Ladau, Gustaf Wilhelm (1765 - 1833)

senaattori, postitirehtööri, todellinen valtioneuvos

C. Grünberg. Suomen kansallismuseo. Museovirasto.

Kun Suomi siirtyi Ruotsilta 1809 Venäjän keisarin hallitsemaksi suuriruhtinaskunnaksi, Suomeen luotiin omat hallintoelimet. Suomen postilaitoksen järjestäminen annettiin G. W. Ladaun tehtäväksi. Tämä vaikutusvaltainen senaattori ja postitirehtööri suoritti tehtävän tavalla, jolla hän ansaitsi keisarin luottamuksen, mutta herätti Suomessa erityisesti kirjesensuurin vuoksi runsaasti arvostelua.

Gustaf Wilhelm Ladau polveutui Suomessa palvelleesta sotilassuvusta (-> Ladau-suku). Hän teki nopeasti nousevan mutta lyhyen uran Suomen armeijassa. Kustaa III:n sodan aikana kapteeni Ladau oli ylipäällikkö C. G. Armfeltin adjutanttina ja myös kuningas (->) Kustaa III:n esikunta-adjutanttina. Ura Ruotsin armeijassa päättyi Anjalan upseerisalaliiton paljastumiseen. Yhtenä Anjalan liittokirjan allekirjoittajista Ladau pakeni tammikuussa 1789 Venäjälle ja astui siellä armeijan palvelukseen. Ladau erosi armeijasta 1795 ja ryhtyi hoitamaan Shuvalov-suvun lahjoitustiloja Venäjän haltuun joutuneilla Karjalan ja Savon kaakkoisilla rajaseuduilla, jotka sittemmin on tunnettu Vanhana Suomena. Suomen sodan alettua hänet lähetettiin erikoistehtäviin Suomeen. Hän toimi Venäjän ylipäällikön siviilikanslian virkamiehenä ja sittemmin kenraalikuvernöörin kanslian vaikutusvaltaisena päällikkönä.

Ladaulle oli luvattu hallitustason virka Suomesta. Kesäkuussa 1810 hänet nimitettiin Suomen postitirehtööriksi ja syyskuussa 1811 hallituskonseljin jäseneksi. Venäläisten silmälasien läpi asioita katsova, koleerinen ja voimakastahtoinen Ladau rakensi Suomeen postilaitoksen, joka muistutti paljolti venäläistä järjestelmää ja jossa yleisvaltakunnalliset intressit oli otettu huomioon. Strategisesti tärkeimpiin tehtäviin hän rekrytoi kannaltaan luotettavia virkamiehiä.

Erityisen kiistelty Ladau oli sen vuoksi, että hänen johtamansa virasto harjoitti sensuuria ja salaista postilähetysten tarkastusta, mikä ei luonnollisesti jäänyt täydelliseksi salaisuudeksi. Virallisen urkkijan tehtävä ja maine aiheuttivat tyytymättömyyttä. Venäjän hallituksen salainen tiedonantaja raportoikin Helsingistä 1826, että Ladauta pidettiin juonittelijana ja halveksittiin yleisesti.

Toisaalta Ladaun työtarmo, ahkeruus ja saavutukset nostivat hänet päätä ylemmäs muita virkaveljiään. Keskusviraston päällikkönä esikuvallinen Ladau oli vaativa ja täsmällinen. Suomen postin "pääjohtajista" hän on ehdottomasti ollut vaikutusvaltaisin.

Ladaun mielestä Suomi oli liitettävä niin läheisesti kuin mahdollista keisarikuntaan. Ladaun saamat huomionosoitukset kertovatkin, että hän oli keisarin uskottu luottomies, jota arvostettiin suuresti. Ladau sai 1817 valtioneuvoksen ja 1822 todellisen valtioneuvoksen arvon.

Suomen kansallisessa historiankirjoituksessa G. W. Ladaun jälkimaine on ollut huono. Jo (->) A. I. Arwidsson muisti Ladauta muistelmissaan nimityksellä "suuri hirttämätön". Ladaun kuolinsanoman saatuaan nuori (->) Zachris Topelius merkitsi elokuussa 1833 päiväkirjaansa: "Vihdoinkin paholainen nappasi itselleen hyvän paistin."

Gustaf Wilhelm Ladau S 27.3.1765 tai 28.3.1766 Iisalmi, K 16.8.1833 Helsinki. V majuri Fredrik Wilhelm Ladau ja Anna Kristina Furumarck. P1 1804 - 1817 (ero) Amalia Helena von Vegesack S 1777, K 1818, P1 V asessori, hovineuvos Georg Ludvig von Vegesack ja Ottiliana Helena von Gersdorff; P2 1817 - Fredrika Sofia Fock K 1849, P2 V majuri Georg Johan Fock ja vapaaherratar Ulrika Beata Rehbinder. Lapset: Casimir Alexander S 1805, K 1815; Anna Ottilia S 1806, K 1896, P lääninsihteeri Adolf Wilhelm Ladau; Maria Adelheid S 1808, K 1809; Viktorina Helena S 1810, K 1830, P alikapteeni Georg Gabriel von Haartman; Fabian Fredrik Vilhelm S 1813, K 1814; Maria Elisabeth Vilhelmina S 1815, K 1854, P kruununvouti Uddo Sten Casimir Gripenberg; poika S, K 1818.

URA. Kirjoitettu Savon kevyeen jalkaväkirykmenttiin 1769; korpraali 1777; kersantti 1779; vänrikki 1779; kadetti Haapaniemen sotakoulussa 1782; Porin rykmentin vänrikki 1783, ensimmäinen adjutantti 1785; kapteeni, ylipäällikön adjutantti, kuninkaan esikunta-adjutantti 1788; paennut Venäjälle 1789; tuomittu Ruotsissa menettämään virkansa, omaisuutensa, aatelisarvonsa ja henkensä 1789, tuomio peruttu 1810; palvellut Venäjän armeijassa, kapteeni, sivuadjutantti 1790 - 1795; ottanut osaa Puolan sotaan 1794; Shuvalov-suvun lahjoitustilojen hoitaja 1795 - 1808; Venäjän ulkoasiainkollegion kuvernementtisihteeri 1808; ylipäällikkö von Buxhoevenin siviilikanslian päällikkö 1808; saanut takaisin aatelisarvonsa Suomessa 1809; Suomen postilaitoksen johtaja 1810 - ; hallituskonseljin talousosaston (senaatin) jäsen 1812 - .

Edustaja Porvoon valtiopäivillä 1809.

Kunnianosoitukset: Lukuisia korkeita venäläisiä kunniamerkkejä ja huomionosoituksia. Kollegiasessori 1808; hovineuvos 1809; kollegineuvos 1811; valtioneuvos 1812; todellinen valtioneuvos 1817.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J.-P. Pietiäinen, Suomen Postin historia I. 1988; R. Savolainen, Suosikkisenaattorit : keisarin suosio suomalaisten senaattoreiden menestyksen perustana 1809 - 1892. 1994; Suomen keskushallinnon historia 1809 - 1996. 1996. M. Tyynilä, Senaatti : tutkimus hallituskonselji-senaatista 1809 - 1918. 1992.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: Suomen Posti.

Jukka-Pekka Pietiäinen

Julkaistu 6.9.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI