Alopaeus, David (1769 - 1831)

diplomaatti, kreivi

Museovirasto.

Kreivi David Alopaeus oli merkittävimpiä Aleksanteri I:n ajan Venäjää palvelleita diplomaatteja; hän osallistui moniin suurvaltojen välisiin neuvotteluihin ja niiden valmisteluihin 1800-luvun alussa. Suomessa hänet muistetaan lähinnä Haminan rauhansopimuksen venäläisenä neuvottelijana ja itäsuomalaisen Alopaeusten pappissuvun jäsenenä. David Alopaeuksen ja hänen veljensä Maximilianin urat keisarikunnan ulkoasiainhallinnon palveluksessa kertovat myös niistä mahdollisuuksista, joita monikansallisesta ja -kulttuurisesta 1700-luvun Viipurista kotoisin olevilla kielitaitoisilla ja kyvykkäillä miehillä oli käytettävissään.

Frans David Alopaeuksen isä oli Viipurin tuomiorovasti Magnus Alopaeus ja äiti saman kaupungin tunnettuun porvarissukuun kuulunut Maria Christina Tesche. Avioliitosta syntyi neljä poikaa ja 14 tyttöä, joista suurin osa kuoli lapsena. Perheen esikoisesta Maximilianista ja nuorimmasta pojasta Frans Davidista tuli diplomaatteja. Tytöt avioituivat itäsuomalaisiin Forssmanien, (->) Lavoniusten ja Dannenbergien pappis-, virkamies- ja porvarissukuihin. Etunimensä Frans David sai puoli vuotta aikaisemmin kuolleelta sedältään, varakkaalta kauppaporvari Frans Alopaeukselta. Äiti Maria Christina vierasti Frans-nimeä ja kutsui poikaansa Davidiksi, kuten tämä itsekin.

Viipurin käskynhaltijan, Württembergin prinssin ja myöhemmän kuninkaan (->) Friedrich Wilhelmin myötävaikutuksella David Alopaeus pääsi opiskelemaan arvostetun Stuttgartin sotilasakatemian eli Hohe Karlsschulen diplomaattilinjalle, mistä hän siirtyi veljensä Maximilianin tapaan opiskelemaan oikeustieteitä Göttingenin yliopistoon 1785. Hän aloitti diplomaatin uransa Maximilianin johtamassa Venäjän Berliinin-lähetystössä nimineuvoksen arvoisena lähetystöavustajana 1789 ja kolme vuotta myöhemmin hän oli Frankfurt am Mainissa tulevan keisari (->) Aleksanteri I:n valtakunnankanslerin, kreivi (->) N. P. Rumjantsevin sihteerinä.

David Alopaeus nimitettiin 1796 sihteeriksi Venäjän Tukholman-lähetystöön ja 1803 Venäjän Tukholman täysivaltaiseksi ministeriksi ja lähettilääksi. Suomen sodan alussa 1808 ruotsalaiset vangitsivat hänet, mutta kolmen kuukauden vankeuden jälkeen hänet vapautettiin ja kuljetettiin ruotsalaisella fregatilla Libaun satamakaupunkiin Kuurinmaalle. Kun kuningas (->) Kustaa IV Adolf oli syösty vallasta ja Ruotsin uudeksi kruununprinssiksi oli valittu Ponte Corvon ruhtinas Jean Baptiste Bernadotte, valtaistuimella Karl XIV Johan, rauhanneuvottelut Venäjän ja Ruotsin välillä saatiin käyntiin. Ruotsin edustajina neuvotteluja johtivat Pietarin lähettiläs kreivi (->) Curt von Stedingk ja Venäjän edustajina ulkoministeri Rumjantsev ja David Alopaeus. He myös allekirjoittivat hallitsijoidensa nimissä rauhansopimuksen Haminassa syyskuussa 1809.

Alopaeus kutsuttiin 1810 jäseneksi Aleksanteri I:n niin sanotun salaiseen neuvostoon, jossa sotilas- ja ulkopoliittisten asioiden lisäksi käsiteltiin myös keisarikunnan läntisten kuvernementtien hallintokysymyksiä. Yhdessä kenraali, paroni (->) Gustaf Mauritz Armfeltin kanssa Alopaeus valmisteli Vanhan Suomen liittämistä Suomen suuriruhtinaskuntaan. Kreivi Adam Czartoryskin kanssa hän pohti Puolan tulevaa asemaa keisarikunnan yhteydessä.

Aleksanteri I:n ja Napoleonin välien kiristyminen 1810-luvun alussa vilkasti diplomatiaa, kun Venäjän lähettiläät eri puolilla Eurooppaa yrittivät päästä perille Ranskan aikomuksista. Haminan rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen David Alopaeus määrättiin ensin Napoliin, missä hän yritti luoda ystävällismielisiä suhteita Turkkiin. Sitkeänä neuvottelijana tunnetun Alopaeuksen diplomatia osoittautui menestykseksi, kun Turkki jättäytyi sodan ulkopuolelle Napoleonin hyökättyä Venäjälle 1812. Alopaeus nimitettiin 1811 Venäjän lähettilääksi vanhaan opiskelukaupunkiinsa Stuttgartiin, jossa hänen tehtävänään oli seurata Napoleonin ja tämän liittolaisen Württembergin kuninkaan, entisen Viipurin kuvernementin käskynhaltijan ja Alopaeuksen hyväntekijän Friedrich Wilhelmin yhteydenpitoa.

Napoleonin tappio Venäjällä ja Manner-Euroopan johtavaksi valtioksi nousseen Venäjän eteneminen syvälle Eurooppaan edellyttivät diplomaattisia neuvotteluja Ranskan vasallivaltioiden tulevasta asemasta. Venäjän Preussin-lähettiläänä David Alopaeus osallistui näihin neuvotteluihin vuodesta 1813 lähtien. Venäjän intressinä oli Ranskan vallankumousta edeltäneen tasapainojärjestelmän palauttaminen Itävallan ja Englannin tuella. Vasallivaltioiden muuttaminen Venäjälle ystävällismielisiksi oli Aleksanteri I:n tärkeimpiä diplomaattisia tavoitteita, sillä hän pyrki luomaan Ranskan ympärille eräänlaisen puskurivyöhykkeen, joka torjuisi vallankumouksellisten aatteiden leviämistä. Myös David Alopaeus osallistui tämän politiikan toteuttamiseen, kun hänet nimitettiin Lothringenin (Lorrainen) kenraalikuvernööriksi 1814. Alopaeus johti Nancysta käsin menestyksellisesti Mosellen, Meurthen, Meusen, Vosges'n ja Marnen departementteja (läänejä). Hänen pyrkimyksensä vakiinnuttaa Lothringenin hallinnolliset olot saivat myös paikallisen väestön hyväksymisen. Nancysta käsin Alopaeus osallistui myös Wienin kongressiin 1814 - 1815 Venäjän lähetystön täysivaltaisena jäsenenä.

Vuotta myöhemmin Alopaeus palasi takaisin Berliiniin. Aleksanteri I:n luottomiehenä hän oli järjestelemässä suuriruhtinas Nikolai Pavlovitshin, myöhemmän keisari (->) Nikolai I:n, avioliittoa Preussin kuninkaan Friedrich Wilhelm III:n tyttären (-> Aleksandra Feodorovna) Charlotten kanssa 1817. Seuraavan vuosikymmenen alussa Alopaeus neuvotteli Venäjälle tärkeän kauppasopimuksen Preussin kanssa ja kävi arkaluontoisia neuvotteluja Puolan asemasta molempien valtioiden yhteydessä. Kreivi David Alopaeus kuoli Berliinissä 62-vuotiaana 1831.

Frans David Alopaeus S 19.12.1769 Viipuri, K 16.5.1831 Berliini. V Viipurin tuomiorovasti Magnus Magnuksenpoika Alopaeus ja Maria Christina Tesche. P 1802 - vapaaherratar Jeannette von Wenckstern S 1788, K 1869. Lapset: Aleksandrine S 2.8.1808, K 10.2.1848; Alexander S 1810, K 1841; Teodor S 1813, K 1862.

URA. Stuttgartin sotilasakatemian diplomaattilinjalla vuoteen 1785. Göttingenin yliopistossa harjoittamassa lakitieteen opintoja.

Lähetystöavustaja Berliinissä 1792; kreivi N. P. Rumjantsevin sihteeri Frankfurt am Mainissa 1796; lähestystösihteeri Tukholmassa; ministeri ja täysivaltainen lähettiläs Tukholmassa 1803 - 1808; Haminan rauhansopimuksen venäläinen neuvottelija, allekirjoittaja 5.9.1809; Aleksanteri I:n Salaisen neuvoston jäsen 1810 - 1811; lähettiläs Stuttgartissa 1811 - 1812, Berliinissä 1813 - 1831; Lothringenin kenraalikuvernööri 1814 - 1815.

Suomalainen vapaaherra 1819; puolalainen kreivi 1820.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Biographie Nouvelle des Contemporains. Paris 1820; S. Clason, Gustaf IV Adolf och den europeiska krisen under Napoleon. Stockholm 1913; R. Parisot, Histoire de Lorraine 3. Paris 1924; Russki Biografitsheski Slovar. S.-Peterburg 1896; S. M. Solovjev, Imperator Aleksandr I. Moskva 1995; E. Tuomas-Kettunen, Viipurista Euroopan huipulle : David Alopaeuksen elämänuran kuvaus. 1987.

Kaunokirjallisuus: L. Jääskeläinen, Nuori herra David Viipurista. 1963.

Jyrki Paaskoski

Julkaistu 6.9.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI