Duncker, Joachim Zachris (1774 - 1809)

everstiluutnantti

Joachim Zachris Duncker kuuluu Suomen sodan 1808 - 1809 sankareihin. Hänelle on J. L. Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissaan omistanut erään taiteellisesti merkittävimmän runonsa Heinäkuun viides päivä.

Majuri Gustaf Fredrik Dunckerin perheeseen syntyi 1774 esikoispoika, joka kasteessa sai nimen Joachim Zachris. Suku oli isän puolelta nähtävästi alunperin saksalaista sotilassukua, joka Ruotsin suurvaltakautena oli Inkerinmaan kautta kotiutunut Suomeen. Sen jäsenistä kukaan ei ollut kohonnut erityisen merkittäviin asemiin, mutta lukuisat Dunckerit olivat kunniakkaasti palvelleet maataan sotilaana. Äidin puolelta Joachim Zachris oli tunnettua suomalaista (->) Cygnaeuksen pappissukua.

Joachim Zachris oli lapsuudestaan predestinoitu sukunsa uralle: sotilaaksi. Hänet merkittiin jo viisivuotiaana Savon jääkärirykmentin kirjoihin aliupseerina. Ajan tavan mukaan nuorelle tulokkaalle pyrittiin näin takaamaan mahdollisuus menestyksekkääseen upseerin uraan.

Ainakin Joachim Zachris Dunckerin kohdalla sotilasura alkoi komeasti. Hänet oli viisitoistavuotiaana ylennetty vänrikiksi, ja hän joutui mukaan Kustaan sodan tapahtumiin. Erikoisesti Pirttimäen taistelussa hän kunnostautui huimalla rohkeudellaan ja sai jo tuolloin maineen hyvänä upseerina.

Kun Suomen sota puhkesi 1808, Duncker osallistui siihen Savon prikaatiin kuuluvan Sulkavan komppanian päällikkönä. Ajan tavan mukaan hän oli joutunut ostamaan vakanssinsa edeltäjältään, ja ilmeisesti juuri tästä syystä hän oli joutunut odottamaan aina vuoteen 1807 päästäkseen komppanian päälliköksi. Rahojen kokoaminen ei ollut köyhälle upseerille helppoa.

Eversti (->) Johan Adam Cronstedtin johtama Savon prikaati peräytyi venäläisten tieltä nopeasti kohti pohjoista. Kuopion luona se aikoi ensin asettua vastarintaan, mutta sitten Cronstedt katsoi venäläisten ylivoiman liian suureksi ja jatkoi perääntymistä. Kapteeni Duncker oli etuvartion komentajana jätetty Jynkän kalliolle, missä hänen runsaan kahden komppanian ja yhden tykin vahvuinen osastonsa joutui ottamaan vastaan koko vihollisarmeijan hyökkäyksen. Väitetään, että Cronstedt oli yksinkertaisesti unohtanut antaa etujoukolle käskyn perääntymisestä. Koska käskyä ei kuulunut, Duncker pysyi paikoillaan niin kauan kuin mahdollista, ja vetäytyi sitten jäitä myöten Toivalan salmelle.

Duncker osallistui myös Pulkkilan taisteluun 2.5.1808 ja kunnostautui siinä määrin, että hänet palkkioksi lähetettiin viemään tieto voitollisesta taistelusta Tukholmaan. Kuningas ylensi Dunckerin majuriksi ja myönsi hänelle Miekkaritarikunnan ritarimerkin. Palattuaan Duncker sai määräyksen johtaa osastoa, jonka tehtäväksi annettiin vihollisen kuormaston kaappaaminen Paukarlahdella. Kaappaus onnistui, ja lähes koko kuormasto joutui Dunckerin miesten käsiin.

Kesällä 1808 majuri Duncker taisteli (->) Johan August Sandelsin alaisena Savossa. Sandels käytti häntä monissa uhkarohkeutta ja aloitekykyä vaativissa tehtävissä, ja Duncker suoritti annetut tehtävät yleensä menestyksekkäästi. Tavallisesti venäläiset olivat näissä kahakoissa ylivoimaisia, mutta Duncker pystyi suorittamaan tehtävänsä tai ainakin johtamaan joukkonsa suuremmitta tappioitta turvaan. Toivalan salmen taistelussa hän ja hänen upseeritoverinsa (-> Gustaf Edelstam) Gustaf Fahlander ja (->) Karl Wilhelm Malm karkottivat pistinhyökkäyksellä ja suistivat salmeen vihollisen hyökkäävän joukon. Tässä taistelussa hurja päällekäymisen henki auttoi suomalaisia yllätykseen Dunckerille tyypilliseen tapaan.

Suomen armeijan joutuessa vetäytymään Länsipohjaan Duncker seurasi mukana. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi helmikuussa 1809.

Vuonna 1809 sotaa käytiin suhteellisen laimeasti. Kesällä venäläiset kuitenkin kiihdyttivät sotatoimiaan saadakseen Ruotsin suostumaan rauhantekoon. Ruotsin armeijan vetäytyessä venäläisten tieltä Hörneforsin luona 5. heinäkuuta Duncker johti jälkijoukkoa. Kun operaatiota johtava ylipäällikkö, kenraali Sandels leikkimielisesti epäili Dunckerin pelkäävän käskiessään miestensä suojautua, tämä kieltäytyi silmittömästi suuttuneena vetäytymästä, vaikka sai siihen Sandelsilta käskyn. Hän kieltäytyi myös antautumasta ylivoimaiselle viholliselle ja sai näin taistelussa surmansa. Venäläiset hautasivat hänet sotilaallisin kunnianosoituksin, ja upseeritoverit pystyttivät myöhemmin haudalle muistokiven.

Joachim Zachris Duncker on saanut maineen "urhoollisista urhoollisimpana" sotilaana, kuten (->) J. L. Runeberg häntä luonnehtii. Maine on epäilemättä oikeutettu. Lisäksi Duncker oli taitava ja aloitekykyinen upseeri, joka ammatti- ja johtamistaitonsa ansiosta kuuluu Suomen sodassa taistelleiden upseerien korkeimpaan kastiin. Häntä on myös pidetty suomalaisen sotilaskunnon ruumiillistumana ja esikuvaksi kelpaavana sankarihahmona. Hänen kuolemansa traagisuus, mikä johtuu suureksi osaksi sen turhuudesta ja hyödyttömyydestä, on myös lisännyt hänen jälkimainettaan. Nuorena kuollut urhoollinen sankari elää muistossa kauemmin kuin pitkän päivätyön tehnyt, vähemmän loistava kumppaninsa. J. L. Runeberg ilmaisee tämän runossaan seuraavasti:

Mut kysy, jos sa milloinkaan urhoisan vanhan sotilaan ajalta tapaat tältä: oliko miestä kuitenkin, jok oli kaikist urhoisin? Saat vakaan vastuun hältä: "Niin, herra, tunsin Dunckerin."

Joachim Zachris Duncker S 12.11.1774 Ristiina, K 6.7.1809 Hörnefors, Ruotsi. V majuri Gustaf Fredrik Duncker ja Brita Cygnaeus. P 1805 - Maria Charlotta Tuderus S 1788, K 1858, PV maanmittari Daniel Tuderus ja Anna Charlotta Westermarck. Lapsi: Gustaf S 1807, K 1863.

URA. Aliupseeri Savon jääkärirykmentissä 1779; vänrikki 1789; aliluutnantti 1795; luutnantti 1802; kapteeni 1804; majuri 1808; everstiluutnantti 1809.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Miekka-r. R 1808.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. F. Cygnaeus, Bilder ur förgångna tiders lif I : Joachim Zachris Duncker och hans omgivning. 1858; J. R. Danielson, Suomen sota ja Suomen sotilaat vuosina 1808 - 1809. 1896.

Kaunokirjallisuus: M. Waltari, Vallaton Waltari. 1957: Suomalainen hymy.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Mitalit: J. Munsterhjelm. 1924.

JOACHIM ZACHRIS DUNCKERIN MUKAAN NIMETTY. Dunckerinkatu 1928, Helsinki.

Veli-Matti Syrjö

Julkaistu 6.9.2001. Päivitetty 22.4.2008.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI