Montgomery, Gustaf (1791 - 1861)

Västerbottenin läänin maaherra, sotahistorioitsija, eversti

Museovirasto.

Gustaf Montgomery osallistui aliupseerina Suomen sotaan 1808 -1809. Sodan jälkeen hän ryhtyi kirjoittamaan yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista. Hänen merkittävin saavutuksensa oli laajan sotahistoriallisen teoksen julkaiseminen 1842. Kirja liittyi Ruotsissa käytyyn väittelyyn syistä, jotka johtivat Suomen menettämiseen Venäjälle.

Kemissä upseeriperheeseen syntynyt Gustaf Montgomery osallistui Suomen sotaan 1808 - 1809 aliupseerina (->) J. A. Sandelsin prikaatissa. Kun suomalaiset joukko-osastot oli sodan jälkeen lopetettu Ruotsissa, Montgomery jatkoi Haaparannan rajavartiossa ja osallistui tämän jälkeen Norjan sotaretkeen 1814. Hän jätti 1821 majurina aktiivipalveluksen ja alkoi viljellä pientä maatilaa Värmdössä Tukholman ulkopuolella.

Montgomeryn uudeksi toimialaksi tuli yhteiskunnallinen ja poliittinen kirjoittelu. Hän julkaisi lyhyen aikaa viikkolehteä Medborgerlig militär tidning, avusti Allmänna journalenia ja hyökkäsi G. Adlersparren vuoden 1809 vallankumouksesta esittämää kuvaa vastaan. Aatelismiehenä Montgomery osallistui valtiopäiville ja ajoi ritarihuoneessa liberaaleja uudistuksia mutta halusi säilyttää aatelin riippumattomana säätynä ja kuninkaan neuvonantajana. Eräs Montgomeryn ehdotuksista oli, että upseerikasvatus pitäisi siirtää tavallisiin lukioihin.

Montgomery muutti 1834 perheineen Husåhon Jämtlandiin, missä hänestä tuli kuparikaivoksen johtaja. Hän sai kaivoksen kannattamaan ja edisti työläisten sosiaalisia oloja. Hän julkaisi Jämtlandin-aikanaan pamfletin En röst från fjellen (1840), jossa hän vaati valtiopäivien uudistamista. Montgomerystä tuli 1842 Västerbottenin läänin maaherra Uumajassa. Hän toimi Ruotsin pohjoisimmassa läänissä eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1856 mutta osoittautui liian kiivaaksi ja autoritaariseksi ja joutui usein konflikteihin.

Montgomeryn merkittävin saavutus oli teos Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland åren 1808 och 1809 (2 osaa, 1842). Hän oli työskennellyt aiheensa parissa 1820-luvulta alkaen ja kerännyt aineistoa muun muassa lehdissä veteraaneille julkaistujen vetoomusten avulla. Kuninkaallisen kirjaston hoitaja (->) Adolf Iwar Arwidsson oli tarkistanut Montgomeryn käsikirjoituksen ja vaikuttanut siinä esiintyvään näkemykseen. Syy Suomen menettämiseen oli Montgomeryn mukaan (->) Kustaa IV Adolfissa ja sodanjohdossa, kun taas yksinkertaiset suomalaiset sotilaat olivat tehneet parhaansa puolustaakseen maataan. Kirja liittyi Ruotsissa käytyyn väittelyyn kysymyksestä, kuka oikeastaan oli syypää Suomen menettämiseen. Montgomery välitti Vänrikki Stoolin tarinain tekijälle (->) J. L. Runebergille käsityksen kavalletusta maasta, jonka urhoolliset sotilaat olivat käyneet toivotonta puolustustaisteluaan ylivoimaista vihollista vastaan. Runebergin kiitollisuus Montgomeryä kohtaan näkyy molempien kirjeenvaihdosta, joskaan tämä kiitollisuus ei mennyt niin pitkälle, että runoilija olisi ottanut Montgomeryn mukaan "Vänrikkeihinsä". Montgomery sai Ranskan Kunnialegioonan nauhan teoksestaan, kun se oli käännetty ranskaksi.

Siirryttyään eläkkeelle Montgomery eli Tukholmassa ja seurusteli kirjallisten piirien ja ritarihuoneen vasemmistosiiven kanssa. Hän perusti 1859 Finska gillet -yhdistyksen, joka oli tarkoitettu kaikille suomalaissyntyisille ja joka oli järjestyksessä toinen suomalainen yhdistys Ruotsissa. Finska gillet keskittyi Suomen sodan sankareiden muiston vaalimiseen loistavilla banketeilla, joihin yhteiskunnan kerma osallistui.

Gustaf Montgomery matkusti toukokuussa 1860 ensimmäistä kertaa nuoruutensa jälkeen Suomeen valtionarkistonhoitaja (->) J. J. Nordströmin seurassa ja joutui promootion yhteydessä suurten huomionosoitusten kohteeksi, jotka eivät miellyttäneet viranomaisia. (->) Zachris Topelius kirjoitti hänen kunniakseen runon, ja kun Montgomery kävi Porvoossa, Runeberg improvisoi hänelle yöllä katujuhlassa puheen Sotilaspoika-runostaan.

Gustaf Adolf Montgomery S 24.5.1791 Kemi, K 26.5.1861 Tukholma. V majuri Gustaf Adolf Montgomery ja Hedvig Helena Löthman. P 1826 - Hedvig Elisabet Wallmark S 1804, K 1874, PV kanslianeuvos Peter Adam Wallmarck ja Sofia Elisabeth Isoz. Lapset: Hedvig Clara Gabriella S 1827, K 1898, P1 Hans Brandel, P2 Peter Prydts Bloch; Carl Magnus Gustaf S 1829, K 1831; Lovisa Elisabeth Charlotta S 1832, K 1901, P Fredrik Beskow; Gustaf Gabriel S 1836, K 1837; Mathilda Sofia Carolina S 1838, K 1923; Carl Gustaf Oskar S 1841, K 1863; Märta Maria Augusta S 1843, K 1906, P Oskar Berg; Oskara Carolina Gustafva S 1844, K 1929, P Johan Axel Bergström.

URA. Rummunlyöjä Pohjanmaan rykmentissä 1802; korpraali 1804; varusmestari Kajaanin pataljoonassa 1805; furiiri, lippumies, kersantti, vääpeli 1808; lippujunkkari, vänrikki, luutnantti 1809; rajavartioston johtaja Haaparannassa 1810 - 1813; kapteeni Västerbottenin rykmentissä 1816; majuri Jämtlandin jääkärirykmentissä 1818; ero 1821; everstiluutnatti (reservissä) 1826; Gustafin ja Karlbergin kuparikaivoksen johtaja Husåssa 1834 - 1841; eversti 1835 (reservissä); Jämtlandin läänin vt. maaherra 1841, maaherra 1842; Västerbottenin läänin maaherra 1842 - 1856.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Miekka-r. R 1820; Ranskan Kunnialegioonan ups. 1847; Ruotsin Pohjantähden K 1856.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. A. Mäkelä-Alitalo, Porvoon kaupungin historia III:1. 2000; K. Tarkiainen, Finnarnas historia i Sverige 2. 1993.

Kari Tarkiainen

Julkaistu 22.4.1998.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI