Eek, Johan Fredrik (1758 - 1820)

eversti, sotakirjailija

J. R. Danielson, Finska kriget och Finlands krigare 1808 - 1809. 1897.

Miehistönsä ihailema Johan Fredrik Eek kunnostautui Suomen sodassa rykmenttinsä mukana pääarmeijan kaikissa yhteenotoissa. Sodan jälkeen hän muutti Ruotsiin, jossa hänen uransa vähitellen hiipui taloudellisten vaikeuksien kourissa. Vielä ennen kuolemaansa Eek julkaisi omaelämäkertansa, joka jätti jälkensä myöhempään kirjallisuuteen.

Johan Fredrik Eek kuului isän puolelta aatelittomaan siviilivirkamiehistöön. Hän opiskeli Turussa ja aikoi virkamiesuralle, mutta joutui kuitenkin korpraaliksi Henkirakuunarykmenttiin, josta sai aatelisten tovereittensa nöyryyttämänä siirron Porin rykmenttiin. Sen kapteenina hän taisteli (->) Kustaa III:n sodassa Haminassa 1788 sekä Porrassalmella 1789 ja allekirjoitti perääntyvissä joukoissa Anjalan liittokirjan. Rauhan palattua Eek oli pitkän aikaa porilaisten joukkojensa majurina, kunnes joutui 1807 sotatoimiin Pommerissa ja osallistui Stralsundin puolustukseen.

Suomen sodassa 1808 - 1809 miehistönsä ihailema Eek kunnostautui rykmenttinsä mukana pääarmeijan kaikissa yhteenotoissa. Erityisen merkittävä hänen panoksensa oli Lapualla heinäkuussa 1808, jolloin hän everstiluutnantiksi ylennettynä johti rynnäkköä vihollisen asemiin. Hän suunnitteli tämän jälkeen sissisotaa Keski-Suomessa, mutta joutui riitaan muitten upseerien kanssa ja ylipäällikkö (->) C. J. Adlercreutzin epäsuosioon. Syynä erimielisyyksiin oli paitsi Eekin kunnianarka luonne myös hänen kyvyttömyytensä suurempien sotatoimien johtamiseen. Suuren osan syksyä 1808 Eek oli sairaana, ja hän parani vasta pohjoisen armeijan antauduttua 25.3.1809. Hän palasi tämän jälkeen kotiseudulleen mutta muutti Haminan rauhan jälkeen pysyvästi Ruotsiin. Eekin koti oli sodan aikana joutunut venäläisten ryöstämäksi ja hänen kuuromykkä veljensä kidutetuksi kostoksi hänen johtamastaan sissisodasta.

Emämaassa Eek sai odottaa kauan uutta virkaa, kun häntä epäiltiin syyttä erään Adlercreutzia vastaan suunnatun kiistakirjasen tekijäksi. Vuoden 1813 alussa hänestä kuitenkin tehtiin eversti, ja hän osallistui Norjan sotaan Jämtlandin rykmentin päällikkönä. Eekin taloudellinen asema heikkeni kuitenkin koko ajan: hän oli menettänyt kotinsa, viraton aika oli tullut kalliiksi ja everstin vakanssista piti maksaa akordi eli korvaus viran myyjälle. Kun kuningas ei myöntänyt korkeampaa palkkaa tai lainaa, Eek erosi, teki konkurssin ja joutui lyhyeksi aikaa velkavankeuteen. Hänen sanotaan elättäneen itseään Tukholmassa halonhakkaajana tai kantajana Miekkaritariston tähti työpuserosta riippuen.

Eek kirjoitti omaelämäkerran, josta ilmenevät täysin hänen kunnianarkuutensa, ylpeytensä ja riidanhalunsa. Teos ja muut Eekin paperit vaikuttivat (->) Gustaf Montgomeryn teokseen Suomen sodasta 1808 - 1809, mikä taas puolestaan jätti jälkiä (->) J. L. Runebergin tuotantoon. Runeberg on kuvannut Eekin hahmoa runossa Döbeln Juuttaalla, ja lisäksi suomalaissyntyinen 1800-luvun romaanikirjailija (->) Gustaf Henrik Mellin on kirjoittanut Eekin perheen vaiheita sivuavan novellin Paavo Nissinen.

Johan Fredrik Eek S 15.7.1758 Rauma, K 3.1.1820 Tukholma. V hovioikeudenneuvos Johan Eek ja Anna Sophia Jerlström. P 1781 - vapaaherratar Sofia Christina von Düben S 1759, K 1822, PV Johan Gabriel von Düben ja Christina Aurora Liljemarck. Lapset: Sofia Kristina S 1782, K 1852 ; Ulrika Wilhelmina S 1786, K 1826; Johanna Fredrika S 1788, K 1844.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. F. Eek, En officerares vid f. d. Finska Armén lefnadshandelser och missöden. Stockholm 1819.

Kari Tarkiainen

Julkaistu 22.4.1998.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI