Leiviskä, Juha (1936 - )

arkkitehti, akateemikko

Rauno Träskelin. Arkkitehtuuritoimisto Juha Leiviskä.

Juha Leiviskän arkkitehtuurin eheä, yksilöllinen tematiikka poikkeaa jyrkästi 1970-luvulta alkaneesta arkkitehtuurin hälisevästä monimuotoisuudesta ja vilkkaista muotokokeiluista. Nakkilan 1970 valmistuneesta seurakuntatalosta Kuopion Männistön 1992 valmistuneeseen kirkkoon ulottuva sakraaliarkkitehtuurin kaari on ainutlaatuinen koko maailmassa. Leiviskän tinkimätön ote sai 1995 huomattavan kansainvälisen tunnustuksen, kun Tanskan kuningatar Margrethe II ojensi hänelle Carlsbergin säätiön arkkitehtuuripalkinnon. Tasavallan presidentti nimitti Leiviskän akateemikoksi 1997.

Juha Leiviskä on 1996 kuvaillut arkkitehtuuriaan seuraavasti: "Minulle arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taiteenlajit. Ne ovat sama asia eri kielillä sanottuna. Kummassakin pyritään luomaan ihmisen mittaista, ihmisen koettavissa olevaa tilaa tähän äärettömään, käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen. Kummassakin taiteenlajissa on aikaulottuvuus keskeinen ominaisuus. Arkkitehtuuri on, kun on kysymys tilaprosesseista ja tilojen järjestymisestä suhteessa toisiinsa, koettavissa parhaiten nimenomaan liikkumalla, elämällä tiloissa. Samoin musiikki on elämistä säveltilassa. Kaikki nämä pienen ja suuren, valon ja varjon, hiljaisen ja voimakkaan, monumentaalisen ja intiimin vuorovaikutukset kuuluvat musiikissa yhtä lailla kuin arkkitehtuurissa. On hallitsevia kohokohtia ja taukoja, teema-aineistoa ja sen kehittelyä, on suunnaton määrä alati vaihtuvia, hienovaraisia sävyjä. Saadaan aikaan voimakkaita tunne-elämyksiä ilman että kuvataan, esitetään jotain."

Musiikkia ja erityisesti pianonsoittoa harrastavan Juha Leiviskän arkkitehtuuria on luontevaa kuvailla musiikkitermeillä. Jokainen Leiviskän suunnitelma lähtee rakennuspaikan herkästä analyysista, luonnon ja historian kulloinkin antamista erityisistä edellytyksistä. Tilasarjoissa käytännön vaatimukset kutoutuvat kokonaistaideteoksiksi. Rakennusten pienimmätkin yksityiskohdat, materiaali-, väri- ja valaistusratkaisut tukevat pääteemaa. Tiloja rajaavat korkeudeltaan ja leveydeltään vaihtelevat seinäpinnat ja ikkunat. Päivän kierron mukaan vaihtuva luonnonvalo viimeistelee tilakokemuksen. Keinovalolla on tilassa oma tehtävänsä arkkitehdin itse suunnittelemien valaisinten ansiosta. Päivänvalo ja keinovalo vaikuttavat kumpikin oman värinsä ja luonteensa mukaan. Leiviskä sanoo itse Etelä-Saksan barokkikirkkojen rikasmuotoisen arkkitehtuurin antaneen hänelle musiikin ja luonnon ohella eniten lähtökohtia oman muotokielen kehittämiseen.

Teknillisessä korkeakoulussa opiskelleen Leiviskän tärkeimmät professorit olivat (->) Nils-Erik Wickberg, (->) Hilding Ekelund ja Olli Pöyry. (->) Aarno Ruusuvuori ohjasi assistenttina hänen työtään. (->) Alvar Aallon arkkitehtuuri muodostui opiskeluaikana tärkeäksi; silti Leiviskä ei halunnut töihin tämän vahvatahtoisen maestron toimistoon.

Leiviskän persoonallisen tila-ajattelun ensimmäinen toteutus on Kouvolan kaupungintalo (1964 - 1968). Siinä hän yhdessä Bertel Saarnion kanssa loi arvokkuutta sekalaiseen pikkukaupunkikeskustaan. Valitettavasti ympäristön jatkosuunnitelmia ei toteutettu.

Leiviskä suunnitteli Nakkilan seurakuntatalosta (1968 - 1970) pienimittakaavaisen jalustan (->) Erkki Huttusen jylhälle funktionalistiselle kirkolle. Arkkitehti oli iloinen, kun rakennusryhmää luonnehdittiin kamarimusiikiksi. Oulun Puolivälinkankaan Pyhän Tuomaan kirkko ja seurakuntakeskus (1971 - 1975) muodostaa urbaanin tihentymän hajanaisen lähiön ytimeen. Punatiiliset julkisivut hehkuvat lämpiminä tontin vahvojen mäntyjen runkojen lomasta. Niiden yläpuolelle nousevat kattoikkunoiden vaaleat, särmikkäät muodot. Kirkkosalin hartaan tunnelman viimeistelee liikkuva valo. (->) Hannu Väisäsen alttarimaalaus kokoaa tilan teemat.

Myyrmäen kirkko ja seurakuntakeskus (1980 - 1984) kohottivat alavireisen asumalähiön ilmettä, kun Leiviskä sommitteli tiloista pitkän vaalean ketjun rautatien varteen ja muodosti kirkon eteen heleän koivupuistikon. Tämän kirkon salissa Leiviskän tilamusiikkiin lomittuu Kristiina Nyrhisen ilmava tekstiilitaide. Kuopion Männistön kirkossa (1986 - 1992) punatiiliset ulkoseinät ja käytävät johdattavat valkoiseen kirkkosaliin, johon Markku Pääkkösen väritaide heijastuu vaihtelevasti auringonvalon intensiteetin mukaan. Korkeat ja kapeat väripinnat eivät näy lainkaan suoraan saliin.

Helsingin Vallilassa sivukirjaston ja päiväkodin rakennusryhmä (yhdessä Asta Björklundin kanssa 1984 - 1991) limittyy vuosisadan alun työväenasuintalojen pienimittakaavaiseen arkkitehtuuriin. Ulkoseinien materiaalina on vaaleaksi maalattu pystyrimoitus. Korttelissa uusi liittyy luontevasti vanhaan, kodikkuus arvokkuuteen. Saksan suurlähetystötalossa Kuusisaaressa (1986 - 1993) tehtävä, paikka ja mittakaava ovat perin juurin toiset, mutta arkkitehtuurin arvokkuus, joka täällä saa julkisivuikseen arvokkaan travertiinin, syntyy yhtä lailla ympäristön ja tehtävän vaatimuksista. Tilanjäsentelyn keinot nousevat samasta musikaalisesta juuresta.

Juha Leiviskän arkkitehtuurikilpailuissa menestyneistä ehdotuksista monet ovat jääneet toteutumatta. Eniten surua on aiheuttanut Kajaanin taidemuseon suunnitelma (1985 yhdessä Marja Niemisen kanssa). Yksin tai yhdessä Vilhelm Helanderin kanssa tehdyissä peruskorjaus- ja entistämistöissä herättää ihailua historiallisen arkkitehtuurin erilaisten arvojen kunnioittaminen (Vanha Ylioppilastalo, Villa Johanna, Lemin kirkko).

Juha Ilmari Leiviskä S 17.3.1936 Helsinki. V insinööri Toivo Ilmari Leiviskä ja lehtori, filosofian maisteri Sonja Sylvia Jämsén-Astala.

URA. Ylioppilas Tampereen lyseosta 1954; arkkitehti Teknillisestä korkeakoulusta 1963.

Rakennustaiteen historian ja tyyliopin assistentti teknillisessä korkeakoulussa 1959 - 1971; yhteistyössä Bertel Saarnion kanssa 1964 - 1968; oma arkkitehtitoimisto 1967 - ; yhteinen arkkitehtitoimisto Vilhelm Helanderin kanssa 1978 - ; taiteilijaprofessori 1993 - 1997.

Suomen arkkitehtiliiton (SAFA) hallituksen varajäsen 1968 - 1970; palkintotuomari 12 arkkitehtuurikilpailussa; vierailuluentoja Pohjoismaissa, Liettuassa, Unkarissa, Neuvostoliitossa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Englannissa, Skotlannissa, Yhdysvalloissa, Japanissa.

Jäsenyydet: Ruotsin kuninkaallisen taideakatemia 1991; American Institute of Architects (AIA) kunniajäsen 1994.

Kunnianosoitukset: Suomen Leijonan R I; Pro Finlandia 1992. Akateemikko. 1996. Teologian kunniatohtori Helsinki 2005; Teknillisen korkeakoulun kunniatohtori 2007. Rakennustaiteen ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinto 1982; Ruotsin Prins Eugen -mitali 1994; Tanskan Carlsbergin säätiön arkkitehtuuripalkinto 1995.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Architecture + Urbanism 7/1991, 4/1995; Arkkitehtuurin nykyhetki : 7 näkökulmaa / näyttelyluettelo, Suomen rakennustaiteen museo. 1990; Juha Leiviskä. 1999; Taiteen huipulta 1997 : taiteen akateemikot ja taiteilijaprofessorit 1997. 1998.

Riitta Nikula

Julkaistu 2.11.1999. Päivitetty 30.10.2007.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI