Sattler, Carl Adolph (1751 - 1815)

hallituskonseljin oikeusosaston jäsen, Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomari, kollegineuvos

Carl Adolph Sattler oli vuodesta 1811 hallituskonseljin oikeusosaston jäsen, jonka tehtävänä oli valvoa niin sanotun Vanhan Suomen oikeudellista liittämistä Suomen suuriruhtinaskuntaan. Sattlerin vaikutus alueen oikeudellisessa järjestämisessä jäi lyhyeksi, mutta hän vaikutti kuitenkin aikansa modernin ruotsalaisen laki- ja oikeuskulttuurin vakiintumiseen Vanhassa Suomessa.

Venäjän keisarikuntaan 1721 Uudenkaupungin ja 1743 Turun rauhassa liitetyt Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinssit saivat pitää entiset laki- ja hallintoprivilegionsa. Vaikka suuren Pohjan sodan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa Venäjään liitetylle alueelle myönnettiin vain vapaa uskonnonharjoitus, niin käytännössä alueella noudatettiin keskiaikaista kuningas (-> Kristoffer Baijerilainen) Kristofferin maanlakia ja sitä vieläkin vanhempaa (->) Maunu Eerikinpojan kaupunginlakia. Oikeudenhoidon puolella tämä merkitsi sitä, että alueelle perustettiin ruotsalaisperäiset kihlakunnanoikeudet. Käytäntö edellytti ruotsalaisiin lakeihin perehtyneitä tuomareita, jotka saatiin Vanhan Suomen omista säätyläisistä.

Eräs tällainen Vanhan Suomen tuomari, sittemmin myös suuriruhtinaskunnan hallituskonseljin jäsen, oli Carl Adolph Sattler. Hänen isänsä, vänrikki Carl Johan Sattler työskenteli vuodesta 1765 lähtien, mahdollisesti jo aikaisemminkin, ruhtinas M. I. Vorontsovin Kurkijoen, Jaakkiman ja Koitsanlahden (Parikkalan) lahjoitusmaalla tilanhoitajana. Sattlerin suku oli todennäköisesti lähtöisin Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta, missä eli 1500- ja 1600-luvulla sekä aatelisia että porvarillisia Sattlereita.

Nuori Carl Adolph Sattler vietti lapsuutensa Vorontsovien lahjoitusmaalla Jaakkimassa. Hän lähti Turun akatemiaan 1767 harjoittamaan lainopin opintoja yhdessä seurakunnan kirkkoherran Bogislaus Hornborgin pojan Henrikin kanssa. Molemmat olivat hankkineet vaadittavan kielitaidon kirkkoherran yksityisoppilaana. Akatemiassa käytyjen osakuntariitojen vuoksi Sattler ja Hornborg jatkoivat vielä samana vuonna matkaansa Uppsalaan, jossa Sattler kirjoittautui lainopilliseen tiedekuntaan. 1700-luvulla oli tavallista, että Vanhasta Suomesta hakeuduttiin opintielle Turkuun ja muuallekin Eurooppaan, koska alueella ei ollut sellaista korkeampaa oppilaitosta, joka olisi antanut pätevyyden hakea Vanhan Suomen seurakuntien ja oikeuslaitoksen virkoja.

Sattler palasi Vanhaan Suomeen viimeistään 1770 ilman oikeustutkintoa. Tuomarin virkaan vaadittavaa pätevyyttä hän hankki alikanslistina ja myöhemmin kanslistina Pietarissa Viron, Liivinmaan ja Suomen oikeuskollegiossa, joka oli ruotsalaista hovioikeutta vastaava, Baltian provinsseista ja Vanhasta Suomesta tulleita oikeustapauksia käsittelevä vetoomustuomioistuin. Sen toimintaan osallistuneet nuorukaiset itse asiassa auskultoivat eli osallistuivat kuuntelijoina oikeuden istuntoihin saadakseen käsityksen keisarikunnan laki- ja oikeuskäytännöistä ja hankkiakseen pätevyyden tuomarin virkaan.

Sattlerin ura oli taitekohdassa 1780, kun hän sai provinsiaalisihteerin paikan hallitsevasta senaatista, jonka monissa osastoissa valmisteltiin ja valvottiin keisarikunnan asioita. Poikkeama oikeuslaitoksen palveluksesta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä oikeuskollegion määräyksellä 29-vuotias Sattler nimitettiin Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomariksi syyskuussa 1780.

Keisarinna (->) Katariina II:n paikallis- ja oikeushallinnon uudistus, niin sanottu käskynhaltijahallinto, ulotettiin Viron, Liivinmaan ja Viipurin kuvernementteihin 1783. Tällöin tuomiokunnat ja kihlakunnantuomareiden virat lakkautettiin ja tilalle perustettiin moniportainen oikeushallintojärjestelmä. Viipuriin perustettiin oma hovioikeutta vastannut vetoomustuomioistuin eli tribunaali, joka jakaantui siviili- ja rikososastoihin. Kummassakin osastossa oli puheenjohtaja, kaksi neuvosta, kolme asessoria ja sihteeri. Sattler nimitettiin hallitsevan senaatin kolmannen osaston määräyksellä rikososaston asessoriksi tammikuussa 1784. Seuraavana vuonna hän kohosi siviilirangissa yhdeksänteen virkaluokkaan, jolloin hän sai nimineuvoksen arvon. Tämän jälkeen eteneminen rangissa perustui palvelusvuosien karttumiseen: kollegiasessorin arvon hän sai elokuussa 1786 ja hovineuvoksen tammikuussa 1792.

(->) Paavali I:n noustua valtaistuimelle 1797 käskynhaltijahallinto lakkautettiin ja palattiin entiseen tuomiokuntajakoon. Sattler sai takaisin entisen virkansa Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomarina. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1811 saakka, jolloin Vanha Suomi liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan. Samana vuonna Sattler oli ylennyt rangissa kuudenteen luokkaan, kun hän sai kollegineuvoksen arvon.

Keisari (->) Aleksanteri I:n antamassa Vanhan Suomen liittämisukaasin kolmannessa artiklassa määrättiin, että alueelta oli nimitettävä kaksi jäsentä hallituskonseljiin, toinen talous- ja toinen oikeusosastoon, sekä yksi jäsen Turun hovioikeuteen. Konseljin oikeusosastoon keisari nimitti Suomen asiain komitean puheenjohtajan (->) G. M. Armfeltin suosituksesta kollegineuvos Sattlerin. Hänen tehtävänään oli valvoa Vanhan Suomen oikeudellista liittämistä suuriruhtinaskuntaan. Uransa huipulla oleva Sattler muutti Turkuun, mistä hän vuokrasi asunnon peruukintekijä Simon Revallin lesken Marian omistamasta kiinteistöstä Kirkkokorttelista, aivan kaupungin keskustasta.

Sattlerin perhe jäi Viipurin eteläpuolelle Alasommen kylään Ramsin tilalle, jonka Sattler oli ostanut 1783. Hän oli avioitunut Viipurin saksalaisen seurakunnan pastorin Carl Gustaf Couperin 19-vuotiaan tyttären Sofia Christinan kanssa. Avioliittonsa kautta Sattler liittyi Viipurin saksalaisiin pappis- ja porvarissukuihin. Liitosta syntyi 1784 - 1806 kaikkiaan 19 lasta, josta yhdeksän eli aikuisikään saakka. Puoliso Sofia menehtyi lapsivuoteeseen maaliskuussa 1806. Kiireinen leskimies ei kauan selvinnyt ilman vaimoa, joten Sattler avioitui toisen kerran elokuussa 1806 Jääsken kappalaisen Carl Reinin lesken Sofia Dorothea Liliuksen kanssa, joka oli 30 vuotta miestään nuorempi. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta, joiden lisäksi Sattler elätti puolisonsa ensimmäisestä avioliitosta syntyneen (->) Gabriel Reinin (1800 - 1867), joka tuli sittemmin tunnetuksi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston historian professorina.

Kollegineuvos Sattlerin ensimmäisestä avioliitosta syntyneet pojat valitsivat kaikki uransa Venäjän armeijasta. Pojista Bernhard (Boris) Sattler yleni tykistön kenraalimajuriksi ja Friedrich (Feodor) Sattler saman aselajin kenraaliluutnantiksi. Kaksi muuta poikaa, Carl ja Herman, opiskelivat Pietarin medikokirurgisessa akatemiassa lääkäreiksi ja siirtyivät armeijan palvelukseen. Tyttäristä kolme avioitui pappissukuihin; Natalia Sofian puolisosta (->) Erik Gabriel Melartinista tuli myöhemmin Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa. Tyttäristä vanhin puolestaan avioitui Carl Anders Merlinin kanssa, joka johti kenraalikuvernööri (->) A. S. Menschikoffin aikana viraston siviilikansliaa. Toisesta avioliitosta syntyneet lapset vaikuttivat pääasiassa Viipurin läänissä.

Carl Adolph Sattler kuoli lyhyen sairauden jälkeen toukokuussa 1815. Hänen panoksensa Vanhan Suomen oikeudellisessa järjestämisessä suuriruhtinaskunnan yhteyteen jäi lyhyeksi, mutta hän vaikutti kuitenkin aikansa modernin ruotsalaisen laki- ja oikeuskulttuurin viemisessä Vanhaan Suomeen, missä Uudenkaupungin rauhan itäpuolisella alueella ryhdyttiin vasta Uuteen Suomeen liittämisen jälkeen soveltamaan vuoden 1734 lakia keskiaikaisten maan- ja kaupunginlain asemasta.

Carl Adolph Sattler S 1751 Jaakkima, K 23.5.1815 Turku. V tilanhoitaja, vänrikki Carl Johan Sattler ja Emerentia Silvius. P1 1783 - Sofia Christina Couper S 1764, K 1806, P1 V pastori Carl Gustav Couper ja Maria Hedvig Gaudelitz; P2 1806 - Sofia Dorothea Lilius S 1780, K 1851, Savonlinnan kappalaisen Karl Reinin leski, P2 V Jääsken rovasti Gustaf Lilius ja Sofia Dorothea Stewen. Lapset: Amalia S 1784, P kenraalikuvernöörinkanslian johtaja Carl Anders Merlin; Sofia Emerentia S 1786, K 1787; Carl Johann S 1787, K viimeistään 1815; Bernhard Adolph (Boris) S 1788, kenraalimajuri; Natalia Sofia S 1790, K 1850, P arkkipiispa Erik Gabriel Melartin; Carl K ennen 1815; Elisabeth S 1792, P apteekkari Daniel Schumacher; Catharina S, K 1793; Juliana (Julie) S 1794, P Lappeenrannan pormestari, asessori Ernst Johan Åkerblom; Johanna S, K 1794; Catharina S 1795, K 1837, P rovasti Jacob Alexander Stråhlman; Carl S 1797, lääkäri; Nicolaus Friedrich S, K 1801; Dorothea S 1802, K 1803; Herman S 1804, lääkäri; Friedrich (Feodor) S 1806, K 1876, kenraalimajuri; Alexander S 1808, K 1853, kanslisti; Gustaf S 1810, K 1892, opettaja; Sophia Augusta S 1813.

URA. Lakitieteen ylioppilas Turun akatemiassa, Uppsalassa 1767.

Kyminkartanon kihlakunnan oikeuden notaari 1770 - 1772; Liivinmaan, Viron ja Suomen oikeuskollegion alikanslisti Pietarissa 1772 - 1776, toimistokanslisti 1776 - 1780; provinsiaalisihteeri 1780; Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomari 1780 - 1785; Viipurin tribunaalin rikososaston asessori 1785 - 1797; Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomari 1797 - 1812; hallituskonseljin oikeusosaston jäsen 1812 - .

Kunnianosoitukset: Nimineuvos 1785; kollegiasessori 1786; hovineuvos 1792; kollegineuvos 1811.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. H. Holmberg, Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit. 1959; J. Paaskoski, Viipuri Vanhan Suomen paikallishallinnon ja oikeudenhoidon keskuksena 1710 - 1812 // Kaukomieli XV. 1993; J. Paaskoski, Kollegineuvos Carl Adolph Sattler // Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 1998.

Jyrki Paaskoski

Julkaistu 20.4.2000.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI