Bruun, Christian (1789 - 1864)

kauppias, sahanomistaja, kauppaneuvos

Christian Bruun oli Haminan johtava kauppias. Hän hankki omistukseensa merkittävän osan Kymenlaakson sahateollisuutta ja omisti parhaimmillaan laivanvarustajana yli puolet Haminan laivastosta. Hänen kuolinpesänsä konkurssi lopetti toistasataa vuotta kestäneen Bruunin suvun mahtiaseman Haminassa, sillä myös hänen poikansa, neljännen polven haminalaiskauppias ja kolmannen polven kauppaneuvos Jean Bruun joutui konkurssiin.

(->) Bruunin suvun ensimmäiset kauppiaat saapuivat Haminaan pikkuvihaa edeltävänä aikana. Veljekset Johan (1714 - 1756) ja Heino Erik Bruun (1716 - 1790) onnistuivat edullisilla naimakaupoilla perimään osia haminalaisten Clayhillsin ja Teschen kauppahuoneiden omaisuuksista sekä valtaamaan kaupungista venäläisiä paenneiden kauppiaiden jättämiä markkinoita.

Johan Bruunin poika Carl Bruun (1748 - 1809) kohosi setänsä ja serkkunsa varjosta vähitellen sekä sukunsa että Haminan kauppiaiden ykkösmieheksi. Äitinsä Kristina Dorotea Clayhillsin sukulaisten myötävaikutuksella hän loi hyvät suhteet Pietariin ja käytti niitä taitavasti kaupalliseksi edukseen. Carl Bruun hankki itselleen osuuden Viialan vesisahasta ja oli perustamassa Voikosken sahaa, jonka isännöitsijänä hän myös toimi. Hän veistätti Tervasaaren telakalla 1780-luvulla Haminan laivaston ylpeyden, fregatti Paul Petrovitchin. Haminan laivaston kärsittyä merkittäviä menetyksiä 1788 - 1790 (->) Kustaa III:n sodassa Venäjän ja Ruotsin välillä Carl Bruun jäi lopulta vuosisadan vaihteessa kaupungin ainoaksi suolantuojaksi. Hän omisti myös kaupungin viinanpolttoprivilegiot 20 vuoden ajan.

Vanhan Suomen sahaliikettä koskeneet lainsäädännölliset rajoitukset sekä levoton kansainvälinen tilanne vaikeuttivat Carl Bruunin viimeisten vuosien keskeisiä liiketoimia. Toisaalta hän näyttäisi tehneen edullisia kauppoja venäläisten hyökkäysjoukojen kanssa Suomen sodan aikana. Bruunin merkittävimpiä omistuksia olivat Oravalan kartano Valkealassa sekä Haminaan 1790-luvulla rakennettu kaupungin ensimmäinen kivirakenteinen kaksikerroksinen yksityistalo.

Carl Bruunin pojista kauppiaina menestyivät parhaiten kauppaneuvos Anton (1778 - 1824) sekä tämän varhaisen kuoleman jälkeen Christian. Ilmeisesti Pietarissa osan koulutuksestaan saanut Christian Bruun puhui ruotsin ohella saksaa, ranskaa, englantia ja venäjää. Hän sai kauppaneuvoksen arvon vain 30-vuotiaana, ja perusteena oli innokas toiminta yleisen hyödyn puolesta. Christian Bruunin taloudellisen menestyksen perustana olivat osin perityt, osin itse hankitut osuudet lukuisisssa lähiseudun vesisahoissa Ummeljoella, Partakoskella, Tainakoskella, Tervarummussa, Pitkäkoskella, Metsäkylässä ja Korkeakoskella. 1830-luvun puolivälissä alkanut sahateollisuuden vahva noususuhdanne näkyi myös Haminan laivanvarustuksen elpymisessä. Huomattavimmaksi varustajaksi ja tärkeimmäksi suolantuojaksi kohosikin Bruun, jonka osuus Haminan kauppalaivastosta kohosi parhaimmillaan yli puoleen. Näiltä ajoilta lienee peräisin myös kuuluisa haminalainen sanonta "Jumala ja kauppaneuvos". Bruunin merkitystä korostivat myös sukulaissuhteiden kautta solmitut hyvät suhteet korkean tason pietarilaisiin virkamiehiin.

Krimin sodan jälkeen 1850-luvun lopulla iäkkään Christian Bruunin rinnalle suvun liiketoimien johtajaksi kohosi hänen vanhin poikansa, 1850 porvarinoikeudet saanut Johan (Jean) Bruun. Laajan kirjaston itselleen hankkinut Jean Bruun oli isänsä lailla hyvin kielitaitoinen, mutta luonteeltaan hän lienee ollut kuitenkin isäänsä levottomampi. Saksalaiseen liike-elämään nuoruudessaan tutustunut Jean Bruun kohdisti tarmonsa lähinnä teollisiin hankkeisiin. Hän hankki 1850 omistukseensa Pieksämäeltä Porsaskosken ruukin, osti (->) Erik Johan Längmanilta 1856 lisäosuuden Ummeljoen sahaan sekä puolikkaan Muuramen vesisahasta. Sippolan Saveron lasitehtaan osakkaaksi hän tuli 1858. Jean Bruunin toimeliaisuus näkyi monella taholla. Hän harjoitti soiden kuivausta Vehkalahdella vuokraamillaan suoalueilla ja sai tästä lempinimen Suo-Janne. Hän urakoi kadettikoulun rakennustöitä, hoiti vakuutusyhtiön edustajana haaksirikkoutuneiden laivojen selvittelyä ja oli tukemassa säästöpankin perustamista Haminaan.

Porsaskosken ruukki tiloineen, myllyineen ja sahaprivilegioineen tuotti omistajilleen kuitenkin raskaita tappioita. Laitokset tarvitsivat jatkuvasti täydennystöitä ja korjauksia tuotannon pysyessä runsaasta työvoimasta huolimatta vähäisenä. Huolia lisäsi myös Sippolan lasitehdas, jota uudistettiin pariin otteeseen 1861 ja 1863. Hämmästys oli kuitenkin Haminassa suuri, kun poikansa ja vävyjensä teollisia liiketoimia takaajana rahoittaneen kauppaneuvos Christian Bruunin kuolinpesä asetettiin talvella 1864 konkurssiin. Korttitalon lailla kaatuivat tämän jälkeen toistasataa vuotta Haminan liike-elämää hallinneen Bruunin kauppiassuvun muutkin kauppiasjäsenet, Christianin vävy ja Jeanin serkku, Pietarissakin vaikuttanut kauppaneuvos Ludvig Bruun (1814 - 1886) sekä Jean Bruun.

Bruunien konkurssit olivat paitsi merkkejä perinteisen kauppahuoneen tekemistä virheistä, myös osa suomalaisen talouselämän silloista kriisiä, joka oli seurausta huonoista sadoista, markan revalvoinnista ja ankarista luotonrajoituksista. Bruunien konkurssit tuntuivat laajalti Haminan koko liike-elämässä. Jean Bruun karkasi konkurssihakemuksensa jätettyään Englantiin, mistä hänet houkuteltiin kuitenkin palaamaan takaisin kotimaahansa. Hänet tuomittiin elinikäiseen konkurssiin ja menettämään kansalaisluottamuksensa. Jean Bruun eli viimeiset vuotensa vaimonsa sukulaisten ostamassa Sairilan kartanossa Mikkelin maalaiskunnassa.

Christian Bruun S 1.11.1789 Hamina, K 28.1.1864 Hamina. V kauppias Carl Bruun ja Elisabeth Fabritia. P1 1812 - Maria Elisabet Pasko S 1787, K 1816; P2 1816 - Anna Sophia von Daehn S 1798, K 1854, P2 V tilanomistaja, hovineuvos Johan von Daehn ja Katarina von Brandt. Lapset: Christina Dorothea S 1813, P kaupanvälittäjä Johan Christian Dahler; Alexandrine S 1814, K 1889, P arkkipiispa Edvard Bergenheim; Johannes (Jean) S 1817, K 1872, kauppaneuvos; Catharina S 1819, K 1880, P serkku, kauppaneuvos Ludvig Bruun; Fredrik S 1820, K 1859, kauppias; Sofie S 1821, K 1893; Nathalia S 1824, K 1855, P everstiluutnantti, pankinjohtaja Peter Gustaf Grenqvist; Christian S 1827, K 1832; Anna S 1831, K 1848; Wilhelm S, K 1835; Elisabeth S 1837, P insinöörieversti Alexis Kollman; Lovisa elossa 1893.

URA. Kauppias Haminassa; laivanvarustaja; sahanomistaja; tilanomistaja.

Haminan kaupunginvanhimpien puheenjohtaja 1824 - .

Alankomaiden pääkonsuli 1824 - .

Kunnianosoitukset: Kauppaneuvos 1819.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Arki ja murros : tutkielmia keisariajan lopun Suomesta. 1990: T. Mauranen, Kapteenin flyygeli ja muita seurauksia Bruunin kauppahuoneen konkurssista Haminassa 1864; S. Nordenstreng, Haminan kaupungin historia I - III. 1909 - 1912; S. Nordenstreng, A. Halila, Haminan historia I - II. 1974 - 1975.

Jouni Yrjänä

Julkaistu 6.6.2003. Päivitetty 3.11.2008.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI