de Geer till Tervik, Robert Wilhelm (1750 - 1820)

hallituskonseljin jäsen, maamarsalkka, kreivi

P. O. Welin 1977. Museovirasto.

Tervikin kartanon Pernajassa omistanut R. W. de Geer till Tervik oli ensimmäisiä merkittäviä suomalaisia, jotka hyväksyivät venäläisten valloittajien uuden hallinnon. Hän oli aatelissäädyn maamarsalkka Porvoon valtiopäivillä 1809 ja samana vuonna perustetun hallituskonseljin sotilastoimituskunnan päällikkö kuolemaansa 1820 asti.

De Geerin alun perin hollantilainen suku on saanut nimensä Maastrichtin läpi virtaavasta Geer-virrasta, joka on Maasin sivujoki. Suku tuli Ruotsiin 1627, ja pian tämän jälkeen suvun päämies, kauppias ja ruukinomistaja Louis De Geer aateloitiin. Robert Wilhelm De Geer polveutuu suvun vapaaherrallisesta haarasta. Isänsä jälkiä astellen hän palveli upseerina Savon joukoissa ja vuodesta 1778 Ruotsin lähetystössä Venäjän hovissa, mutta otti jo 1783 eron everstinä. Samana vuonna hänet määrättiin Kyminkartanon läänin varamaaherraksi. Hän menetti virkansa 1789, kun hän oli liian lähellä (->) Georg Magnus Sprengtportenin johtamaa Suomen itsenäisyysmiesten piiriä. Tästä syystä hän eli syrjässä julkisesta elämästä Tervikin kartanossa Pernajassa, kun Suomen sodan aikana venäläisten mielenkiinto kohdistui häneen.

Venäläisten rauhoittamispolitiikan käynnistäminen Suomessa kiteytyy De Geeriin, joka kohtasi ensimmäisenä suomalaisena rajan yli marssineet venäläiset joukot Loviisassa 20.2.1808. Yhdessä muiden seudun huomattavien kartanonomistajien kanssa hän pyysi venäläisten joukkojen komentajalta kartanoilleen suojajoukkoja. Myönteinen suhtautuminen valloittajaan palkittiin nopeasti. De Geerille myönnettiin 13.1.1809 Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki, ja hänestä tuli aatelissäädyn puhemies eli maamarsalkka Porvoon valtiopäivillä. Tämän jälkeen hänet korotettiin kreivilliseen arvoon 18.7.1809 ja nimitettiin seuraavana päivänä sotilastoimituskunnan päälliköksi hallituskonseljiin eli myöhempään senaattiin.

R. W. de Geer till Tervikin toiminta senaatissa ei ollut mitenkään mainittavaa ja hän teki harvoin aloitteita. Pitkän sairauden takia hän ei voinut hoitaa tehtäviään moneen vuoteen ennen kuolemaansa, vaan hänellä oli sotilastoimituskunnassa apulainen jo vuodesta 1811. Ahkerammin hän käytti virka-asemaansa ylimääräisten taloudellisten etujen hankkimiseen.

Salaneuvoksen arvon 1817 saanut de Geer oli keskeisiä seurapiirielämän tähtiä. Hänen tyttärensä pääsi keisarinnan hovineidoksi 1811, ja hänen poikansa sai vävyikseen valtion korkeita virkamiehiä, joukossa yksi senaattori, sekä upseereita.

Robert Wilhelm De Geer af Tervik vsta 1809 de Geer till Tervik S 6.9.1750 Pernaja, K 4.11.1820 Helsinki. V valtaneuvos, vapaaherra Otto Wilhelm De Geer ja Anna Dorotea Muhl. P 1785 - vapaaherratar Vivika Eleonora Hastfehr, PV eversti, vapaaherra Berndt Johan Hastfehr ja kreivitär Fredrika Brigitta Bonde af Björnö. Lapset: Vivika Dorotea Brita S 1788, K 1849, hovineiti; Otto Berndt S 1789, K 1808; Robert Arvid S 1791, K 1792; Robert Fredrik S 1797, K 1847.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. N. Dahlgren, Ätten De Geer. 1920.

Raimo Savolainen

Julkaistu 6.9.2001. Päivitetty 22.4.2008.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI