Nygrén, Jacob (1768 - 1836)

puuseppä

Puuseppä Jacob Nygrén jätti Anjalan ja Iitin kirkkoihin tekemiensä saarnastuolien ohella pysyvimmän jäljen Iitin seudun kansankulttuuriin: hänen toimintansa tuloksena pitäjään syntyi kokonainen huonekaluntekijöiden koulukunta, jolle oli tunnusomaista omaperäinen ja runsas koristeaiheiden käyttö. Tämän ansiosta iittiläiset huonekalut erottautuivat selvästi omaksi ryhmäkseen talonpoikaishuonekalujen joukossa.

Talonpoikaisoloissa alettiin 1700-luvun kuluessa kiinnittää enemmän huomiota asuinhuoneiden sisustukseen kuin koskaan aikaisemmin. Vuosisadan loppupuolta leimasi talonpoikainen vaurastuminen, ja varsinkin läntisen Suomen isäntäväki pyrki seuraamaan säätyläisten tapoja ja muoteja huonekaluja myöten. Niiden oli nyt oltava maalattuja, mieluiten jollakin muulla kuin punaruskealla, ja niiden piti muodoiltaankin muistuttaa kartanoissa ja pappiloissa nähtyjä esikuvia.

Taloissa oli vanhastaan tehty huonekalut useimmiten itse, mutta uusien sisustusihanteiden toteuttamiseen ei talon oman miesväen taito enää riittänyt. Nyt täytyi turvautua ammattimiesten apuun. Puuseppiä rupesi entistä enemmän ilmestymään maaseudullekin, ja yksi heistä oli Kaakkois-Hämeessä toiminut Jacob Nygrén.

Nygrén ei ollut saanut kisällin- saati mestarinkirjoja puusepäntaidossa vaan oli toiminut vaununtekijän kisällinä Hämeenlinnassa. Hän lienee kuitenkin nopeasti oivaltanut, että käsistään taitava ja aloitekykyinen mies menestyi parhaiten eräänlaisena vapaana yrittäjänä, puutyön monitoimimiehenä. Tarvittaessa hän teki saarnastuolin siinä kuin kellokaapin tai rakensi myllyn siinä kuin veisti pyssyntukin. Tietysti myllynrakentajan sopi harjoittaa muutama vuosi myllärin ammattiakin.

Nygrénin ympärille muodostui koulukunta, jonka huonekaluille oli tunnusomaista omaperäinen ja runsas koristeaiheiden käyttö, ja tämän ansiosta iittiläiset huonekalut erottautuivat selvästi omaksi ryhmäkseen talonpoikaishuonekalujen joukossa. Missä Nygrén sitten oli iittiläisiin vetoavan koristeita suosivan veistotyylinsä oppinut, ei tiedetä. Jotkut ovat kuitenkin olleet näkevinään iittiläisissä huonekaluissa yhtymäkohtia Pietarin palatsien koristeaiheisiin.

Jacob Nygrén on arvoituksellinen henkilö siksi, ettei hänen syntymäpaikkaansa tarkalleen tiedetä: kun Nygrén ilmestyi asiakirjoihin 1700-luvun lopulla, hänen syntyseudukseen on merkitty Liivinmaa ja syntymävuodekseen 1768. "Kiertävänä liivinmaalaisena" hänet tunnetaan myöhemminkin. Mitä hän teki elämänsä ensimmäisten vajaan kolmen vuosikymmen aikana, jää tuntemattomaksi. Luonnehdinta kiertelevyydestä Nygréniin joka tapauksessa sopii: hän oli milloin Asikkalassa, milloin Loviisassa, milloin Iitissä, Hartolassa, Artjärvellä, Nastolassa tai Anjalassa. Heinolaan hän kuitenkin lopulta asettui, rakensi itselleen talon ja kuoli 1836 arvostettuna puuseppänä ja rakennusmestarina. Arvostuksesta kertoo, että nuorimpien lasten kummeiksi saatiin kaupungin virkamiehiä ja säätyläisiä. Jacob Nygrén sai 13 lasta ja vaimojakin ehti olla kaksi. Taitavalle ja eteensä katsovalle nikkarille ei kelvannutkaan vaimoksi kuka tahansa talonpoikainen piikatyttö. Ensimmäinen puoliso Greta Thamm oli kyllä piikana Anjalan kartanossa, mutta hänen isänsä oli lukkari. Toinen puoliso Hedvig Ulrika Storm oli Nastolan Koiskalan kartanon sisäkkö.

Nygrénin toimiessa 1800-luvun alussa Kaakkois-Hämeen pitäjissä uusimuotisten huonekalujen kysyntä rajoittui vasta kartanoihin ja joihinkin vauraimpiin taloihin. Seutukunnan talonpojat innostuivat uusista sisustusmuodeista vasta vuosisadan puoliväliä lähestyttäessä, jolloin puuseppiä alettiin todella tarvita. Nygrén oli Iitissä 1800 - 1807 pitäjän ainoa puuseppä, mutta 1830- ja 1840-luvulla heitä oli jo kymmenen. Miltei joka kylällä oli oma puuseppänsä, ja yli puolet nuoren polven nikkareista oli saanut oppinsa kotipitäjässään. Oppimestarina oli mitä ilmeisimmin Nygrén, joka oli saanut oppipoikien pitoon virallisestikin oikeuttavan Iitin pitäjänpuusepän aseman. Saarnastuolia valmistaessaan, kirkkoa tai pappilaa korjatessaan ja pitäjän paremmalle väelle huonekaluja tehdessään hän oli joka tapauksessa tarvinnut aputyövoimaa, ja tästä joukosta valikoituivat Nygrénin työn jatkajat. He vastasivat iittiläisen puuseppäperinteen jatkumisesta ja loivat mestarinsa esikuvia seuraillen omaleimaisen talonpoikaishuonekalujen seututyylin. Kehityskaarta voi haluttaessa jatkaa nykyaikaan Lahden seudun elinvoimaiseen puusepänteollisuuteen saakka.

Jacob Abrahaminpoika Nygrén S 1768 Liivinmaa, K 16.8.1836 Heinola. V Abraham. P1 1795 - Greta Berndtintytär Thamm K 1812; P2 1813 - Hedvig Ulrika Storm S 1794, P2 V talollinen Elias Storm ja Kristina Soliander. Lapset: Fredrica S 1801; Johan S 1804; Wendela S 1807; Emanuel S 1810 (kaksonen); Lovisa S 1810 (kaksonen); Jacob S 1814; Fredrik S 1816; Claes S 1817; Gustaf S 1819; Alex S 1822; Emma S 1824; Edla S 1826; Daniel S 1828.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. L. Sammallahti, Iittiläisiä puuseppiä. 1986.

Juhani U. E. Lehtonen

Julkaistu 18.7.2000.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI