Bjerkén, Pehr af (1765 - 1818)

kirurgi, Suomen sodan ylilääkäri

Museovirasto.

Pehr af Bjerkén oli maineikas ruotsalainen lääkäri ja kirurgi, joka toimi Suomessa sotilaslääkärinä 1789 - 1790 ja 1808 - 1809. Hänen kuuluisuuttaan on lisännyt se, että hänet mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoissa Georg Carl von Döbelnin lääkärinä, joka oli suorittanut tälle vaikean leikkauksen musketinluodin otsaan aiheuttaman sotavamman vuoksi.

Pehr af Bjerkén oli 9-vuotias, kun hänen isänsä, lääketieteen tohtori ja asessori Pehr af Bjerkén vanhempi kuoli. Af Bjerkén nuorempi valitsi isänsä ammatin ja alkoi opiskella lääketiedettä. Hänet kirjattiin 1779 ylioppilaana Uppsalan yliopistoon, jossa hän suoritti 1785 filosofian tutkinnon ja puolusti 1787 maisterinväitöskirjaa.

Niin sanotun Kustaan sodan syttymisen jälkeen af Bjerkén sai syyskuussa 1788 kesken opintojensa komennuksen armeijan sairaalalääkäriksi Göteborgiin. Sen jälkeen hän oli armeijan lääkärinä Suomessa 1789 - 1790, viimeksi helmikuusta 1790 alkaen sairaalalääkärinä Loviisassa. Välillä hän suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon Uppsalan yliopistossa joulukuussa 1789.

Sodan päätyttyä af Bjerkén toimi Tukholmassa Ruotsin kirurgian uranuurtajan Olof af Acrelin apulaisena Serafiimilasaretissa. Sen jälkeen hän jatkoi 1792 opintojaan Uppsalan yliopistossa, jossa hän suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon kesäkuussa 1792 ja väitteli lääketieteen tohtoriksi huhtikuussa 1793 lapsivuodekuumetta koskevalla väitöskirjalla De indole et curatione febris puerperalis. Hänet promovoitiin poissaolevana lääketieteen tohtoriksi kesäkuussa 1793.

Ruotsin kirurgiseuralta saamansa apurahan turvin af Bjerkén lähti Lontooseen täydentämään kirurgisia taitojaan. Hän toimi 1793 - 1796 sairaalakirurgina sekä St. Thomas' että Guy's Hospitalissa kuuluisan kirurgin Henry Clinen johdolla. Lisäksi hän avusti tätä yksityispraktiikan hoidossa.

Vähäinen stipendi ei suinkaan riittänyt peittämään menoja, sillä elämä Lontoossa oli kallista. Sen vuoksi af Bjerkénin oli pyydettävä lisää rahaa kirurgiseuralta. Hän kirjoitti tohtori Daniel Théelille, että hän "on kyllä, piru vieköön, seurannut saamaansa neuvoa harrastaa uutterasti lääketieteen opintoja". Sen lisäksi hän kertoi noudattaneensa toistakin ohjetta: Ede, bibe, lude, post mortem nulla voluptas ("Syö, juo, leiki, kuolon jälkeen ei haluja ole"). Kirjeessään af Bjerkén ilmoitti raivostuvansa, ellei hän pian saa 300 puntaa lisää. Théelin ei auttanut muu kuin suostua pyyntöön. Kotimatkallaan af Bjerkén kävi tutustumassa sairaaloihin myös Pariisissa, josta hän matkusti Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin.

Kotimaahan saavuttuaan af Bjerkén asettui Tukholmaan, jossa hän toimi muun muassa sukupuolitautiparantolan lääkärinä elokuusta 1797 alkaen. Hän suoritti syyskuussa 1798 kirurgian maisterin tutkinnon, ja hänestä tuli vähitellen kuuluisa ja suosittu kirurgi. Heinäkuussa 1802 hänet nimitettiin kuningas (->) Kustaa IV Adolfin ensimmäiseksi henkilääkäriksi ja arkkiatriksi.

Suomen sodan sankari (->) Georg Carl von Döbeln oli aikaisemmin Kustaan sodan aikana saanut Porrassalmen taistelussa musketinluodin otsaansa. Taistelun jälkeen hän oli joutunut venäläisten vangiksi ja hoidettavaksi Mikkeliin. Hänet oli kuitenkin vapautettu pian, ja hän pääsi palaamaan Tukholmaan. Siellä Döbelnille suoritettiin vaikea kalloleikkaus, jonka jälkeen hänet tunnettiin mustasta otsasiteestään. Yksi säkeistö runossa Döbeln Juuttaalla (->) Johan Ludvig Runebergin teoksessa Vänrikki Stoolin tarinat viittaa otsan vammaan ja af Bjerkéniin (suomennos (->) Paavo Cajander):

Turhuutta paljon, tohtor', uskotahan, ma lienen vapaauskoja jos ken; mut lääketaitoon sai mun luottamahan tää otsani ja ystäväin Bjerkén.

Siis olen noudattanut tahtoanne, kuin lapsi maannut, niellyt rohtojanne ja niitä pöydälläni kärsinyt. Te tiedettänne seuraatten, sen tiedän, mut päiviäkö senvuoks maaten vietän? Ei, rikkokaa kuin mies sen säännöt nyt!

Edellä olevien säkeiden perusteella on päätelty, että af Bjerkén teki Döbelnille otsan korjausleikkauksen, mutta muut tiedot eivät tue tätä olettamusta. Perimätiedon mukaan lääkäri, jolle Döbeln Runebergin mukaan osoitti edellä mainitut sanansa, oli Johan Edgren (1782 - 1837).

Suomen sodan syttyessä af Bjerkén määrättiin 20.2.1808 Suomessa toimivan pohjoisen armeijan ensimmäiseksi kenttälääkäriksi. Lisäksi hän sai 28.2.1808 nimityksen Svean henkivartiokaartin rykmentinlääkäriksi. Armeijan lääkärin tehtävä oli epätoivoinen, ja kun af Bjerkén otti sen vastaan 11.4.1808, Ruotsin joukot olivat vetäytyneet jo Pohjanmaalle asti.

Lääkkeiden, sidetarpeiden, kaluston ja vaatetuksen puutteen lisäksi asioiden hoitamista vaikeutti af Bjerkénin ja intendentti, eversti von Platenin välille puhjennut riita. Potilaiden vähäisetkin hoitomahdollisuudet kariutuivat, kun von Platen määräsi sijoittamaan sairaat Oulun seudulla maalaispirtteihin ja saunoihin. Haavoittumisten lisäksi joukkoja vaivasivat kulkutaudit, ja kuolleisuus oli hirvittävän korkea. Lääkäreitä syytettiin laiminlyönneistä, mutta af Bjerkén puolusti heitä vaatien sotaoikeuden kutsumista koolle. Kiistan seurauksena von Platen vapautettiin tehtävästään.

Af Bjerkén oli armeijan ylilääkärinä helmikuun loppuun 1809, jolloin sotatoimet siirtyivät Ruotsin puolelle. Vaikeissa oloissa hän onnistui tehtävässään tyydyttävästi ja teki kaikkensa kurjuuden lievittämiseksi. Häntä pidettiin etevänä organisaattorina, joka arvovaltansa ansiosta sai pidetyksi ohjat käsissään. Hallinnon vaikeudet vaativat huomattavan osan af Bjerkénin ajasta, mutta hän näyttää osallistuneen myös käytännön lääkärintyöhön. Hänen kerrotaan osoittaneen urheutta taistelukentällä ja hoivanneen haavoittuneita kuulasateessa. Myös sotavangit hoidettiin, ja Venäjän keisari (->) Aleksanteri I myönsi af Bjerkénille venäläisen kunniamerkin, josta tämä kuitenkin kieltäytyi.

Suomen sodan päätyttyä af Bjerkén nimitettiin 23.4.1809 Uplannin rykmentin rykmentinlääkäriksi, ja kesäkuusta 1809 alkaen hän toimi Tukholmassa Serafiimilasaretin ylikirurgina. Syyskuun lopulla 1812 hän sai ylikenttälääkärin arvon, ja joulukuussa 1812 hänet nimitettiin prikaatinlääkäriksi 2. jalkaväkidivisioonan 3. prikaatissa.

Af Bjerkén kutsuttiin kesäkuussa 1809 Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi, ja huhtikuussa 1810 hän sai Collegium medicumin asessorin arvonimen. Hänet kutsuttiin myös The Medical Society of Londonin sekä La Société Médicale de Montpellierin jäseneksi. Af Bjerkén oli hyväntekeväisyysseura Pro Patrian jäsen joulukuusta 1815 alkaen. Lisäksi hänet nimitettiin useiden ritarikuntien ritariksi.

Af Bjerkén oli aikansa etevin ruotsalainen kirurgi, jonka diagnostista taitoa on kiitelty ja jolla oli korkea käsitys ammattinsa velvoituksesta. Hän oli etevä käytännön lääkäri ja taitava leikkaaja, joka uskaltautui tekemään menestyksellisesti myös aikaisemmin tuntemattomia leikkauksia. Af Bjerkénin kirjallinen toiminta oli niukkaa, ja hän julkaisi vain kolme lääketieteellistä kirjoitusta sarjassa Svenska Läkare Sällskapets Handlingar. Niistä yksi käsitteli arsenikin vaikutusta syöpähaavaumiin, muut olivat kirurgiaan liittyviä tapausselostuksia.

Lääketieteen professori (->) Israel Hwasser piti opettajanaan toiminutta af Bjerkéniä hyväsydämisenä, jalona ja nerokkaana, mutta toisaalta myös turhamaisena. Af Bjerkénin tiedetään olleen itsevaltainen ja puheissaan karkea. Sittemmin kuuluisa kirurgi C. J. Ekström kieltäytyi Serafiimilasaretin alilääkärin virasta arvellessaan, ettei hän tulisi toimeen af Bjerkénin kanssa. Viimeisinä elinvuosinaan af Bjerkénin mainitaan kallistuneen "hekumalliseen elämään". Kaikesta päätellen hänen alkoholinkäyttönsä oli runsaanlaista, ja hänen kerrotaan sanoneen, että hän luotti käteensä vasta parin lasillisen jälkeen.

Af Bjerkén matkusti 1818 Göteborgiin tekemään rakkokivileikkausta. Matkalla hän sairastui halvauskohtaukseen Jönköpingissä suomalaisen virkaveljensä (->) Jakob Edgrenin luona. Sairaus osoittautui kohtalokkaaksi, mutta itsetietoinen af Bjerkén ei epäillyt kuolinvuoteellakaan asemaansa Ruotsin ensimmäisenä kirurgina. Kun Edgren toi tiedon kuningas (->) Kaarle XIII:n kuolemasta, af Bjerkén totesi: "Niinpä niin, Ruotsin kuningas on kuollut, ja kirurgien kuningas seuraa pian perässä." Af Bjerkén haudattiin Dalan kirkkoon Skaraborgin läänissä, ja Edgren kirjoitti hänen arkulleen seuraavat sanat:

Genom läkekonstens makt en kraftig hjälp för den lidande mänskligheten bortgick Han Saknad af Nationen.

(Hän, joka lääkintätaidon halliten oli voimallinen apu kärsivälle ihmiskunnalle, meni pois kansakunnan kaipaamana.)

Pehr af Bjerkén S 2.1.1765 Tukholma, K 24.2.1818 Jönköping. V lääketieteen tohtori, asessori Pehr af Bjerkén ja Johanna Margareta Christiernin. P1 1798 - Brita Catharina Lind S 1768, K 1811, P1 V kornetti Georg Lind ja Johanna Hallenberg; P2 1811 - Sofia Christina Wetterqvist S 1783, K 1816, edellisen puolison käly, kapteeni Karl Magnus Lindin leski, P2 V majuri Olof Wetterqvist. Lapset: Pehr Wilhelm, lääketieteen kandidaatti; Johanna S 1800, K 1877, P kirkkoherra, lääketieteen tohtori Jakob Emanuel Arpi; Pehr Göran S 1803, K 1854, aliluutnantti.

URA. Ylioppilas Uppsalan yliopistossa 1779; filosofian tutkinto 1785; maisterinväitös 1787; kirurgian opintoja Tukholmassa 1788; lääketieteen kandidaatti 1789, lisensiaatti 1792, tohtori 1793 Uppsalan yliopistosta; kirurgian maisteri Tukholmassa 1798. Opintomatka Lontooseen 1793 - 1796.

Armeijan sairaalalääkäri Göteborgissa 1788; armeijan lääkäri Suomessa 1789 - 1790; lääkäri sotilassairaalassa Loviisassa 1790; lääkäri sukupuolitautiparantolassa Tukholmassa 1797; kuninkaan ensimmäinen henkilääkäri, arkkiatri 1802; pohjoisen armeijan ensimmäinen kenttälääkäri Suomessa 1808; Svean henkivartiokaartin rykmentinlääkäri 1808; Uplannin rykmentin rykmentinlääkäri 1809; Tukholman Serafiimilasaretin ylikirurgi 1809; prikaatinlääkäri 2. jalkaväkidivisioonan 3. prikaatissa 1812.

Kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen 1809.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Vaasa-r. R 1 21.9.1808; Illis quorum meruere labores kultainen am. 24.12.1808; Ruotsin Pohjantähden R 28.4.1814; Venäjän P. Vladimirin R 1810. Collegium medicumin asessorin arvo 1810; ylikenttälääkärin arvo 1812.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. K. E. Lindén, Sjukvård och läkare under kriget 1808 - 1809. 1908; K. Meurman, Per af Bjerkén : Suomen sodan ylilääkäri // Annales medicinae militaris Fenniae 68. 1993; K. Meurman, Döbeln ja hänen lääkärinsä : totta ja tarua // Hippokrates : Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 13. 1996; J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat. 1982; J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid I. Nyköping 1822.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Mitalit: L. Ahlborn. 1878, Ruotsi.

Arno Forsius

Julkaistu 4.5.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI