Hipping, Anders (1788 - 1862)

Uudenkirkon kirkkoherra, historiantutkija

SKS, Kirjallisuusarkisto.

Anders Hipping oli 1800-luvun alun ensimmäisiä "Pietarin tien" kulkijoita Suomen kulttuurielämässä: hän haki Vihdin kirkkoherran virkaa suoraan keisarilta ohittaen tavallisen hakumenettelyn, ja hänen menestyksensä kannusti samanlaiseen toimintaan myös muita. Pietarin hoviorkesterin viulistista papiksi kouluttauduttuaan Hipping kartoitti Suomen ja Venäjän varhaisia suhteita sekä välitti kulttuuritietoutta puolin ja toisin.

Pernajan kappalaisen poikana syntynyt Anders Hipping aloitti Porvoon lukion käytyään opinnot Turun akatemiassa, mutta toive muusikon urasta vei hänet Pietariin. Vuodesta 1807 lähtien Pietarin hoviorkesterissa soittavalla Hippingillä oli Suomen sodan puhjetessa ja maan muuttuessa Venäjän suuriruhtinaskunnaksi mahdollisuus tutustua henkilökohtaisesti Venäjän pääkaupungin ylimpään virkamiehistöön, kuten Haminan rauhan allekirjoittajiin kreivi (->) Nikolai Rumjantseviin ja Venäjän Tukholman lähettiläs (->) David Alopaeukseen, joka oli Porvoon piispaksi 1809 nimitetyn (->) Magnus Jacob Alopaeuksen ja Hippingin lukionopettajien sukulainen.

Hipping itse sai nimeä vuodesta 1810 julkaistuaan suosituksi tulleen ruotsalais-venäläisen keskustelusanakirjan. Piispa Alopaeus, joka tuli Pietariin liittämään Vanhan Suomen seurakuntia Porvoon hiippakuntaan ja organisoimaan alueen opetusta, innosti Hippingin valmistumaan vuodessa papiksi ja ryhtymään Pietarin suomalaislasten uskonnonopettajaksi sekä sen ohessa - Porvoon lukion historiaa kirjoittavan piispan tavoin - historiantutkijaksi. Hippingin ensimmäinen historiantutkimus oli 1817 ilmestynyt kertomus kotipitäjästä Pernajasta, ja 1845 syntyi vastaava kertomus Vihdistä. Tiedettä suosivan kreivi Rumjantsevin aloitteesta 1820 kirjoitetussa, venäläisten 1311 Suomeen tekemää sotaretkeä käsittelevässä artikkelissa Hipping käytti ensimmäisenä suomalaistutkijana laajahkosti hyväkseen venäläisiä lähteitä.

Hipping opiskeli Pietarissa oleskelleen tanskalaisen kielitieteilijän Rasmus Raskin (1787 - 1832) johdolla myös pohjoismaista kirjallisuutta, mutta käännökset islannista jäivät painamatta. Hän pääsi kreivi Rumjantsevin kirjastonhoitajaksi sekä arvostetun Venäläisen kirjallisuusseuran ja vuotta myöhemmin myös Kööpenhaminan vastaavan Skandinaavisen seuran jäseneksi. Tulevaa fennougristi (->) Anders Johan Sjögreniä hän auttoi vuodesta 1815 muun muassa järjestämällä hänet seuraajakseen kreivi Rumjantsevin palvelukseen.

Vihdin kirkkoherran virkaa Hipping haki suoraan keisarilta ohittaen tavallisen hakumenettelyn, ja samaa "Pietarin tietä" käytti vuotta myöhemmin Helsingin kirkkoherraksi nimitetty Haminan kadettikoulun opettaja E. A. Crohns, Hippingin kirjeenvaihtotuttava vuodelta 1817. Niin sanotun Vanhan Suomen perinnettä edustava arkkipiispa (->) Erik Gabriel Melartin myönsi Hippingille 1834 rovastin arvon ja suositteli häntä kaksi vuotta myöhemmin - tosin tuloksetta - Helsingin yliopiston seminaaripastorin sijaiseksi. Vuodesta 1847 Viipurin läänissä Uudenkirkon lääninrovastina toimineen Hippingin oppineisuus tunnustettiin vihkimällä hänet kristinuskon Suomeen tulon 700-vuotisjuhlassa teologian kunniatohtoriksi.

Anders Johan Hipping S 18.12.1788 Pernaja, K 8.11.1862 Uusikirkko, Viipurin lääni. V kappalainen David Hipping ja Juliana Forskål. P 1808 - Maria Lovisa Skotte S 1781, K 1852, PV neulaseppämestari Erik Johan Skotte ja Anna Lillgren. Lapset: Amalia Theresia K 1873, P Iitin kirkkoherra Karl Fredrik Relander; Sofia Adelaide S noin 1811, K 1834, P kollegiasessori August Vilhelm Selin; Juliana Karolina S 1815; Anders Wilhelm S 1818, K 1871, Viipurin hovioikeuden varakanneviskaali.

URA. Ylioppilas Turun akatemiassa 1804; pappistutkinto, vihitty papiksi, Porvoo 1812.

Pietarin keisarillisen soittokunnan viulunsoittaja 1807 - 1811; Pietarin kuvernementinkymnaasin uskonnonopettaja 1812 - 1823; kreivi Rumjantsevin kirjastonhoitaja 1820 - ; Vihdin kirkkoherra 1823 - 1847; Uudenkirkon kirkkoherra 1847 - .

Jäsenyydet: Venäjän kirjallisuuden harrastajien seura 1820 - ; Kööpenhaminan Skandinaavinen kirjallisuusseura 1821 - ; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1835 - ; Suomen Tiedeseura. Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtaja 1844.

Kunnianosoitukset: Rovastin arvo 1834; teologian kunniatohtori Helsinki 1857.

TUOTANTO. Katso Suomen kirjailijat 1809 - 1916. 1993.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Käsikirjoituksia ja kirjeitä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto; A. J. Sjögrenin kokoelma, Helsingin yliopiston kirjasto; Hippingin kirjeitä E. A. Crohnsille, Samuel Möllerin yksityisarkisto, Kansallisarkisto.

V.-M. Autio, Yliopiston virkanimitykset 1809 - 1852. 1981; E. Karhu, Suomen ja Venäjän tieteellissivistyksellinen yhteistyö 18. vuosisadan lopulla ja 19. vuosisadan alussa // Historiallinen arkisto 75. 1980; S. Myllyniemi, Vihdin historia 1800 - 1918. 1990; A. J. Sjögren, Tutkijan tieni. 1955.

Maija Väisänen

Julkaistu 12.1.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI