Tandefelt, Adolf (1747 - 1822)

senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, Turun hovioikeuden presidentti, Vaasan läänin maaherra, vapaaherra

Suomen tullessa liitetyksi Venäjän keisarikunnan alaisuuteen Adolf Tandefelt oli jo tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran Ruotsin palveluksessa. Siitä huolimatta hän suhtautui myötämielisesti uuteen hallitusvaltaan ja sai luottamustehtäviä Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Adolf Tandefelt syntyi Hartolan Koskipään kartanossa kornetti Otto Tandefeltin ja Ottiliana Lovisa Gylleneckerin perheeseen. Opiskeltuaan Turun akatemiassa Adolf Tandelfelt pääsi Turun hovioikeuden auskultantiksi 1763, ja hänet nimitettiin hovioikeuden ylimääräiseksi kanslistiksi 1764 sekä ylimääräiseksi notaariksi 1765. Osallistuessaan sekä Norrköpingin että Tukholman valtiopäiville 1769 ja 1770 Tandefelt toimi niiden salaisen valiokunnan sihteerinä.

Tandefeltin urakehitys sai uutta nostetta sen jälkeen, kun hän oli 1772 osallistunut kuningas (->) Kustaa III:n vallankaappaukseen (->) Jacob Magnus Sprengtportenin avustajana erityisesti Suomen suunnalla. Tandefeltin luottamusasemaa osoittaa, että kun suomalaiset joukot saapuivat Tukholmaan, Tandefelt sai lukea kuninkaan läsnä ollessa niiltä otettavan uskollisuuden valan. Vuonna 1775 Tandefeltista tuli Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, 1778 Vaasan läänin vt. maaherra, 1782 Oulun läänin ja 1785 jälleen Vaasan läänin maaherra.

Kustaa III:n murhan jälkeen onni kuitenkin kääntyi, ja 1794 holhoojahallitus erotti Tandefeltin Vaasan maaherran virasta. Tandefelt vetäytyi tilanomistajaksi Koskipään kartanoonsa vuoteen 1800, jolloin hänet nimitettiin Ruotsin korkeimman oikeuden jäseneksi. Vuonna 1805 hän palasi Suomeen tultuaan nimitetyksi Turun hovioikeuden presidentiksi.

Kustaa III:n ja sittemmin myös (->) Kustaa IV Adolfin suosiosta nauttinut Tandefelt pääsi 1809 myös uuden hallitsijan, Venäjän keisarin (->) Aleksanteri I:n suosioon. Porvoon valtiopäivillä hänet määrättiin suorittamaan oikeuskanslerille kuuluvia tehtäviä, ja hän sai lukea valtiopäiville annettavan esityksen hallituskonseljin perustamisesta. Valtiopäivien päätyttyä hänet korotettiin vapaaherraksi.

Yhtä suosittu Tandefelt ei ollut vertaistensa keskuudessa. Valittaessa jäseniä perustettavaan hallituskonseljiin Tandefelt ei saanut lainkaan oman säätynsä eli aateliston eikä myöskään porvarissäädyn kannatusta. Epäluottamus lienee johtunut Tandefeltin osallistumisesta avustajana vuoden 1772 vallankaappaukseen ja sitä seuranneesta nopeasta ylenemisestä. Kenties juuri tästä syystä Tandefeltin vaikutusvalta hallituskonseljissa jäi melko vähäiseksi, vaikka hän joskus konseljin vanhimpana jäsenenä joutuikin hoitamaan osastojen yhteisistuntojen puheenjohtajuutta. Toisaalta hän kannatti selkeästi hallituskonseljin aseman vahvistamista ja vastusti Pietarissa sijaitsevan Suomen asiain komitean valtapyrintöjä.

Merkittävän luottamustehtävän Tandefelt sai 1811, kun hallituskonselji huolestui sille tiedoksi annetuista kenraalikuvernöörin ja prokuraattorin johtosäännöistä. Tandefelt ja talousosaston jäsen C. Idman lähetettiin Pietariin näennäisesti esittämään hallitsijalle kiitokset vahvistetusta menosäännöstä mutta tosiasiassa ilmaisemaan konseljin huolestumisen johtosäännöistä. Harkittuaan asiaa neuvonantajiensa kanssa hallitsija suostuikin johtosääntöjen tarkistamiseen ja niiden soveltamisen keskeyttämiseen.

Hallituskonselji asetti 1814 Tandelfeltin puheenjohtajaksi lakikomiteaan, jonka piti poistaa vanhat, vain Ruotsia koskevat lait ja lisätä vuoden 1808 jälkeen Suomessa julkaistuja lakeja uuteen lakikokoelmaan. Komitea yritti sovittaa Suomen lakeja uuteen valtiolliseen asemaan sekä muodollisesti että sisällöllisesti, mutta loppujen lopuksi sen työstä ei tullut koskaan valmista.

Perinteisesti Tandefeltia on pidetty hyvää tarkoittavana mutta heikkotahtoisena ja vaikutuksille alttiina. Pohjanmaan läänien maaherrana hän oli kuitenkin saanut hyvän maineen ja saavuttanut lääniensä asukkaiden luottamuksen. Adolf Tandefelt ei perustanut omaa perhettä vaan adoptoi veljenpoikansa Adolf Fredrik Tandefeltin.

Adolf Tandefelt S 8.8.1747 Hartola, K 5.1.1822 Helsinki. V kornetti Otto Tandefelt ja Ottiliana Lovisa Gyllenecker. Lapsi (adoptoitu): Adolf Fredrik S 1778, K 1831, hovioikeudenneuvos.

URA. Ylioppilas 1761; Turun hovioikeuden auskultantti 1763, ylimääräinen kanslisti 1764, varanotaari 1765; laivaston sotatuomari ja sotasihteeri 1770; hovioikeudenneuvos Vaasan hovioikeudessa 1775; Vaasan läänin varamaaherra 1778; Oulun läänin maaherra 1782; Vaasan läänin maaherra 1785 - 1794; Ruotsin korkeimman oikeuden jäsen 1800 - 1805; Turun hovioikeuden presidentti 1805; Porvoon valtiopäivien oikeuskansleri 1809; Suomen hallituskonseljin jäsen, oikeusosaston varapuheenjohtaja 1809; lakikodifikaatiokomitean puheenjohtaja 1814.

Edustaja valtiopäivillä 1769, 1770, 1778, 1789, 1800.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Pohjantähden R 1784, K 1802; P. Annan R 1 1808; P. Aleksanteri Nevskin R 1817. Vapaaherra 1809.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. O. Jussila, Suomen perustuslait venäläisten ja suomalaisten tulkintojen mukaan 1808 - 1863. 1969; K. Korhonen, Suomen asiain komitea. 1963; M. Tyynilä, Senaatti : tutkimus hallituskonselji-senaatista 1809 - 1918. 1992.

Kristiina Kalleinen

Julkaistu 23.3.2007. Päivitetty 14.2.2008.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI