Paavola, Matti (1786 - 1859)

rukoilevaisten maallikkosaarnaaja, maanviljelijä

Matti Paavolaa pidetään Länsi-Suomen rukoilevaisuuden merkittävimpänä maallikkojohtajana, vaikka hän toisaalta edusti monessa suhteessa liikkeen valtavirrasta poikkeavaa maltillista kirkollista ja raamatullista suuntausta. Paavolan näkemykset ovat jääneet elämään hänen kirjoittamissaan laajoissa muistiinpanoissa, jotka valaisevat paitsi hänen omia uskonnollisia ajatuksiaan myös Satakunnan hengellistä elämää yleensä.

Matti Paavolan uskonnollinen ajattelu perustui lähinnä kansanherätykseen, ja hän itsekin katsoi kuuluvansa niin sanottuihin vanhoihin heränneisiin. Paavolan hengellisenä isänä voidaan pitää eurajokelaista herätysjohtajaa Henrik Peroa (1754 - 1838), vaikka viime kädessä hän oli varsin itsenäinen ajattelija ja piti Raamattua ainoana ehdottomana hengellisenä auktoriteettinaan. Paavolan syvällinen perehtyminen Raamattuun ja hartauskirjallisuuteen, erityisesti (->) Martin Lutherin teksteihin, sekä näiden pohjalta pitkällisen pohdinnan tuloksena syntyneet tulkinnat tekivät hänestä rukoilevaisten keskuudessa arvostetun ja vaikutusvaltaisen maallikkojohtajan.

Nakkilan pitäjän Tattaran kylässä vaikuttanut Matti Eerikinpoika Paavola oli alun perin kotoisin Eurajoelta. Hän avioitui 19-vuotiaana 1805 itseään 12 vuotta vanhemman Anna Juhantyttären kanssa ja muutti kotivävyksi Paavolan taloon, jonka mukaan hän otti sukunimensä. Venäläisen sotaväen asettuminen seudulle Suomen sodan aikana, oma pitkäaikainen sairaus sekä anopin kuolema saivat Paavolan miettimään omaakin kuolevaisuuttaan. Hän oli ollut aiemminkin taipuvainen uskonnollisuuteen, mutta varsinaisen hengellisen herätyksen hän koki 1810. Aluksi Paavola kävi muiden pitämissä seuroissa, mutta kun hän alkoi saada mainetta puhujana, ihmiset rupesivat kokoontumaan hänen luonaan.

Paavolan toiminta kiinnitti aikaa myöten myös ei-heränneiden ja viranomaisten huomiota. Häntä vastaan yritettiin nimismies Löwenmarkin johdolla 1825 nostaa syyte yksityiset hartaustilaisuudet kieltävän konventikkeliplakaatin perusteella. Ulvilan kirkkoherra (->) Bengt Jakob Ignatius suhtautui Paavolan opetukseen ja seurojen pitoon kuitenkin myönteisesti ja antoi hänelle nuhteet vain liiallisesta viinan juomisesta.

Maineensa kasvaessa Paavola joutui osalliseksi heränneiden sisäisiin kiistoihin ja sai myös vastustajia. Kirkollisia auktoriteetteja halveksivat niin sanotun hyppyherätyksen kannattajat pilkkasivat Paavolaa "pappiskristityksi", koska hän ei pelkästään hyväksynyt papistoa osana evankelisluterilaisen kirkon järjestystä, vaan oli maltillisuutensa ansiosta myös hyvissä väleissä monien pappien, kuten Ignatiuksen kanssa. Paavola puolestaan piti "hyppääjiin" etäisyyttä, koska nämä luottivat hänen mielestään liikaa hurmoksellisuuden autuaaksi tekevään vaikutukseen, mutta takertuivat toisaalta ulkoisiin tunnuksiin, kuten vaatetukseen ja rukousasentoihin. "Hyppyherätyksen" kiivaimpina vuosina 1830-luvulla Paavola joutui ajoittain ankaran arvostelun kohteeksi sekä monien entisten kannattajiensa ja ystäviensäkin syrjimäksi.

Paavola tunsi ajoittain ankaraakin ahdistusta ja epätietoisuutta uskonsa otollisuudesta, mistä syystä hän pyrki harjoittamaan jatkuvaa itsekritiikkiä sekä tutkimaan asioita perusteellisesti, ennen kuin esitti oman näkemyksensä. Häneltä kysyttiinkin kantaa mitä erilaisimpiin ja erikoisimpiin kysymyksiin aina parran pitämisestä alkaen. Vaikka hän pohti ankarasti tällaisiakin asioita ja pyrki löytämään kaikkeen selkeän ohjeen Raamatusta, hän korosti viime kädessä sisäisen uskon ensisijaisuutta.

Paavolan ajattelun omapäisyyttä osoittaa hänen suhtautumisensa heränneistä omaksi liikkeekseen eronneiden evankelisten ja rukoilevaisten välisiin kiistoihin 1840-luvulla. Paavola vältti jyrkkiä kannanottoja, mutta arvosteli monissa kysymyksissä rukoilevaisten merkittävintä johtajaa (->) Henrik Renqvistiä. Sen sijaan evankelisen (->) Fredrik Gabriel Hedbergin kirjaan Uskon oppi autuuteen hän suhtautui myönteisesti ja lähetti Hedbergille sen johdosta ihastuneen kiitoskirjeen. Tästä syystä Paavola joutui jälleen rukoilevaisten arvostelun kohteeksi, eikä hän pystynyt nousemaan liikettä kokoavaksi voimaksi, vaikka häntä toisaalta myös kunnioitettiin laajalti.

Paavola eli koko elämänsä vaatimattomissa oloissa, vanhuutensa suorastaan puutteessa, sillä kotitila tuotti varsin niukan elannon. Nelissäkymmenissä Paavola luovutti talon isännyyden vävylleen ja keskittyi uskonnollisten kirjoitusten, erityisesti virsien kirjoittamiseen. Paavolan merkittävin kirjallinen tuotos olivat kuitenkin hänen 40 vuoden aikana tekemänsä muistiinpanot, joissa hän pohtii paitsi omia uskonnollisia näkemyksiään ja kokemuksiaan myös laajemmin Satakunnan hengellistä elämää. Paavolan muistiinpanot ovatkin merkittävä lähde aikakauden uskonnolliseen maailmaan.

Matti Eerikinpoika vsta 1805 Paavola S 9.5.1786 Eurajoki, K 23.11.1859 Nakkila. V talollinen Eerik Eerikinpoika Ylikartano ja Kaisa Matintytär. P1 1805 - Anna Juhantytär S 1774, K 1818, P1 V Johan Johaninpoika Hiljanen ja Lisa Mortenintytär; P2 1818 - Juliana Jaakontytär S 1789, K 1847, P2 V Jakob Mickelinpoika Huofvari ja Valborg Johanintytär. Lapset: Anna S 1806; Maria S 1807; Matti S 1809; Katariina S 1811, K 1814; Magdalena S 1814; Hanna S 1816; Kaisa S, K 1818; Martta S 1820; David S, K 1822; Katariina S, K 1823; Johannes S 1824; Saara S 1827.

URA. Paavolan talon isäntä Nakkilassa; syytinkimies.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Matti Paavolan käsikirjoituksia, kirjoitusten jäljennöksiä ja muuta jäämistöä, Suomen kirkkohistoriallisen seuran kokoelma, Kansallisarkisto; Matti Paavolan arkisto, Jyväskylän maakunta-arkisto.

H. Heino, Hyppyherätys - Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synnyttäjä. 1976; Suomen kirkkohistoriallisen seuran pöytäkirjat liitteineen IV 1903 - 1904. 1905; O. Tiililä, Rukoilevaisten kertomaa : Länsi-Suomen herännäisyyden edustajia 1900-luvulla. 1966; J. W. Wallin, Herännäisyyden vaiheista Porissa ja Porin tienoilla, etenkin entisessä Ulvilan kirkkoherrakunnassa. 1905.

Ulpu Marjomaa

Julkaistu 28.2.2001.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI