Orlova-Tshesmenskaja, Anna (1785 - 1848)

maanomistaja, sahanomistaja, maaorjuuden vastustaja

Museovirasto. Portraits russes des XVIIIe et XIXe siecls. St. Peterburg 1906.

Kreivitär Anna Orlova-Tshesmenskaja oli yksi niistä venäläisistä aatelisista, jotka omistivat lahjoitusmaita niin sanotussa Vanhassa Suomessa. Anna Orlova jatkoi alueella isänsä Aleksei Orlov-Tshesmenskin aloittamaa liiketoimintaa ja perusti muun muassa Suojärvelle 1809 Pyhän Annan ruukin.

Anna Aleksejevna Orlova-Tshesmenskajan setä, keisarinna (->) Katariina II:n suosikki ja rakastaja, kreivi Grigori Grigorjevitsh Orlov oli ostanut pietarilaisen professori Jacob Ursinuksen konkurssihuutokaupasta 1777 Laatokan Karjalassa sijainneen Salmin lahjoitusmaan. Alue oli Vanhaa Suomea, johon kuuluivat vuosien 1721 ja 1743 rauhoissa Venäjään liitetyt Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinssit. Kreivi Orlov kuoli lapsettomana, ja omaisuus jaettiin hänen veljiensä kesken. Salmin lahjoitusmaan peri Anna Orlovan isä kreivi Aleksei Grigorjevitsh Orlov-Tshesmenski.

Yhdessä veljiensä Grigorin, Fjodorin ja Vladimirin kanssa Aleksei Orlov vaikutti Katariina II:n vallankaappauksen onnistumiseen 1762, ja tiettävästi veljekset murhasivat Katariinan puolison keisari (->) Pietari III:n. Ansioistaan heidät korotettiin kreiveiksi ja heille annettiin suosionosoituksena kunniamerkkejä, titteleitä, rahaa, maatiloja ja sieluja eli maaorjia. Aleksei Orlov loi uran Venäjän laivastossa, ja hänet ylennettiin amiraaliksi ja Général en Chefiksi. Hänen johtamansa venäläinen laivasto-osasto löi turkkilaiset Khioksen saaren ja Anatolian rannikolla olevan Cesmen kaupungin välisessä salmessa 1770. Voiton muistoksi keisarinna liitti kreivin nimeen Tshesmenski-kunnialisäyksen.

Kreivitär Anna Orlova-Tshesmenskaja oli perheen ainoa lapsi. Äiti, kreivitär Jevdokija Nikolajevna Lopuhina kuoli 1786, ja tyttären kasvatus jäi isälle, joka hankki tyttärelleen aikakauden parhaan mahdollisen sivistyksen. Anna Orlova oli tunnettu hyvästä kielitaidostaan: hän osasi sujuvasti ranskaa, saksaa, englantia ja venäjää. Sulavakäytöksinen ja kaunis nuori kreivitär innoitti aikansa taiteilijoita; muun muassa kuuluisa runoilija G. R. Derzhavin kirjoitti runoja Annan kauneudesta. Tunnetuin kosija oli vaikutusvaltainen kreivi P. A. Zubov, joka muistetaan parhaiten Katariina II:n viimeisenä rakastajana.

Yksi vakavasti otettavista sulhasehdokkaista oli ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgoruki (1780 - 1808), joka kaatui Koljonvirran taistelussa Iisalmen lähellä Suomen sodan aikana. Anna Orlova sai näihin aikoihin uskonnollisen herätyksen, eikä hän halunnut enää solmia avioliittoa. Varakas kreivitär rakennutti tiettävästi M. P. Dolgorukin muistolle omistetun Salmin ortodoksisen kirkon, joka valmistui 1824. (->) C. L. Engelin suunnittelema kirkko nimettiin (-> Nikolaus) Pyhälle Nikolaokselle, ja se vaurioitui pahoin jatkosodan aikana. Suku pystytti ruhtinas Dolgorukin hautamuistomerkin Koljonvirran taistelupaikan läheisyyteen.

Uskonnollisesta herätyksestään huolimatta Anna Orlova ei jättänyt hovia, jossa hänet oli esitelty Katariina II:n viimeisenä elinvuotena 1796. Kamarineidon (kamer-frejlina) arvon hän sai 1817, ja keisari (->) Nikolai I:n kruunauksen yhteydessä hän sai naisille tarkoitetun Pyhän Katariinan ritarikunnan pienen ristin. Anna Orlova kuului Nikolai I:n puolison keisarinna (->) Aleksandra Feodorovnan (1798 - 1860) lähipiiriin ja seurasi tätä useilla koti- ja ulkomaanmatkoilla.

Isänsä kuoleman 1807 jälkeen Anna Orlova peri suunnattoman maaomaisuuden Moskovan, Pietarin, Jaroslavlin, Orelin ja Viipurin kuvernementeista. Aleksei Orlov oli ostanut tammikuussa 1804 kenraali Jevgeni Kashkininin leskeltä Suojärven pitäjän Salmin vierestä. Orlov oli harjoittanut Salmissa sekä lähiympäristössä Impilahdella ja Sortavalan pitäjässä merkittävää sahaustoimintaa. Hän oli ollut Vanhan Suomen suurin yksityinen sahayrittäjä, joka sahasi lähes kolmasosan kaikesta Viipurin kuvernementin puutavarasta. Anna Orlova jatkoi isänsä liiketoimintaa ja perusti muun muassa Suojärvelle 1809 Pyhän Annan ruukin, jota myöhemmin kutsuttiin Annantehtaaksi. Salmin ja Suojärven lahjoitusmaan hän myi pietarilaiselle Feodul ja Sergei Gromovin omistamalle kauppahuoneelle 1825.

Anna Orlova ei hyväksynyt maaorjuutta, vaan piti sitä epäinhimillisenä ja yksilönvapautta loukkaavana järjestelmänä. Humaanisuudestaan ja laupeudestaan tunnettu kreivitär antoi jakaa joka vuosi ilmaista viljaa tuhansille hädänalaisille talonpojilleen eri puolilla Venäjää sijaitsevilla maatiloillaan. Kreivitär osoitti hyväntahtoisuuttaan myös salmilaisia talonpoikia kohtaan antamalla anteeksi heidän verorästejään sekä auttamalla hätään ja puutteeseen joutuneita.

Anna Orlova-Tshesmenskajan omaisuus arvioitiin hänen kuollessaan 45 miljoonaksi hopearuplaksi. Siitä suurin osa oli testamentattu eri luostareille ja kirkoille. Osaa omaisuudesta valvoi keisari (->) Paavali I:n puolison keisarinna (->) Maria Feodorovnan (1759 - 1828) nimeä kantava instituutti, joka tuki kreivitär Orlova-Tshesmenskajan varoilla muun muassa eri puolilla Venäjää sijaitsevien tyttökoulujen ja pedagogisten instituuttien toimintaa.

Anna Aleksejevna Orlova-Tshesmenskaja S 2.5.1785 Moskova, K 5.10.1848 Jurjevin luostari, Novgorodin kuvernementti, Venäjä. V amiraali, Général en Chef, kreivi Aleksei Grigorjevitsh Orlov-Tshesmenski ja kreivitär Jevdokia Nikolajevna Lopuhina.

URA. Salmin ja Suojärven lahjoitusmaan omistaja 1807 - 1825.

Perustanut Pyhän Annan ruukin Suojärvelle 1809.

Kunnianosoitukset: Kamarineidon arvo 1817; P. Katariinan r. 1826.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. Ahvenainen, Suomen sahateollisuuden historia. 1984; J. Paaskoski, Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710 - 1826. 1997; I. Sourander, Salmin pitäjän vaiheita. 1937.

Jyrki Paaskoski

Julkaistu 20.8.1999.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI