara. Hän harrasti uudistuksia ja saattoi rappiolle päässeen kartanon viljelykset mallikelpoiseen kuntoon, mutta samalla hän pyrki alistamaan alueen niin sanotut sukuoikeustilat kartanon alustalaisiksi ja lisäsi entisten alustalaistensa verorasituksia. Vanhetessaan hän halusi myydä kartanon, mutta tehtailija (->) Gustaf August Wasastjernan 1853 tarjoama 268 000 hopearuplaakaan ei riittänyt, vaan hän vaati yhä lisää. Lopulta hän myi tilakokonaisuuden pojilleen Walfrid ja Kasimir Brehmerille 1861. Kartanoita jäi hoitamaan verenmyrkytyksen vuoksi toisen jalkansa menettänyt ja sen takia puujalkapatruunaksi sanottu Kasimir Brehmer, jolta puuttui isänsä liikemiesmäinen kovuus. Pojat muuttivat 1871 omistuksen osakeyhtiöksi, jonka nimeksi tuli myöhemmin Jokkis Gods Aktiebolag.

Josef Brehmer kehitti rautateollisuutta ja otti käyttöön uusia ulkomailla keksittyjä raudanmellotusmenetelmiä niin Jokioisissa kuin 1836 ostamassaan ja silloin vielä Vihtiin kuuluneessa Högforsin (Karkkilan) ruukissa. Brehmerin innovaatio oli ryhtyä valmistamaan Högforsin huonolaatuisesta takkiraudasta valutuotteita, ja ruukin toiminta rakentuikin tästä syystä poikkeuksellisesti kotimaan markkinoiden varaan. Jokioisissa alettiin 1846 tehdä nauloja, joita sittemmin vietiin runsaasti myös Venäjälle. Högforsissa Brehmerin apuna toimi hänen vanhin poikansa Walfrid Brehmer, josta tuli sittemmin vuorihallituksen intendentti.

Jokioisten verkatehdas oli annettu vuokralle jo ennen Brehmerin aikaa, ja Brehmerin aikana vuokraajaksi tuli ensin (->) Axel Wahren, joka 1851 siirtyi myöhempään Forssaan, sekä hänen jälkeensä A. I. Frietsch, joka 1850-luvun lopulla siirsi verkatehtaan Jokioisista Tampereelle.

Josef Bremer vsta 1850 Brehmer S 27.1.1789 Turku, K 5.12.1874 Vihti. V tukkukauppias, tehtailija, ylitirehtööri Josef Bremer ja Anna Charlotta Kijk. P 1817 - 1874 serkun tytär Anna Sofia Albertina Baer S 1797, K 1878, PV kapteeni Anders Baer ja Albertina Bremer. Lapset: Walfrid Leopold S 1818, K 1887, vuorihallituksen intendentti, valtioneuvos, P Augusta Andersin; Sofie Emelie S 1819, K 1838; Anders Akates S 1822, K 1843, Ruotsin armeijan aliluutnantti; Anselm Blechard Kasimir S 1827, K 1884, ruukinisäntä, P Fredrika Serlachius; Axel Ehrenfried S 1829, K 1864, kartanonomistaja, P Fredrika Serlachius; Knut Hugo Verner S, K 1830.

URA. Ylioppilas Uppsalan yliopistossa 1801.

Kauppa-apulainen 1805; tykistöjunkkari, upseeri 1808; Ruotsin armeijan aliluutnantti 1813; luutnantti 1814; kapteeni 1817; ruukinomistaja 1817; kartanonomistaja 1827.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. O. Anttila, Kartanosta kunnaksi : Jokioisten historia. 1991.

Viljo Rasila

Julkaistu 18.7.2000.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI