Klick, Carl Henrik (1753 - 1808)

majuri, Anjalan liiton johtaja

Kustaa III:n hyökkäyssota 1788 herätti vastustusta suomalaisissa upseereissa, jotka vaativat rauhan solmimista, valtiopäivien koollekutsumista ja yksinvaltiuden rajoittamista. Majuri Carl Henrik Klick oli tämän Anjalan liiton nimellä tunnetun upseerikapinan keskeisiä johtajia, ja tiettävästi juuri hänen kynästään ovat lähteneet sekä Liikkalan nootti että Anjalan julistuskirja.

Carl Henrik Klick kirjoittautui Turun akatemian lainopilliseen tiedekuntaan 1768 ja auskultoi kaksi vuotta myöhemmin Turun hovioikeudessa. Klick luopui tuomarin urasta ja hakeutui varhain kuolleen isänsä luutnantti Carl Gustaf Klickin esimerkin mukaisesti sotilaskoulutukseen. Carl Henrik Klick palveli Uudenmaan jalkaväkirykmentissä ja kohosi aikaa myöten majuriksi. Nuoruudessaan Klick tutustui ranskalaisiin valistusaatteisiin, muun muassa Montesquieun valtio-oppiin. Ne yhdessä henkilökohtaisen vaikuttimen kanssa saivat Klickin vastustamaan (->) Kustaa III:ta ja yksinvaltiutta.

Viaporiin 1781 perustettu Valhalla-seura sai Klickistä innokkaan jäsenen. Seura oli Tukholmassa toimineen La Constance -nimisen salaseuran haaraosasto, ja rituaaleineen se muistutti tuolloin Euroopassa yleistä vapaamuurariliikettä. Valhalla-seura ei ajanut Suomen irrottamista Ruotsista, mutta sen vapaamuotoisissa kokouksissa pohdittiin tätäkin mahdollisuutta. Itse asiassa seura ihannoi Kustaa III:ta, mutta mikään ei estänyt esimerkiksi Klickiä tuomasta esiin montesquieuläisiä mielipiteitään. Seura ei suoranaisesti vaikuttanut vuoden 1788 upseerikapinaan, mutta välillisesti se kuitenkin johdatti nuorukaisia pohtimaan yksinvaltiuden olemusta, kansojen oikeuksia ja isänmaan tulevaisuutta. Valhalla-seuran toiminta lakkasi 1786. Syynä olivat samana vuonna pidetyt valtiopäivät, jotka lisäsivät Kustaa III:n vastaista mielialaa.

Kustaa III:n aloittama hyökkäyssota oli loukkaus säätyjen oikeuksia vastaan. Kuninkaan esikuntaan yliadjutanttina kuulunut Klick alkoi yhdessä majuri (->) Jan Anders Jägerhornin kanssa suostutella johtavia upseereja allekirjoittamaan (->) Katariina II:lle lähettävän kirjeen (Liikkalan nootti), jossa tunnusteltaisiin rauhantekoa ja rajantarkistuksia. Lopulta mukaan saatiin myös kenraali Carl Gustaf Armfelt, joka allekirjoitti kirjeen vasta, kun hänen vävynsä Klick oli kirjoittanut sen uudelleen. Allekirjoittajien joukossa olivat everstit Sebastian von Otter ja (->) Johan Henrik Hästesko, everstiluutnantit Pehr af Enehjelm ja Otto Reinhold Klingspor sekä majurit Gustaf von Kothen ja Klick. Kirjeen viejäksi valittu Jägerhorn liitti (->) Georg Magnus Sprengtportenin vaikutuksesta noottiin oman muistionsa, jossa hän esitti, että Suomi irrotettaisiin erikoiseksi valtioksi keisarinnan suojeluksessa. Keskustelujen siirtyminen Suomen irrottamiseen käänsi upseerien salahankkeen tosiasiallisen tavoitteen eli rauhan sivuraiteille. Jägerhornin matka osoittautuikin tuloksettomaksi.

Kuningas oli jo pari päivää kirjeen lähettämisen jälkeen perillä upseeriensa salaliitosta. Kynämiehistä taitavin Klick laati elokuussa 1788 puolustuskirjoitukseksi tarkoitetun Anjalan liittokirjan, jossa 113 upseeria vakuutti uskollisuuttaan kuninkaalle, mutta muistutti epäonnistuneesta sotaretkestä, jolla saattoi olla arvaamattomat seuraukset. Anjalan miesten mielestä rauha olisi solmittava pikimmiten. Koska Kustaa III ei taipunut, eikä keisarinnakaan tehnyt uusia aloitteita, kapinoivat upseerit solmivat syyskuun alussa niin sanotun valaliiton, joka vaati aselepoa ja joukkojen kotiuttamista, valtiopäivien koollekutsumista, säätyjen oikeuksien turvaamista sekä varsinaisten rauhanneuvottelujen aloittamista.

Armeija hajotettiin samana syksynä, ja joulukuussa 1788 Kustaa III määräsi Anjalan miehet pidätettäviksi. Klick päätti paeta keisarikunnan puolelle; oppaakseen hän sai kapteeni (->) Gustaf W. Ladaun. Miehet ylittivät rajan Mäntyharjulla valepukuihin naamioituneena tammikuussa 1789. Ennen syyskuussa 1789 kapinallisille langetettuja kuolemantuomioita Klick oli jo ehtinyt vannoa uskollisuutta keisarinnalle. Puhdistaakseen mainettaan jälkimaailman silmissä Klick kirjoitti kaksi vastalausetta, joissa hän puolusti Anjalan liittoa ja omaa kunniaansa. Kirjoitukset jäivät kuitenkin painamatta.

Klick asui aluksi Pietarissa. Kustaa III:n murhan jälkeen hän sai luvan asettua Viipurin kuvernementtiin, josta Klick osti Kultilan tilan Uudeltakirkolta 1793. Vuosisadan vaihteessa hän osti Ukrainasta Harkovan läheltä 5 000 desjatiinaa käsittäneen Merefa-nimisen tilan. Klick osallistui 1802 asetetun Viipurin kuvernementin tarkastuskomitean työhön, ja hän kirjoitti muistion Mietteitä venäläisen Suomen tilasta. Vanhan Suomen ongelmat johtuivat Klickin mielestä pääasiassa lahjoitusmaiden epäselväksi jääneestä maanomistusoikeudesta.

Suomen sota 1808 herätti Klickin innokkaaseen poliittiseen toimintaan. Valtakunnankansleri kreivi (->) N. P. Rumjantsev kutsui Klickin avustajakseen helmikuussa 1808, ja kreivin pyynnöstä Klick laati hänelle Suomea koskevia muistioita. Toisin kuin G. M. Sprengtporten, Klick ajoi Suomen liittämistä Venäjään tavallisena maakuntana ja vastusti säätyjen koollekutsumista. Maaliskuussa 1808 Klick matkusti Rumjantsevin määräyksestä Suomeen selvitelläkseen kansan mielialoja. Helsingissä vietettyjen päivien aikana hän neuvotteli kenraali (->) J. P. van Suchtelenin kanssa Viaporin piirityksestä ja otti yhteyttä eversti (->) Fredrik Adolf Jägerhorniin, jonka on katsottu vaikuttaneen ratkaisevasti linnoituksen antautumiseen. Palattuaan Pietariin Klick laati julistusluonnoksen keisarin tulevista toimenpiteistä Suomen hyväksi sekä luonnosteli suomalaisilta otettavan uskollisuudenvalan kaavan. Viimeiseksi jääneessä kirjoituksessaan Et ord i Sinom tid (Sananen aikanansa, 1808) hän tarkasteli Ruotsin historiaa ja toi esiin vihansa Kustaa III:ta kohtaan. Klickin rooli Rumjantsevin neuvonantajana päättyi huhtikuussa Spregtportenin vaikutusvallan kasvun myötä. Suomen liittämistä suuriruhtinaskuntana Venäjään Klick ei enää nähnyt, sillä hän kuoli Pietarissa kesäkuussa 1808.

Fennomaaninen historiankirjoitus suhtautui myönteisesti Liikkalan ja Anjalan miehiin, mutta liberaalis-svekomaanisessa historiankirjoituksessa Carl Henrik Klickin Suomen sodan aikainen toiminta nähtiin suuriruhtinaskunnan kannalta turmiollisena, koska hän ei kannattanut valtiopäivien koollekutsumista eikä maan autonomista hallintoa. Valkoisessa Suomessa hänen isänmaanrakkauttaan jälleen korostettiin, mutta samalla "siveellisen ryhdin" puuttuminen eli luopuminen itsenäisyysajatuksesta katsottiin hänen suurimmaksi erehdyksekseen. Sotien jälkeen painotukset ovat edelleen vaihdelleet.

Carl Henrik Klick S 28.9.1753 Pohja, K 23.6.1808 Pietari. V Uudenmaan jälkaväkirykmentin luutnantti Carl Gustaf Klick ja Maria Kristina Armfelt. P 1783 - Anna Elisabet Armfelt S 1761, K 1827, PV kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt ja Antoinette Johanna Morman. Lapset: Maria Christina S 1785, P kasvitieteilijä, todellinen valtioneuvos, vapaaherra Friedrich August Marschall von Bieberstein; Antoinetta Margareta S 1786, P1 professori Johann Baptist Schad, P2 Peter Alexejevitsh Zykov, P3 eversti N. Bakai; Anna Sofia S 1788; Carl S 1792, K 1836, eversti, maaherra, senaatin kamaritoimituskunnan päällikkö; Catharina S 1794, K 1800; Wilhelm S 1794, K 1798; Sara Elisabeth S 1799, K 1800.

URA. Ylioppilas Turun akatemiassa 1768; auskultantti Turun hovioikeudessa 1770.

Kersantti Uudenmaan jalkaväkirykmentissä 1776; adjutantti 1778; luutnantti 1783; kapteeni 1787; majuri, Kustaa III:n yliadjutantti 1788; maanpakoon Venäjälle 1789; Pietarissa 1789 - 1791; tilanomistaja Uudellakirkolla 1793 - 1799, Harkovassa 1799 - 1808; valtakunnankansleri N. P. Rumjantsevin Suomea koskevien asioiden neuvonantaja 1808.

Tuomittu kuolemaan Tukholmassa 1789.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. C. H. Klickin arkisto, Kansallisarkisto.

A. R. Cederberg, Anjalan liiton historialliset lähteet. 1931; R. Hausen, Bref från major C. H. Klick // Förhandlingar och uppsatser 7. 1893; R. Hausen, Bref från Anjalamannen C. H. Klick // Förhandlingar och uppsatser 8. 1894; W. W. Pochljobkin, Carl Henrik Klicks sista månader och efterkommande i Ryssland // Genos 54. 1983; Suomen historia 4. 1986: Y. Blomstedt, Kustavilainen aika; Suomen uudemmasta historiasta I. 1898: J. R. Danielson, Kaarle Henrik Klick.

Jyrki Paaskoski

Julkaistu 6.9.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI