Margareta (maintaan 1380-luku - 1410-luku)

saamelainen käännytystyöntekijä

Pohjoisen Fennoskandian keskiaikaisista asukkaista on säilynyt suhteellisen vähän elämäkertatietoja. Sitä kiinnostavampia ovat maininnat Margaretasta, Lapista saapuneesta naisesta, joka 1300 - 1400-luvun vaihteessa yritti vauhdittaa käännytystyötä pohjoisessa. Vuosien 1388 - 1414 välillä Margareta kääntyi monien kirkonmiesten sekä kaimansa, unionikuningatar Margaretan puoleen. Vetoomukset tuottivat ainakin jonkin verran tulosta, sillä kuningatar Margareeta ja Lundin arkkipiispa antoivat kirjeen, jossa Lapin asukkaita, erityisesti Ruotsin kruunun alaisia, kehotettiin kääntymään kristinuskoon.

Margaretasta on mainintoja noin kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta, 1380-luvun lopusta 1410-luvun puoliväliin. Koska hän on tuolloin ollut aikuisiässä, hänen on täytynyt syntyä viimeistään 1370-luvulla. Aikalaisten mukaan Margareta ei ollut saanut koulutusta, mutta hän oli saanut uskonnollisen herätyksen ja halusi pelastaa Lapin asukkaiden sielut.

Lapin asukkaista moni luotti yhä shamanistiseen uskoon eikä halunnut ottaa vastaan kristillistä kastetta tai ei ollut siitä koskaan kuullutkaan. Vaikka on ongelmallista käyttää nykyisiä kansallisuusmääritelmiä ja vaikka aikalaisten määritelmät ”lappalaisista” eivät välttämättä olleet kovin tarkkoja, Margaretan on ajateltu kuuluneen kansanryhmään, joiden jälkeläiset nykyään tunnetaan saamelaisina. On vaikea sanoa, mistä hän tarkalleen oli kotoisin, mutta joka tapauksessa hänen käännytyspyrkimyksensä ulottuivat ainakin välillisesti sekä nykyisen Ruotsin että Suomen alueille.

Margareta oli vakuuttunut asiastaan, että vaelsi pitkiä matkoja niin Lapissa kuin pohjoisten valtakuntien kirkollisissa keskuksissa Uppsalasta Strängnäsiin, Vadstenaan, Malmöhön eli tuolloiseen Tanskaan sekä Bergenin lähellä sijainneeseen Munkaliviin. Näissä paikoissa Margareta vetosi paikallisiin aristokraatteihin, kirkon edustajiin sekä ylhäiseen kaimaansa, unionikuningatar (->) Margareetaan, joka oli hiljattain noussut valtaan pohjoismaisten valtakuntien hallitsijaksi.

Käännytystyöstä on säilynyt tietoja juuri sen ansiosta, että vaikutusvaltaiset henkilöt kirjoittivat kirjeitä, joissa he ylistivät pohjoisesta saapuneen ”yksinkertaisen naisen” vakaumusta ja urhoollisuutta. Kirjeiden mukaan Margareta oli uupumatta tehnyt työtä käännyttääkseen Lapin asukkaita ja pyytänyt kirkonmiehiltä tukea, jotta nämä lähettäisivät lisää väkeä viemään kristinuskon sanomaa niin Uppsalan kuin Turunkin hiippakuntien pohjoisille rajoille.

Vain yksi lähteistä on päivätty tarkkaan, 6. elokuuta 1389. Tämä kirje on annettu Malmössä, ja siinä unionikuningatar ja Lundin arkkipiispa ilmoittivat, että Margareta-niminen nainen on ollut heidän luonaan ja pyytänyt heitä tukemaan käännytystyötä. Niinpä he lähettivät kirjeen, joka oli osoitettu Lapin asukkaille, erityisesti niille, jotka olivat Ruotsin alueella. Heitä kehotettiin kääntymään kristinuskoon, joka ainoana saattoi tarjota pelastuksen. Lisäksi kuningatar ja arkkipiispa kehottivat Uppsalan arkkipiispaa ja Korsholman linnaläänin päällikköä (->) Filpus Karlinpoikaa kehittämään pohjoisen käännytystyötä.

Margaretan tapaus kertoo siitä, että uskonnollisessa toiminnassa oli tilaa myös naisille, vaikka heillä ei ollut juuri asemaa kirkollisissa viroissa. Tukholmassa asunut fransiskaaniveli Filippus totesi aikakaudelle tyypilliseen tapaan, että Margareta oli esimerkki siitä, miten ihmeellisesti Jumala saattoi käyttää ”heikomman sukupuolen edustajaa” työkalunaan ja saattaa hänen kauttaan matkaan suuria tekoja. Filippus vertasikin Margaretaa Pyhään (->) Birgittaan, jonka perustama sääntökunta oli juuri aloittanut toimintansa Vadstenassa, ja joka julistettiin pyhimykseksi 1391.

Toinen lähde kertoi, että Margareta oli saanut ilmestyksiä samaan tapaan kuin Pyhän Birgitta. Asiasta raportoinut kirkonmies toivoi, että viisaammat henkilöt tekisivät asiaankuuluvan tutkimuksen, jotta selviäisi, olivatko näyt varmasti lähtöisin Jumalasta. Margareta muistutti siis Birgitan kaltaisia mystikkoja, jotka kokivat välittömiä, tajuntaa muuttavia Jumala-kokemuksia ja joiden mielipiteille voitiin antaa suurtakin arvoa. Margaretan into auttoi viemään kristinuskoa eteenpäin, ja käännytystyön varjolla aristokraatit saattoivat myös koettaa vahvistaa kruunun vaikutusvaltaa Lapissa.

Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten Margareta onnistui työssään. Vaikka häneen kohdistettiin suuria toiveita, myöhemmät lähteet eivät mainitse häntä esimerkiksi luostarin asukkaana, eikä hänen näyistäänkään ole enempää tietoja. Kenties Margareta onnistui kertomaan kristinuskosta tavalla, jota pohjoisen asukkaat saattoivat ymmärtää.

Toisaalta tiedetään, että monet Lapin asukkaat pysyivät vielä vuosisatojen ajan uskollisina esivanhempiensa uskomuksille. Pohjoiset seudut olivat liian laajat yhden ihmisen tavoitettaviksi. Tiedot Margaretan matkoista kertovat kuitenkin jotain naapurikulttuurien vuorovaikutuksesta ja yksittäisen menneisyyden ihmisen toimintamahdollisuuksista.

Margareta, mainitaan noin 1388 - 1414, S viimeistään 1370-luku, K aikaisintaan 1414.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Finlands medeltidsurkunder I : asiakirja 981. 1910; Handlingar och uppsatser angående finska Lappmarken och lapparne 2. 1990; Handligar rörande Skandinaviens historia XXIX : asiakirjat II : 3 - 5. (Stockholm) 1848; Nya källor till Finlands medeltidshistoria : asiakirja 9. 1857.

Novella Plantatio : Suomen kirkkohistoriallisen seuran juhlakirja Suomen kirkon juhlavuotena 1955: T. Itkonen, Piirteitä Suomen lappalaisten käännyttämisestä ja sen taustasta. 1955; Y. Brilioth, Svensk kyrka, kungadöme och påvemakt 1363 - 1414 // Uppsala universitets årsskrift : teologi 1925.

Kaunokirjallisuus: S. Ingman (Ivalo), Margareta. 1898.

Anu Lahtinen

Julkaistu 15.1.2010.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI